Kuten monet kesälauantait, vietin myös viime lauantain häissä kamera kädessä. Kesäsesonki 2013 pn vasta aluillaan, mutta uskallan jo nyt veikata, että tämänkertaisen parin morsian on mun henkilökohtaisen upein morsian -listan kärjessä tänä vuonna, niin kovasti kolisi omaan makuuni hänen yksinkertainen ja graafinen asunsa ja lyhyeeen mustaan tukkaan loihdittu ihan järjettömän upea kampaus.

Sain tuoreelta vaimolta luvan julkaista pari yksityiskohtaa hänen lookistaan.

poola_kataryna

Henkäisin ihastuksesta heti pariskunnan noustessa autosta kuvauspaikalla. Yksi kertaisen olkaimettoman puvun seuraksi morsian oli valinnut huikean näyttävän Poola Katarynan nahkaisen Ink blot -nimeä kantavan kaulakorun.

Mä en pysty edes sanoin kuvailemaan kuinka paljon tuosta korusta tykkäsin ja kuinka mahtavalta se persoonallisen kaunottaren yllä näytti. Morsianten koruvalinnat harvoin iskee omaan makuuni, mutta tämä löi lekalla.

Tuota samaa korua näyttäisi muuten saavan myös kullan värisenä!

kengat
Persoonallisen morsiamen kengät olivat myös täydellisesti kokonaisuuteen sopivat. Minna Parikan kengät ovat viime vuosina nousseet vahvasti mukaan hääkenkämuotiin ja etenkin noita sydännauhoilla varustettuja Raquel-korkkareita näkee paljon, mutta väri on useimmiten valkoinen.

Näiden häiden mustavalkoiseen teemaan passasivat kuitenkin parhaiten mustat kiiltonahkaiset versiot, jotka yhdessä korun ja mustan tukan kanssa loivat hienoa kontrastia selkeälinjaiselle puvulle.

Minä, tunnettu hääangstaaja siis olin harvinaislaatuisen haltioitunut niin hääparin tyylistä kuin juhlien hillityn tyylikkäästä ilmeestä muutenkin. Ja täytyy myöntää, että isien puheet saivat jopa minulle vähän tipan linssiin. Yleensä onnistun työkeikoilla sivuuttamaan tällaiset tunteilut, mutta nyt en ihan pystynyt.

Lauantain keikalta odottaakin työkoneella sitten toistatuhatta ruutua läpikäymistään kunhan tästä tervehdyn ja pääsen takaisin paiskimaan hommia. Saan siis vielä jokusen hetken viettää näiden hienojen häiden tunnelmissa. 😀


No niin… sinne meni teksti taivaan tuuliin jonkun errorin takia, joten aloitanpa naputtelemaan tämän koko postauksen uudelleen. Ei toki ärsytä yhtään…

Mutta, tässä siis muutamia poimintoja sunnuntaisilla häämessuilla silmiin sattuneista asioista. Itsehän olin paikalla siis töissä, mutta ehdin nopeasti kiertää myös muut näytteilleasettajat. Täytyy kyllä sanoa, että tuollainen häämessujen tarjonta ei kyllä pääasiassa oikein kiinnosta eikä kosketa mua. Jotenkin kaikki missä on etuliite hää- on yleensä aina mun mielestä jotain tosi rumaa ja kamalaa. 😀 Mutta tässä siis muutamia kuvia mitä sunnuntaina tarttui kortille.

20130127-205300.jpg

That’s what I call a päähärpäke! Tuo Cruella de Villemäinen tylliviritelmä on jo niin överi, että kelpais mullekin. Mä haluun bileet joihin voin väsätä tollasen.

20130127-205337.jpg

Toinen ihana päähine löytyi naapuriosastollamme vierailleelta pikkuvauvalta. Miten suloinen pingviinineiti!

20130127-205352.jpg

Paljettikorsetti ei tietenkään voinut olla kiinnittämättä minun huomiotani. Jaa miksei? No koska siinä on paljetteja! Mutta nuo helmasta roikkuvat kammotukset kyllä leikkaisin pois. Oon muuten usein sanonut, että mulle sais myytyä vaikka pilkkihaalarin, jos se ois kuorrutettu paljeteilla. 😀

20130127-205404.jpg

Ystävälläni on hääsuunnittelupalveluja tarjoava yritys nimeltä Lumihopea. Hänen osastollaan oli myynnissä kauniita Design Domin vartavasten Lumihopealle suunnittelemia vintage-henkisiä koruja. Vaikken omaan kaulaan tuollaista herkkää ja tyttömäistä pitsiä osaisikaan kuvitella, niin kauniita olivat silti. Jos muuten häähommat kiinnostaa, niin Lumihopean Tanja kirjoittaa myös hääblogia nimeltä Black.bling.White.

20130127-205449.jpg

Porin seudun yksi upeimmista, tai oikeastaan upein jos minulta kysytään, juhlatiloista on upea vanha kartano nimeltä Villa Grankulla.

Olin viime kesänä kuvaamassa siellä yhdet häät ja ihastelin jo silloin heidän upeita, runsaita ja kauniita kattauksiaan jotka sopivat kristalleineen ja hopeineen täydellisesti menneitä aikoja henkivään ympäristöönsä. Myös ruoka oli ensiluokkaista ja voittikin kirkkaasti ”kesän parhaat hääpöperöt”-tittelin. Minä kun tosiaan ehdin niitä ihan muutamat joka kesä maistelemaan. 😀

Saattaakin olla, että pääsen tässä kevään aikana vielä toteuttamaan jotain kivaa kuvausprojektia tuonne Villa Grankullaan. Kauniissa miljöössä on aina ilo kuvata.

20130127-205520.jpg

Vaikka ovatkin omaan mieleeni vähän turhan romanttisia söpöyksiä, niin silti messujen upeimmat kakut löytyivät ehdottomasti Marjon Herkkukakun -osastolta. Mun päähän ei vaan mahdu, miten joku osaa piiperrellä tuollaisia pikkutarkkuuksia.

Sitten ihastusta herättäneistä asioista tyhmiin ja rumiin.

20130127-205421.jpg

Ainakin mun asu oli kiireestä ja pinkistä teepparista johtuen ihan kamala. Mutta kyllä mä nyt kaks kertaa vuodessa voin töiden vuoksi pinkkiä käyttää vaikken siinä viihdykään. Ehkä pinkkiä paitaa kamalampaakin oli nimittäin hirveä lahje-/kenkämokani.

Tajusin vasta hississä nilkkureiden vetoketjuja kiinni kiskoessani, että nyt ei kengät ja housut passannut lainkaan yhteen, mutta en ehtinyt vaihtamaan. Minähän en nimittäin ikinä ikinä koskaan milloinkaan pukeudu noin, että kengät ja housut on yhtä ja samaa tylsää mössöä. Mun periaate kun on, että kengät kuuluu näkyä.

Nyt kuitenkin sattui noin, että kivasti kahta matskua yhdistelevät nilkkurit yksityiskohtineen jäävät lahkeiden alle piiloon ja näyttävät vain maailman tylsimmiltä talvikengiltä nahan ja kumikärkien sulautuessa iloisesti vahapintaisten farkkujen pintaan. Yäk! Ahdisti ihan oikeasti.

En tiedä huomaako tuota kenkäasiaa kukaan muu ikinä, mutta mulle se on käsittämättömän tärkeää, kuten ehkä avautumisesta voi huomata.

20130127-205433.jpg

Ja sitten se yksi ihmettelyn aihe. Onko nuo morsius- ja juhlapukuliikkeiden vuodesta toiseen myymät eri tavoin rypytetyt ja laskostetut jäykät tafti-iltapukuhirvitykset jonkun mielestä muka kauniita? Ja mitä miesten juhlatyyliin tulee, niin ainakin häämessujen tarjontaa katsellessa hienointa maailmassa tuntuu olevan se, että miesten liivejä, plastroneita sun muita tarjotaan kaikissa mahdollisissa kamalissa väreissä mitä ihmiset keksivät häidensaä teemaväriksi valita. Mä en käsitä.

Tuosta kuvasta voisi tönkköjen pukujen ja tönkköjen kampausten perusteella kuvitella, että se on otettu vaikkapa vuonna 2002 eikä suinkaan yli 10 vuotta myöhemmin. Että tämmöinen on juhlavista juhlavin ja upein tyyli, mitä Satakunnassa on tarjolla ja mitä täällä ilmeisesti sitten ostetaan. En vaan tajua.

Omien töiden puolesta oli ihan jees-messut. Hääkuvausvarauksiakin alkoi ropisemaan heti tänään. Eli ei se monen tunnin höpöttäminen hukkaan vissiin mennyt. Ensi kesänä pääsee siis taas maistelemaan hääkakun jos toisenkin ja ikuistamaan parit häävalssit ja kimppujen viskomiset.

Edit: tää niin kiteyttää mun ajatukset.. 😀 http://porvarillaonvaraa.blogspot.fi/2011/03/unelmahaat.html?m=0


Terkkuja Linzistä! Tänään on ehditty jo avata peli tärkeimpien aktiviteettien osalta, eli on syöty Wienerschnitzelit, sacherkakkua, juotu viiniä sekä soviteltu itävaltalaisia perinneasuja. Nyt  hengataan Jonnan hurmaavassa asuntolahuoneessa kera kolmen euron viinipullon. Te muuten voisitte kätevästi pelata loppuviikon ajan juomapeliä mun blogia lukiessa. Eli joka kerta kun mainitsen joko sanan viini tai sacher, niin voitte ottaa huikkaa. Että kun nyt kerran deekuillaan, niin tehdään se sitten porukalla! 😀

Mä jouduin yöllä lähtemään Porista sellaisella bussilla, että olin lentokentällä kolme ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä ja ylimääräinen aikahan ei tunnetusti voi koitua muuta kuin lompakon kohtaloksi. Kosmetiikkaosastolta tarttui siis matkaan jotain tarpeellista, mutta myös yksi totaalinen heräteostos.

Diorin rajauskynä ja Diorshow Black Out -ripsari olivat ne tarpeellista-listan mukaiset ostokset. Edellinen Diorin rajauskynä kesti varmaan kolme vuotta eikä edes ehtinyt loppua ennen kuin katosi. Eli on melkolailla maksamani n. 16 € arvoinen. Kyseessä on siis ehdottomasti mun lemppari rajauskynä. Se on juuri sopivan pehmeä, väri on intensiivinen ja pysyy loistavasti.

Olen käyttänyt noita erilaisia Diorshow-ripsivärejäkin jo useamman vuoden ajan aina kun vain olen raskinut niihin sijoittaa (tai silloin, kun mamma on ostanut lapselleen räpsyvärejä lahjaksi :D), mutta tämä Black Out on uusi tuttavuus. Mutta en ainakaan jaksa uskoa, että mitään kauheaa pettymystä tuokaan versio tuottaisi, kun muutkaan eivät sitä ole tehneet.

Se ylläripylläri heräteostos oli sitten tuo kuvassa oleva törppö joka on täynnä ihanan näköisiä ”kuulia”. Kyseessä on Guerlainin hieman hehkua antava meikinalusvoide Météorites Perles. Myyjän kehut ja se kuinka vaivattomasti meikkivoide levittyi tuon voiteen päälle, yhdistettynä sen antamaan sopivaan hehkuun sekä tuotteen kauniiseen ulkonäköön olivat niin pettämättömän tuntuinen yhdistelmä, etten pienessä lomahuumassani pystynyt vastustelemaan.

Köyhdyin 44 euroa, mutta ensi kokeilujen perusteella tuo 30 ml pumppupullo tulee kestämään lähes ikuisuuden. Voin koittaa muistaa kertoilla tarkempia käyttökokemuksia jahka niitä ehtii kertyä.

Sellaisialankeamuksia siis lentokentän kosmetiikka-ansoista! Näiden lisäksi tein koruliikkeestä yhden melko odottamattoman ostoksen. Ostin nimittäin itselleni  yhden ihanan Lapponia-korun myöhäisenä 30 v -lahjana. Mutta siitä lisää ihan omassa postauksessaan, kun ehdin kaunottaren kuvata.

Eli loma on lähtenyt käyntiin ihan perusmeiningillä ja olen unohtanut finanssistressit muutamaksi päiväksi kotiin. Reissussa ollessa sitä jotenkinkummasti raskii hankkia aina sellaisiakin asioita jotka normaalisti edellyttäisivät ainakin tarkempaa harkintaa. Pankkitilini taitaa kuitenkin olla todella kiitollinen siitä, ettei tämä reissu kestä kuin muutaman päivän. 😀

Mitenkäs teillä muuten on, muuttuuko rahankäyttönne huolettomammaksi lomareissuilla vai pidättekö samanlaista kulutuslinjaa niin arkena kuin lomillakin?