17.01.2011 At work
Mahtavat kolme päivää takanapäin! Helsingin reissuun mahtui kavereiden tapaamista, juhlimista, häämessut, hotelliaamiaisia, showroom-vierailu, shoppailua ja kaiken tuon lisäksi vielä työntekoakin. Melkoisen tehokasta siis.
Lähes tulkoon kaikesta luetellusta ohjelmasta on tulossa kuvia ja juttua lähipäivinä, mutta nyt aoitan ensin tuosta viimeisestä. Olen vain niin iloinen, kun sain kerrankin muutamia kuvia itsestäni työn touhussa, että pitää heti jakaa niitä tännekin.
Launtaina oli iltapäiväksi oli uusien Indiedays-bloggajien kuvaamista varten vuokrattu sama studio jossa olen aiemminkin profiilikuvia ottanut. Oli kivaa, kun paikka oli jo ehtinyt aiemmilla kuvauskerroilla käydä tutuksi joten työskentely sujui todella vaivattomasti, kun ei tarvinnut ensin ihmetellä ja tutkia uusia ja vieraita vehkeitä.
Rento työskentely vaatii rennon asun. Neulemekko ja villasukat toimii aina!
Vaikka suurimman osan kanssa kyseessä oli vain ns. perus lärvikuvien ottaminen, niin homma kävi ihan totisesta työstä sekä minulle, että kuvattaville. Minulla kun on tapana olla melkoisen pikkutarkka käskyttäjä mallinohjauksen suhteen. Moni ihmettelikin sitä miten monelle mutkalle naisen voi vääntää ihan vain saadakseen juuri oikeanlaisen kasvokuvan. Totuus kuitenkin on, että oikeanlainen fiilis ja kuvakulma lähtee ihan koko kropasta silloinkin, kun kuvassa ei näy mallista kuin kasvot.
Siinä sitten käänneltiin nenää, tissejä, hartioita ja varpaita sentti sentiltä ja milli milliltä ja haettiin juuri oikeanlaista katsetta ja hymyn leveyttä aina siihen saakka, että saatiin kaikista itsensä näköiset raikkaat ja rennot kuvat. Mukavaa oli ainakin minulla, toivottavasti myös kuvattavilla. Nyt vaan pitäisi tuijotella se huikea kuvamäärä läpi ja karsia kaikille sopiva satsi parhaita otoksia valittaviksi. Se onkin melkoinen homma!
Minun ylväästä asennosta päätellen taidan juuri demonstroida jotain ryhtihommia. 😀
Otoksien tutkailua Idan kanssa.
Vaikka suurin osa väittikin kameran eteen tullessaan olevansa todella hankala kuvattava, niin kaikkien luulot osoittautuvat vääräksi kuten yleensäkin. Yhtään hankalaa kuvattavaa ei studiolle eilen eksynyt, mutta enpä ole sellaisiin muutenkaan kovin usein törmännyt. Ihmiset vaan ihan turhanpäiten epäilevät omaa valokuvauksellisuuttaan.
Niin kauniita ja komeita ihmisiä kuin kaikki kuvatut olivatkin, niin yksi ”erikoismaininta” on silti jaettava, nimittäin ”päivän sädehtivin hymy” -titteli, joka menee kyllä ehdottomasti Malenalle, joka yllä olevassa kuvassakin varsin tottuneesti ja rennosti poseeraa. 🙂
Suuret kiitokset postauksen kuvista sekä Malenalle, että hänen kuvat ottaneelle miehelleen! Nämä ovat itselle ihan harvinaisia aarteita sillä taitavat olla ensimmäiset kuvat jotka minusta on ikinä otettu kun työskentelen. Vallan mukava muisto siis!
