05.11.2010

Posted at 00:57h in Yleinen by
0 Likes

Taisin muistaakseni mainita Amsterdam-ostoksista kirjoittaessani, että matkalta tarttui pakko-ostoksena mukaan myös uusi lentolaukku, mutta en ole muistanut esitellä tulokasta. Viime viikonloppuna kuitenkin olimme söpöläisen kanssa reissussa, joten muistin napata kuvankin.

laukku

Tekstiilimateriaali ei ehkä ole fiksuin valinta, kun laukkua vetää perässään rapaisilla teillä, (Se nimittäin on se ikävä todellisuus vaikka laukulle toki toivoisikin vain aurinkoisia reissuja) mutta kaunis väri, tilavat taskut ja keveät pyörät yhdistettynä kohtuulliseen hintaan olivat liian houkutteleva paketti ohitettavaksi. De Bijenkorffilla oli joku alennus matkalaukuista ja pinkille Kiplingille jäi hintaa n. 120 €. Hyvä ja hyödyllinen ostos.

Viime viikonloppuna laukku pääsi sitten ekan kerran reissuun sitten Amsterdamista paluun. suuntana oli ihan vaan syksyinen Helsinki enkä olisi yhden yön reissulle todellakaan oikeasti tarvinnut paljoakaan tavaraa, mutta pakkaaminen puoliunessa aamu kuudelta ei ole niitä johdonmukaisimpia operaatioita. Lentolaukku oli siis ihan oiva valinta tuossa tilanteessa, mahtuipa mukaan vähän ylimääräistäkin.

scandic5

Helsingissä minua odotti tapaaminen entisten opiskelukavereiden kanssa ja huone keskellä kaupunkia sijaitsevasta Scandic hotelli Marskista. Sain ilokseniyhden yön vapaavalintaisessa Scandic hotellissa heidän meneillään olevan Staycation-miniloma -kampanjan hengessä.  Olen aina rakastanut hotelleja ja niiden tuomaa vapauden tunnetta, joten olin tilaisuudesta todella innoissani. Lapsuuden Ruotsin reissultakin muistan kuinka istuin tärkeänä hotellihuoneen kirjoituspöydän ääressä ja kirjoitin kirjeitä sukulaisille. Hotellin omalle kirjepaperille tietenkin. Olin niin maailman nainen että. 😀

skumppa

Edelleen hotelliin kirjautuminen tuntuu minusta aivan yhtä luksukselta kuin lapsenakin. Ihana hengähdyshetki arjen keskellä olipa reissun syy mikä hyvänsä. Jonkun muun vuoteeseen sijaamat pehmeät lakanat ja runsaana notkuva aamiainen tuntuvat vaan joka kerta yhtä mahtavalta. Viime viikonloppuna luksus fiilistä nostatti mukavasti myös huoneessa odottaneet kuohuviinit.

disturb

aamupäivän tuloksettoman shoppailukierroksen ja kavereiden kanssa nautitun lounaan jälkeen vetäydyin iltapäiväksi hotelliin nautiskelemaan omasta vapaa-ajasta enne yhteistä illanviettoa. Ostin pari uutta naisten lehteä ja heittäydyin nautiskelemaan kuohuvaa sohvalle siksi aikaa, kun huoneen sauna lämpesi.

Kyllähän kotonakin voi sohvalla maata, mutta silloin on aina syyllisyys siitä, että pitäisi tiskata tai pyykätä tai järjestellä tai mitä vaan. Hotellissa syyllisyyttä ei ole, sillä siellä ei ole tiskivuorta eikä pyykkejä lojumassa. Ihan täydellinen irtautuminen viime aikojen kiireestä siis.

sauna

Meinasin muuten itkeä ilon kyyneleitä, kun ihana hotellin respapoika ilmoitti antavansa minulle saunallisen huoneen. Pääsen niin harvoin saunomaan, että melkein itkettää. Saunan löylyissä lojuminen teki minilomastani täydellisen rentouttavan.

meikit

Skumpan kera meikkiä nassuun ja päälle laukusta löytyneitä mustia vaatteita ja sitten takaisin ystävien pariin. Koska oli kyseessä valokuvaajien tapaaminen, ei illasta tietenkään ole olemassa valokuvia. Mutta iltaan kuului paljon ihania ihmisiä, hauskoja juttuja ja loistavaa ruokaa. Minä olen kuitenkin tuntenut itseni viime aikoina sen verran epäsosiaaliseksi, että ihmisisä pursuilevat baarit eivät innostaneet. Niinpä liukenin paikalta ennen julkisia juottoloita ja lähdin takaisin hotellille, mitäs muuta kuin jälleen saunomaan.

aamu_sanky

Kun aamulla soitin hämmentyneenä respaan kysyäkseni, että paljonko se kello oikein onkaan (en pysynyt kärryllä talviaikaan siirtymisessa), vastasi sieltä sama poika joka oli ottanut minut vastaan. Hän ystävällisesti tarjoutui laittamaan huoneelleni pari tuntia jatkoaikaa, joten sain viettää ihanan, pitkän ja laiskan sunnuntaiaamun. Ihanaa. Hetkeksi ihan oikeasti unohdin kaiken kiireen ja huolen.

Tietysti mukavaa olisi ollut mikäli yhden sijaan myltättyjä peittoja olisikin ollut kaksi, mutta tällä kertaa muruni ei päässyt mukaan. Se ronttikun oli viettämässä omaa laatuaikaansa Ässien fani-risteilyllä. 😀 Mutta täytyy kyllä sanoa, että ei ihmiselle pahaa tee välillä tällainen totaalinen itsensä kanssa olokaan. Ja nimenomaan pelkkä oleminen, ilman niitä tiskejä.

scandic2

Kiireettömän aamun ja maittavan aamiaisen jälkeen suuntasin haikeana takaisin siniseen ja sateiseen ulkomaailmaan. Parit shoppailuyritykset vielä (ei tärpännyt yhtään mitään vieläkään) ja sitten takaisinkohti kotia. Ei ollut turha reissu, ei. Just tässä viime viikonloppua fiilistellessäni ehdotin murulle, että voitais lähteä yhdessä pienelle viikonloppu hotellipyrähdykselle. Ei tarvitsisi edes mennä kauas, kunhan olisi valkoiset lakanat, kahdenkeskistä aikaa, skumppaa ja jonkun muun laittama aamiainen. Hyvää ensiapua marraskuun masennukseen. Suosittelen.

Ja nyt mun fiilistelyjen jälkeen sitten se paras osuus!

Jotta minä en olisi ainoa miniloman rentouttama, niin sain myöskin arvottavaksi yhden Staycation miniloman. Kyseessä on siis yksi yö kahdelle hengelle, sisältäen aamiaisen, vapaavalintaisessa Scandic hotellissa missä tahansa päin Suomea!

staycation

Osallistu arvontaan ke 10.11. klo 23.59 mennessä kertomalla tämän postauksen kommenttiboksiin kenet kanssa haluaisit päästä viettämään aikaa rentouttavalle minilomalle. Rakkaasi, parhaan ystäväsi, Madonnan? Muistathan täyttää myös sähköpostiosoitteesi (näkyy vain minulle), jotta saan voittajaan yhteyden!

Voittaja julkistetaan torstaina 11.11.  Onnea arvontaan!

Sillä välin, kun odottelemme voittajan selviämistä, voitte käydä haaveilemassa omasta minilomasta haluamassanne seurassa, tekemällä kampanjasivulla oman Staycation-elokuvan. Itselläni ainakin riitti hupia, kun vaihtelin vastanäyttelijän tilalle  kaikkia kuumia uroksia, kuten vaikkapa iki-ihanan Johnny Deppin.. 😀

EDIT: Osallistumisaika on nyt päättynyt. Suoritan arvonnan torstaina illalla!


02.11.2010

Posted at 23:50h in Yleinen by
0 Likes

Tämä viikko on melkoista hullunmyllyä, eivätkä kaikki suunnitelmissa olevat blogipostaukset siis oikein löydä aikaa päästäkseen tänne saakka. Viikonloppuna on nimittäin luvassa mun kolmas ja toiseksi viimeinen näyttö ja arvatkaa vaan kenellä on vielä portfolion kasaus ja näytön ennakkotehtävät kesken!! Ahdistaa ja stressaa ja kaikkee.

98% ajasta valokuvaaminen tuntuu maailman tympeimmältä hommalta ja lähes kaikki kuvat näyttää ihan karmivalta sonnalta. Eilen photoshoppasin studiolla ilta yhdeksään ja tänään rääkkäsin itseäni kymmeneen saakka. Seuraavat illat menee varmaan samaan malliin, ja kuvien lisäksi kesken on myös kirjalliset tehtävät. Tulee kuolema!

Mutta onneksi väliin mahtuu silloin tällöin myös ilonpilkahduksia. Tänään oli nimittäin ohjelmassa kuvata muutamia mamman neuleita ja sain mallikseni niin älyttömän mukavan ja iloisen tytön, että kuvaussessiosta tuli suunnattoman hauska. Nauraa kikatettiin molemmille pari elinvuotta lisää.

Ja koska asiakas,jolle kuvat menee, on oma äiti, en kokenut paniikinomaista ja ahdistavaa onnistumisen pakkoa , vaan saatoin ottaa rennosti. (siis toki pitää saada hyvät kuvat, mutta äiti on mun äiti eikä hylkää vaikka tuliskin huonoja kuvia :D)Sellaista mä olen kaivannutkin, jotain kuvausilon pientä esiintymää kaiken pakkopuurtamisen välissä.

Vaikka kuvaukset olivatkin täynnä naurua, niin jaan siltikin kanssanne yhden vakavan ruudun. Alina-huivi yhdessä mallin silmien kanssa olivat kuin tehty pientä lähes puolivahingossa syntynyttä Steve McCurry -pastissia varten. Yksinkertaisuus on  usein todella kaunista, myös valokuvissa.

alina_mccurry

Taisin jo aiemmassa Alina-huivi -postauksessa kertoa kuinka paljon tuota huivia rakastan, mutta kun se  vaan on  niin I-HA-NA! Ja mamma lupasi loihtia samanmoisen minulle mustana jahka saan aikaiseksi tilata langat. Mahtavuutta. Ja neulojille muistutuksena, huivin ohjetta on edelleen saatavilla. Linkin huivin ohjeen ostoon löydät Alina-postauksen lopusta.

Ja nyt te kaikki siellä, olisitteko ihania, ja pistäisitte kaikki peukut pystyyn, jotta mä saisin jälleen kerran kouluhommani ajoissa kasaan ja pääsisisin vielä näytöstäkin läpi! Siihen nimittäin  tarvitaan kaiken puurtamisen lisäksi hieman onnea ja kenties ihmettäkin. 😀


31.10.2010

Posted at 23:17h in Yleinen by
0 Likes

Valitin tuossa jokunen viikko sitten siitä, että tukka oli taas ehtinyt ihan kamalaksi reuhkaksi ja sainkin sitten vihdoin ja viimein aikaiseksi mennä hakemaan asiaan parannusta. Vaikka uusi tukka jo hieman vilahtikin Alina-huivia esitelleessä postauksessa, niin ajattelin vielä laittaa ihan erikseen pari tänä aamuna nappaamaani lärvikuvaa asiaa selkiyttämään.

tukkalokakuu_2010_1

Kuten huomaatte, kampaus ei ole näissäkään kuvissa mitenkään huolellisesti laitetun näköinen, vaan sojottaa vähän suuntaan jos toiseenkin, mutta se on kuulkaa ihan just mun todellisuutta. En jaksa normiaamuna käyttää aikaa ja anergiaa hiusten laittoon juurikaan 30 s kauempaa. Juuri sen aikaa kestää, kun pörröttää tukkaa vahaisilla käsillä. Ja kuten olen jo joskus aiemminkin kertonut, niin takatukkaahan mä en edes vilkaise peilistä. Kyllä se siellä mukana tulee. 😀

tukka_lokakuu_2010_2

(vaikka noista silmänalusista voisi luulla, niin kuvassa ei ole mun halloween maski, vaan ihan raaka todellisuus. On pikkasen alkanut tuo ikä mennä silmän ympäryksiin..)

Minä siis päädyin siihen ratkaisuun, että annan nyt talvea vasten tuon etu- ja pääliosan hieman kasvaa, koska hattuja ja pipoja käyttäessä on kiva, että sieltä edes hieman näkyy jotain karvaa alta. Muuten näyttää ihan pallonaamalta. Ihan lyhkäiset frisyyrit passaa paremmin sitten kesään.

Tylsyyttä vastaan taisteltiin kuitenkin leikkaamalla toinen sivu hieman lyhyemmäksi ja päällysosan värin vaihdolla. Tuota lyhyempää sivua pitää nyt sitten koittaa käydä siistimässä melko ahkerasti, jotta kontrasti sen ja etuosan välillä säilyy.

Kunhan etutukka saa hieman lisää mittaa, haluaisin taas vaihteeksi vetää toisen sivun ihan lyhyeksi sängeksi. Nyt se kuitenkaan ei olisi vielä ollut oikea ratkaisu, joten pitää vaan koittaa malttaa mieleni.

Tyvi värjättiin tummaksi värillä joka tehoaa myös harmaisiin ja päällysosaan puolestaan tehtiin kevyt värinpoisto joka taikoi entisen mustan tilalle hieman lämmintä kinuskin sävyä. Ihan kuin mun naamakin olisi samalla saanut astetta lämpimämmän sävyn. Se on kumma miten tuo tukan väri vaikuttaa siihen minkä väriseltä muuten näyttää. Mut jotenkin vaan on hehkuvampi olo, kun on lämpimämpi ja hieman vaaleampi ilme.

Kuten aina ennenkin kampaajalta lähtiessäni, olin tyytyväinen tälläkin kertaa. Tukka on just niin helppo kuin tällaisella laiskimuksella pitääkin olla, mutta mikäli viitseliäisyyttä jonakin päivänä löytyy, niin karvoja pystyy vääntelemään suuntaan jos toiseenkin. Ihan oon siis itseni näköinen jälleen kerran. 🙂

Mitäs te tykkäätte tällä kertaa?

Kuvissa muutes mun esittelemättä jääneet viimeaikojen superlemppari-korvikset! Ihanuudet löytyivät kirpparilta mahtavaan euron hintaan. Lyhyt tukka ja suuret korvikset vaan jotenkin kuuluvat mielestäni yhteen.