Amsterdam oli viihtyisä, ystävällinen ja kompakti. Talot näyttivät siltä kuin kaatuisivat millä tahansa hetkellä ja eikä mihinkään voinut luoda katsettaan näkemättä vähintään kymmentä polkupyörää. Asuntoveneet veivät sydämeni ja omena- ja päärynätortut kieleni.

Ihmetystä aiheutti ratikkalipun ”leimaaminen” myös kulkuneuvosta poistuttaessa sekä kauppojen kassahenkilökunnan käsittämätön hitaus ja tahmeus. ”Kuin täit tervassa”, sanoi äitini.

Kuten lähes kaikki kaupungit joissa olen matkustanut, myös Amsterdam sai minut päättämään, että tänne on päästävä uudelleen. Silti joka kerta matkaa suunnitellessa haluankin nähdä jotakin uutta.

Amsterdam

amsterdam-pyorat

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

amsterdam-pyorat


Niin mukavaa kuin olisikin aina odottaa täydellisen yksilön löytymistä eikä tyytyä ensimmäiseen vastaantulevaan ihan kivaan, niin joskus vaan tarve menee toiveen edelle. Esimerkiksi oikeaa miestä tai sohvaa kannattaa etsiä maltilla eikä tuhlata aikaansa ja rahojansa huonolaatuisiin yksilöihin.  Kun taas on kyse takin tarpeesta viiman käydessä aamuisin luihin ja ytimiin, on ehkä tingittävä jostakin ”unelmieni takki” -listan vaatimuksista. Muuten saattaa ehtiä paikka jos toinenkin paleltumaan.

Minä en olisi kestänyt enää montakaan aamuista pyörällä taitettua työmatkaa ilman uutta lämmikettä, joten tartuin rohkeasti Amsterdamissa vastaantulleeseen riittävästi sinne päin olevaan kompromissiratkaisuun. Sulo Vilenin tapaan minunkin päätöstäni avitti se kun halvalla sai.

takki1_amsterdam

Monta asiaa osui toki kohdalleenkin. Takki on hyvän mallinen, juuri oikean pituinen ja sen materiaali, kevyt vuori, hihansuiden resorit ja huppu tekevät siitä toimivan niin pyörämatkoille kuin ulkokuvauksiinkin. No mikä sitten on pielessä? Takin väri on makuuni ehkä hieman liian vaalea ja kokonaisuus on yleensäkin hieman pliisu ja tylsä.

Mutta, kuten plussista ja miinuksista ilmi käy, olen takkiin monelta kohtaa varsin tyytyväinen.  Tästä ostoksesta on ihan varmasti iloa sen kuudenkympin edestä, jonka siitä pulitin.

takki2_amsterdam

Takin alla pari muuta Amsterdam-ostosta. Musta neulemekko oli myöskin mukana jokin aika sitten laatimallani syksyn ostoslistalla ja sellainen löytyi useampia versioita sovitettuani hollantilaisen Sissy Boyn valikoimista. Tai no, tunikaksi ne sitä nimittivät ja myyjä kyselikin, että käytänkö kenties legginssejä, että ne kun olis tämän kanssa kivat, mutta totesin, että kehtaa sillä liikkua noinkin. Alle puetut Nanson lyhyet shortsit kuitenkin pitävät huolen siveellisyydestäni.

Kaulassa roikkuva musta-harmaa rinkulahuivi puolestaan löytyi River Islandin miestenosastolta ja valloitti välittömästi kuosillaan ja keveällä olemuksellaan. Olen huiviaddikti, joten niitä ei tunnu koskaan olevan liikaa.

Itsensä ja asujensa kuvaaminen on kyllä outoa hommaa. Toisinaan kuvat syöksevät karmeaan masennukseen, kun huomaa näyttävänsä huomattavasti pahemmalta kuin peilikuvassa, kun taas joskus ne onnistuvat kääntämän ajatukset positiivisemmiksi. Tykkäsin kuvan asusta jo muutenkin, mutta tuta kuvaa katsoessani vielä entistäkin enemmän ja tuo kompromissitakkikin on jo ehtinyt nostaa pisteitään melkoisesti.

Niinhän se menee monessa muussakin asiassa; ihan kivaan voikin ajan myötä rakastua, kun vaan antaa sille mahdollisuuden näyttää todellisen luonteensa.


Siihen nähden kuinka paljon Amsterdamissa oli kenkäkauppoja, on aivan suunnaton ihme, että minä en kasvattanut kokoelmaani yhdelläkään parilla. Jos vuoden takaisella Budapestin reissulla tuskastuin kenkäkauppojen tarjotessa lähinnä kimaltelevia keinonahkaisia piikkikorkoja, niin Amsterdam puolestaan tarjoili eteeni satoja pareja aivan minun tyylisiäni saappaita, maihareita, bikereita ja nilkkureita. Mutta liika on liikaa. Hetken päästä kaikki alkoi näyttää samalta ja tylsältä enkä loppujen lopuksi jaksanut edes sovittaa koko reissulla kuin ehkä kahta paria.

Ruskeiden, mustien ja harmaiden rouheidensaapikkaiden ylenpaljous turrutti minut täysin, enkä pysty muistamaan varmaan yksiäkään niin totaalisen upeita yksilöitä, että olisivat jääneet vaivaamaan mieltäni. (paitsi ehkä ihan hieman ne yhdet puukkari-nilkkurit.. nyyh) On hankala saada sitä mahtavaa löytämisen riemua, jos putiikki toisensa perään tarjoaa kaikkea sitä mitä kengiltä toivot. No, säästyipä rahat. (no ei nyt sentään, menivät vaan johonkin muuhun. 😉

Mutta oli kenkäputiikkien joukossa sentään yksi poikkeus, joka todellakin jäi mieleen, nimittäin hollantilaislähtöisen merkin United Nuden upea liike eupeine graafisine korkokenkineen. Firman nettisivuilta kävi ilmi, että kahden miehen, hollantilaisen Rem D Koolhaasin ja englantilaisen Galahad Clarkin yhdessä 2000-luvun alkupuolella perustama yritys sai alkunsa, kun Clark’sin kenkäsuvun kasvatti Galahad näki Remin rakkauden huumassa eräälle naiselle suunnittelemat Möbius-kengät ja oli välittömästi vakuuttunut, että heidän tulisi perustaa uusi kenkämerkki.

Tätä nykyä United Nudella on omat myymälät mm. Amsterdamissa, New Yorkissa ja Shanghaissa ja sen tuotteita myydään yli 40 maassa. Suomea ei valitettavasti listalta vielä lainkaan löytynyt eikä nettikauppakaan ollut tällä hetkellä toiminnassa, mutta kuulema päivitykset ovat työn alla.

un3

un8 un6

UN1

un7 un4

un2 un9 un10 un5

(Kenkien kuvat United Nuden nettisivuilta, myymäläkuvat nappasin itse.)

Etenkin nämä viimeiset solkinilkkurit ihastuttivat itseäni kovasti, mutta kyllä muissakin kengissä riitti katseltavaa ja ihasteltavaa. United Nuden graafiset jalkineet ihastuttivat minua erityisesti huimilla ja omaperäisillä korkoratkaisuillaan. Esimerkiksi tuo harmaissa saappaissa ja metallipinkissä avokkaassa oleva kantapäästä hieman ulkoneva tolppakorko oli mielestäni aivan mahtava. Pieni oivaltava yksityiskohta tekee muuten peruskengästä todella mielenkiintoisen. Juuri tuollaisesta minimalistisesta estetiikasta minä pidän.

Koska kenkien hinnat huitelivat minissa sadoissa euroissa, en edes kuvitellut hankkivani liikkeestä mitään, joten tyydyin vain ihastelemaan tyylikästä liikettä upeine myyntiartikkeleineen. Ja sitä paitsi tuo kenkien esillepanokin tuntui niin näyttelynomaiselta, etten varmaan olisi uskaltanut edes hipaista yhtäkään jalkinetta. Nyt ehkä hieman harmittaa. Olisi ollut mielenkiintoista tietää millaisia nuo luomukset ovat jalassa.Seuraavalla kerralla, kun kyseisiä kenkiä tulee maailmalla vastaan, aion uskaltautua kosketusetäisyydelle pelkän haltioituneen tuijottamisen sijaan.