Posted at 17:45h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Ihastelin kovasti Ninan blogissa näkemääni rannepanssaria ja toivoin omalle tiellenikin ilmestyvän jotakin vastaavaa, mutta hopean värisenä. Kuten sanonta kuuluu, kannattaa olla varovainen toiveidensa kanssa, ne kun saattaa toteutua.
Olin viime viikolla vierailemassa Helsingissä erään ystäväni luona, joka on yhtä hurahtanut kenkiin, laukkuihin ja koruihin kuin minäkin. Tutkin innokkaasti hänen mahtavaa saapaskokoelmaansa ja sovittelin kaikkea siitä huolimatta, että meillä on erikokoiset jalat. Upeiden kenkien lisäksi silmäni osuivat eteisen hyllyllä nököttäneeseen korukaunottareen. Ihailin tuota taistelukilveltä näyttävää rannerengasta ääneen ja mitä sainkaan seuraavaksi kuulla. Hänellä ei ollut kirpputorilta löytyneelle korulle käyttöä joten minä saisin sen. Siis ei mitään ”paljollako ostat”- vääntöä, vaan ihan vaan sain. Ihana ja suurta riemua aiheuttanut lahja siis kyseessä.
Itselle tarpeettomat tavarat voivat todellakin olla suunnattoman suuria aarteita toiselle. Harrastan itsekin tavaroideni jakamista ystävilleni ja tämä suunnaton ilahtumisen tunne varmasti kannustaa minua samanmoiseen käytökseen jatkossakin. Olisi mahtavaa pystyä ilahduttamaan muita samalla mitalla kuin ystäväni onnistui tekemään minulle.
Katsokaa nyt kuinka upea se on!
Olen aiemminkin puhunut voimaa tuovista vaatteista ja asusteista ja väittäisin tämän panssarin kuuluvan myöskin tuohon kastiin. Se on kuin sotakilpi joka suojaa kantajaansa. Enää puuttuu keihäs.
Olen vielä tämän päivän lepäillyt, mutta huomenna pitäisi jaksaa tehdä töitä ja lähteä sitten töiden jälkeen kohti Helsinkiä ja lauantaiaamuna Amsterdamiin. Kuumetta ei enää tiistai-illan jälkeen ole ollut, mutta yskä on kyllä repivää ja raastavaa. Toivottavasti huomiseksi hieman helpottaisi. Nyt olisi vuorossa laukun pyykinpesua ja laukun pakkausta. Miten taas karsia tavarata ihan minimiin? Kas siinä vasta pulmaa ja haastetta!
