Ehdin jo jonkin aikaa olla jo vankasti sitä mieltä, että täällä ei tulla näkemään monista blogeista tuttua ”syksyn ostoslista”-tyyppistä postausta, mutta viilenevän vuodenajan porautuessa syvemmälle mieleeni alkaa vaatekaapin uumenista ilmestyä tarve jos toinenkin. Lista näyttää tällä hetkellä tältä:

1. ’sukkahousuja, tonneittain sukkahousuja!’

Kuten varmaan suurin osa naisista tietää, niin sukkahousuja, noita Niksi-Pirkan ehtymättömiä kultakaivoksia ei koskaan ole kaapissa riittävästi ja oikeanlaisia. Kekkereihin lähtiessä laatikoista löytyy vain paksuja talvisukkiksia ja lämmikettä etsiessä käteen sattuu vain 15 denierin kameleita.

Olen avautunut nailoneista aiemminki postauksessa Sukkahousujen salaliitto. Silloinhan en löytänyt yksiäkään rikkinäisiä sukkahousuja jotka olisin voinut leikata lyhyiksi. Ei löytynyt, ei. Tuhosin kolmet ehjät ihan vain siksi, että voisin syksyn ensimmäisenä sukkahousuja vaativana kirpeänä aamuna puoletaan löytää vain ja ainoastaan noita kesäkuussa piilossa pysytelleitä silmäpakosukkiksia.

Syöksyin viime viikolla raivon vallassa kauppaan ja ostin neljät normaalit mustat 40 den (vai olisko ne 60, en muista) sukkahousut ja kuvittelin pärjääväni pitkän tovin. Ja paskat. Ehjänä enää 1/4 ostetuista. Mä en vaan osaa.

Tätä kohtaa ei siis voida edelleenkään pyyhkiä ostoslistalta, vaan se on tainnut lunastaa paikkansa listan kärjestä pysyvästi.

2. Täydellinen ja laadukas musta neulemekko.

Harmaa Benettonin villamekko on ollut kahden viime talven suurin hitti arkipukeutumisessani ja olen varma, että musta versio samasta aiheesta pelastaisi myös melko monta kylmää päivää.

Sopivasti mamma kysyi olisiko minulla jotain neuletarvetta talveksi, joten voi olla, että tämä kimotus hoituu sitä kautta kaupan sijaan. Esitin seuraavanlaiset toiveet: ei pörröistä lankaa, 3/4 hihat, löysä iso kaulus, taskut edessä, pituus hieman polven yläpuolelle. Tätä suunnitelmaa varmaan hiotaan yhdessä kun seuraavan kerran nähdään.

3. Takki!!

Tällä viikolla on kovin akuutiksi noussut tarve nimeltä takki. Nahkarotseja löytyy ja pari muutakin loimea joita voi pitää ainoastaan auki, mutta töihin viimassa pyöräillessä voisi olla kiva sellainenkin versio, joka menee kiinni. Osa takeistani ei mene kiinni siksi, että ne on ostettu kaksi kuppikokoa sitten ja osa siksi, ettei niitä alunperinkään ole tarkoitettu kiinni pidettäviksi.

Nyt siis hakusessa olisi takki jossa yhdistyy kiva ulkonäkö ja käytännöllisyys. Pomoni tuomio oli toiveeni kuullessaan, että ”ei niitä ole”. Tarkkaa haavekuvaa ei ole, mikä on ehkä hyvä juttu etsintöjä ajatellen, mutta esimerkiksi kuvissa näkyvä Asoksen parka kelpaisi paremmin kuin hyvin.

parka1

parka4

parka3

parka2 copy

Malli ja väri tuovat juuri sopivissa määrin mieleen teiniaikojen rakkaan kirpputorilta löytyneen Lee Cooperin maiharin, mutta nahkaiset yksityiskohdat nostavat kokonaisuuden astetta aikuisemmalle tasolle. Tykkään. Ehkä jopa hieman himoitsen.

Viime päivinä ei ole ollut aikaa pyöriä kaupoissa takkia etsimässä, sillä tulevan viikonlopun näyttötutkinto (osa 2/4) on pitänyt hieman kiireisenä mm. portfolion päivityksen muodossa. Kun tuo melkoisesti stressaava kouluvelvollisuus on ensi viikolla ohitse, niin saattaa jopa ehtiä takkijahtiin.

Syksyn tärkeimmän vaateostoksen metsästyksen taidankin tällä kertaa aloittaa paikasta nimeltä Amsterdam! Lennot ja hotellit varattu ja maksettu tänään, lähtö koittaa reilun viikon päästä. I’m so happy!

Otan siis kommenttiboksiin vinkkejä mm. seuraavista aiheista:

  • kaiken kestävät sukkahousut
  • upeat+käytännölliset minun näköiset takit
  • kokemisen arvoiset asiat Amsterdamissa

Ja Bonuksena myös seuraavat aiheet ovat just nyt mielenpäällä otsikon ”mistä ratkaisu” alla

  • loitsut ja taiat joiden avulla asunto siivoaisi itse itsensä
  • kuinka selättää peilistä hiipivä ikäkriisi

Jotta ei muuta kuin neuvomaan.


Aika monesti saa lukea blogista jos toisestakin kuinka joku vaate tai asuste on muuttanut jonkun vaatekaappiin tai naulakkoon. Itsekin on tullut käytettyä tuota ilmaisua. ”Mun vaatekaappiin muutti eilen uusi blaa blaa blaa….” Mutta kun niitä asukkeja muuttaa sisään riittävän tiiviillä tahdilla eikä kaapin omistaja ehdi/muista/tahdo ulkoiluttaa kaikkia, niin pian voikin tilanne olla se, ettei edes isännöitsijä itse tiedä ketä kaikkia hyllyn perukoilla luuraa. Siinä vaiheessa, kun kenkäkaappeja kompatessaan löytää pelkästään neljät tai viidet täysin unohtamansa syyskengät, niin silloin on aika järjestää häätö osalle asukeista.

Minun kenkäkommuunissani kävi viikonloppuna sellainen puhuri, että kokonainen 18 paria jalkineita syönyt Ikean hyllykkö jäi kokonaan tyhjäksi. Kaiken maailman kirpputorille päätyvien keinonahkakammotusten lisäksi kenkälaatikoista paljastui myös muutamia iloisia ja ajankohtaisia yllätyksiä. Olin täysin unohtanut mm. yhdet Vagabondin korkonilkkurit, sekä Ultima-bikereiden  hankkimisen jälkeen käyttämättä jääneet Bullboxerin musta nahkasaappaat, jotka näyttivät taas vuoden tauon jälkeen hyvinkin käyttökelpoisilta.

20100901kengat

Myös toinen syyskenkälöytöni oli merkiltään Bullboxer. Vaaleat, hieman hopeisena hohtavat nilkkurit muuttivat parin käyttökerran lähes suoraan kenkälaatikossa hyllyn pohjalle ostettuani ne Elloksen alesta parilla kympillä joskus viime vuonna. (vai oliko se toissa vuonna..) Syytä tuohon ratkaisuun en osaa oikein sanoa. Ehkäpä jotkut muut kengät vain veivät tuolloin liikaa huomiotani. Nyt vaaleat nilkkurit kuitenkin tuntuivat tervetulleelta raikkalta tuulahdukselta syksyn pimentämään ja mustien saappaiden valtaamaan eteiseeni.

Kaapin pohjalta eteiseen siirtyminen moninkertaistaa kenkien mahdollisuuden päästä käyttöön ja niin kävi näillekin. Kahden päivän tassuttelun jälkeen vaan aloin muistaa miksi ne ehkä alunperin eivät saaneet asua eteisessä. Sain nimittäin tänään karmivan rakkulan pikkuvarpaaseeni ja kantakin on melko kipeä. Omituista kyllä, eilen samat kengät suorastaan hellivät jalkojani. En kuitenkaan aio vielä luovuttaa löytöjeni suhteen, vaan aion ottaa uuden erän heti kun rakkulat ovat parantuneet,sillä kaiken mustan keskelle on mukava saada välillä jotain muutakin vaaleaa kuin pelkkä oma naama.

20100901asub

kengät/Bullboxer, housut/KappAhl, t-paita/Lindex, nahkatakki/S.T.I., repalehuivi/gTie

Asu oli jälleen kerran mustaa ja rentoa. Samalla löysäilyllä on menty kaksi  päivää putkeen. Mutta kuten tuosta rotsista kirjoittaessani totesin, niin se tuntuu skarppaavan löysimmätkin löllöasut. Olenkin ehtinyt kuumeisesti miettiä, että mitä kenkiä voisin syksyn tullen käyttää noiden KappAhlin superlemppareiksi nousseiden housujeni kanssa ja tässä tuntuu olevan ainakin yksi toimiva vaihtoehto.

Kenkien ja niiden sisään sullottujen lahkeiden synnyttämä combat-fiilis sai kliseisesti jatkoa kaulaan heitetystä tuntolevykorusta. Jos ei kenkien marssilla aiheuttamia hiertymiä oteta huomioon, niin täytyy sanoa, että tässä asussa taidan taistella läpi useammankin duunipäivän.

Ja mitä niihin vaatekaappeihin ja kenkähyllyihin muuttaviin yksilöihin tulee, niin mitä jos alettais kaikkia miettiä niissä ostotilanteissa vielä kerran. Jos harkitsee hankkivansa jotain minkä tuleva osoite on tosiaan kaappi tai hylly, niin ehkä kannattaa vielä nukkua yön yli. Onnistuneimpia ja järkevimpiä  ostoksia kun ovat  yleensä vain ne, jotka voisi ajatella kiskovansa päällensä heti siinä kaupan kassalla. Uusien kamppeiden kuuluisi siis muuttaa mieluummin päälle kuin kaappiin. Koitan itsekin pitää tämän mielessäni, kun taas seuraavan kerran eksyn johonkin putiikkiin.


Hahaa. Aika perushomma.. Mun on pitänyt kirjoittaa näistä tämän postauksen ihanista koruista teille jo Pori Jazzeista saakka, mutta mun muistiinpanot aiheesta oli viikotolkulla hukassa. Ja arvatkaas mitä. Nyt kun mä löysin ne, mä en tajua omista sanan tai parin sepustuksistani enää juuri mitään. 😀 Mut, ei se mitään. Osaan mä ihkutella näitä kauniita asioita aika pitkälti ilman muistiinpanojakin.

Viime kesänä Jazz-kadun tarjonnasta suosikikseni nousi valokuvakoruillaan ihastuttanut Anna Pusu-design. (lue postaus täältä.) Tänä vuonna myyntikojuissa luurasi jälleen muutamia uusia tulokkaita, joista yksi erityisen mielenkiintoinen.

Tiesin välittömästi tähän kojuun astuessani, että tulisin poistumaan sieltä rahamäärässä köyhempänä, mutta jotakin ihanaa korua rikkaampana. Tuumailuun menikin sitten tovi  jos toinenkin, kun mallailin päälleni kaikkia itseäni ihastuttaneita tuotteita. Niitä nimittäin oli melkoisen monta.

22

Merry Go Round on yhden naisen viime syksynä perustettu tuotemerkki jonka takaa löytyy pohjoisesta kotoisin oleva, mutta nyttemmin helsikiläistynyt Henna Soronen. Jutellessani Hennan kanssa kävi ilmi, etteivät korut suinkaan ole hänen työnsä, vaan kuulema ihana harrastus. Jazz-kauppaakin valokuvaajana työskentelevä nainen oli tullut pyörittämään kesälomallaan. Kun Hennalta kysyi miten hän on päätynyt korusuunnittelijaksi, kertoi hän vaan ”tykkäävänsä kaikista tyttöjen jutuista”. Korut syntyvät Vallilassa Hennan omassa olohuoneessa inspiraation pulppuillessa taustalla soivan roklin tahtiin.

21

Akryylistä valmistetut korut toivat niin minulle kuin jollekin toisellekin asiakkaalle mieleen samaa materiaalia käyttävän Titi Madamin. Itse en kuitenkaan ole koskaan lämmennyt TM:n eläinaiheille, mtta Merry Go Roundin lystikkäät pääkallot, räyhäkkäät pistoolit ja hienostuneet höyhenet saivat minut todella innostumaan.

Ehdoton suosikki ”hahmoni ” oli juurikin tuo ilkikurisesti irvistelevä pääkallo, joka päätyikin sitten roikkumaan sekä korviini, että rintamerkkinä laukkuuni. (korvikset nähty In action esim. TÄÄLLÄ) Ikävä kyllä laukussa luurannut kallo koki karmean kohtalon tarttuessaan autossa johonkin ja napsahtaessaan leukanivelen kohdalta poikki. Nyt mulla on kallo ilman alaleukaa. Mä luulen, että täytyy tilata uusi, sillä haluaisin tuon tyypin koristamaan mustan bleiserini rintamusta.

20

Toinen omaan makuuni ollut aihe oli tuo sulka. Yllä olevan kuvan kierrätysnahkaa, ketjua ja sulkia yhdistelevä kaulakoru ei olisi millään halunnut irrota kaulastani, mutta kaikeen haluamaani ei kuitenkaan ollut varaa. Noiden korujen hauska yksityiskohta oli nahkaosien tarina. Hennan apurina ollut Ansku nimittäin kertoi nahan olevan peräisin hänen poikaystävänsä Günther-henkiseen valmistujaisjuhlien naamiaisasuun kuuluneista nahkahousuista. Kuinka mahtavaa, että jo jonkun päällä yhden elämän eläneet nahkahousut ovat päätyneet ensin kirpputorin kautta bilepöksyiksi ja sen jälkeen vielä materiaaliksi upeisii koruihin ja jonkun taas uuden ihmisen päälle.  Nahan lisäksi korujen materiaaliksi oli päätynyt myös mm. kavereiden vanhoja farkkuja. Kierrätystä juuri parhaimmillaan.

23

19

18

Itseäni ihastuttaneiden rock-henkisten muotojen lisäksi tarjolla oli hempeämpiäkin aiheita, kuten kuvissa näkyvät perhoset ja linnut  sekä kesämalliston palmupuut.

17

Tuollainen pistooli kiehtoisi kaulariipuksen muodossa!

16

Käsityönä syntyvät korut eivät tietenkään koskaan ole keskenään täysin samanlaisia ja etenkin kaulakoruissa oli selkesästi uniikkeja yksilöitä. Ketjumateriaaleja oli monia erilaisia ja niiden pituudet vaihtelivat runsaastikin. Riipuksiin oli myös yhdistelty esimerkiksi yksittäisiä kierrätyshelmiä.

Henna kertoi osan Merry Go Roundin mallien olevan pysyvää ns. perusmallistoa, joissa esimerkiksi värit saattavat hieman vaihdella esimerkiksi vuodenaikojen saatavilla olevien materiaalien mukaan. MGR yrittää hyödyntää akryyliosissaa mahdollisimman paljon jämäpaloja ja sen vuoksi tarjolla voi olla joskus hyvinkin pieniä eriä jotain tiettyä väriä. Jos en ihan väärin muista, niin ainakin Jazzeilla oli esimerkiksi jonkin verran läpikuultavia keltaisia korviksia esim. palmun mallisena ja ainakin niiden kohdalla taisi olla nimenomaan kyseessä pieni jämäpalasta valmistettu erä. Nämä korut eivät siis todellakaan toistu satoja tai edes kymmeniä kertoja täysin samanlaisina.

15

Itselleni siis lähti loppujen lopuksi mukaan ne jo aiemmin mainitsemani pääkallokorvikset ja -rintaneula, molemmat valkoisina + musta sulkasormus, josta ei nyt kuvaa tähän hätään löytynyt. Mutta voin kertoa, että suunnattoman kaunis se on. Korujen hinnat eivät päätä huimanneet korvakoruparini maksaessa 10 € ja sormuksen ja rintaneulan ollessa festaritarjouksessa 5 €/kpl. Kaulakorujen hinnat liikkuivat jossain 15 € tienoilla, jos en ihan värin muista ja nuo Gûntherin nahkapöksyistä materiaaliaan lainanneet upeat ketjut olisivat nekin irronneet alle kolmellakympillä.

Mikäli ihastuit koruihin yhtä palavasti kuin minäkin ja olet huomenna tai sunnuntaina Helsingissä, niin kannattaa ehdottomasti piipahtaa Kaapelitehtaalla, missä MGR on Design Market tapahtumassamyymässä tuotteitaan molempina päiviä klo 11-17!

Henna myös lupaili Merry Go roundin verkkokaupan aukeavan vielä tämän syksyn aikana. Kun tuo aika koittaa, lupaan infota siitä täällä blogissa, sillä ainakin tämä tyttö aikoo laittaa uuden pääkallon lisäksi laittaa jonkun muunkin ihanuuden tilaukseen. Verkkokauppaa odotellessa voi tuotteita tiedustella sähköpostilla design.merrygoround(ät)gmail.com, tai tsekata jälleenmyyjät MGR:n Facebook-sivuilta.