Nyt on hyvä mekko! Tämä Evansin pilkkumekko saa mut tuntemaan itseni ihan tosi naiselliseksi ja nätiksi. Kietaisumallinen helma tuo sääret nätisti esiin ja vyötärön rypytykset ovat tunnetusti toimiva ja imarteleva yksityiskohta kaltaiselleni keskivartalolihavalle. Sama malli toimii toki monenlaisella vartalolla, mutta suosittelen etenkin omenoita kokeilemaan!

mekko – Evans, Zalando / kengät – Crocs / laukku – Marc O’Polo / korvikset – Aarikka / aurinkolasit – Dolce & Gabbana

Yhdistin tänään mekkoon arkisesti kiilakorkosandaalit ja ison kesäkassin, mutta otin kuvia myös juhlavampien asusteiden kanssa. Toimii nimittäin niinkin aivan loistavasti. Kuvat tuosta juhlavammasta setistä tulossa lähipäivinä. 

Tykkään näistä kuvista ihan todella paljon. Tuo likaisesta tukasta sommiteltu kolmen pinnin läjäkampaus nimittäin muotoutui ihan vahingossa tosi hyvin! Ihan raivostuttaa, että en ikimaailmassa onnistuisi tekemään samanlaista kampausta koskaan tarkoituksella. Kivat tukkatötteröt syntyvät aina ankeassa arjessa ja ihan vahingossa, eivät koskaan vaikkapa juhliin valmistautuessa. 

Äää, kesän eka päivätyöpätkä alkaa jo perjantaina! Ennen sitä pitäisi yhden juttukeikan lisäksi ainakin vielä ehtiä saada valmiiksi iso läjä viime päivien kuvauskeikkojen kuvat, setviä parin kuukauden kuittihelvetti ja naputtaa mahtava läjä laskuja. Haluaisin saada ns. työpöydän jotakuinkin puhtaaksi ennen kesätöihin suuntamista.

Minä vielä joskus kuukausi sitten kuvittelin, että ottaisin tässä toukokuun lopussa pari viikkoa ihan rennosti lomaillen, mutta näistä tulikin koko kevään täyteen ahdetuimmat viikot kuvauksien puolesta. Mut neljä viikkoa päivätöitä ja sitten 17 päivän vapaa. Jos joku saa pienintäkään vihiä, että meinaan sortua ottamaan siihen jotakin töitä, niin tulkaa ja estäkää!


Feeling shitty, but pretty. Siinäpä summattuna tämän päivän tunnelmat. Vaikka sisäpuolella vellookin stressi ja ankeus, voi silti pukeutua nättiin mekkoon, valita kivat korut ja levittää poskille hempeää punaa. Vastausta olemassaolon ja elämän merkityksellisyyden suuriin kysymyksiin ulkoiset asiat eivät toki vastausta anna, mutta tekevät arjesta kuitenkin vähän nätimpää. 

Tykästyin niin kovin tässä postauksessa nähdyn KappAhlin VIntage Stories -malliston sinisen lintumekon mukavuuteen, että kävin ostamassa samasta leningistä myös tämän vaaleanpunaisen version. Koen, että tummansininen on itselleni parempi väri, mutta kaunis on tämä herkkä pinkkikin. Nämä mekot ovat samaan aikaan kauniita, juhlavia ja rentoja, joten sopivat monenlaiseen kesämenoon. 

Korvissa roikkuu Zarasta pari viikkoa sitten löytämäni ”kristallikruunut”, kuten näitä isoja helmiröykkiöitä nimitän. Ranteeseen puolestaan kietaisin mekon sävyyn ihanasti mätsäävän Vernadan nahkaisen rannekorun.

Tämän ahdistuksen, johon olen viime aikoina usein viitannut, pohjimmaisena kysymyksenä tuntuu olevan, että mitä ihmettä minä haluan elämältäni. Olen niin kauan lillunut ilman minkäänlaisia haaveita, suunnitelmia tai tavotteita, että se tuntuu jo pelottavalta. Mulla on ollut viime kuukausina usein sellainen olo kuin olisin jonkin kuplan sisällä. Ihan kuin katselisin ympäröivää maailmaa jonkin kalvon läpi. Sitä on vaikea selittää, mutta ihan kuin en aivan olisi nyt ja tässä, vaan jossain muualla. Lukittuna jossain itseni sisällä. 

Myös omat fiilikset sosiaalisista suhteista ovat ristiriitaisuudessaan mietityttäneet kovasti. Toisaalta minusta tuntuu, että kaipaan todella kovasti ihmisiä lähelleni ja haluaisin olla läheinen ystävieni kanssa. Samaan aikaan kuitenkin tunnun vuosi vuodelta vaan vetäytyväni enemmän ja enemmän omiin oloihini ja karttavani vapaa-ajalla tilanteita missä pitäisi olla sosiaalinen ja ihmisten seurassa. Miten kokea kaipaamaansa yhteenkuuluvuuden tunnetta, jos ei halua ja jaksa olla ihmisten seurassa?

mekko – KappAhl / laukku – Rebecca Minkoff / sandaali – H&M / korvikset – Zara / rannekoru – Vernada (saatu)

Että sellaisia mietteitä mm. liikkuu tuon tukkatötterön alla. Bookbeatin lukulistalla on kasa ties mitä elämäntaito-oppaita ja viimeisimpien google-hakujeni joukossa komeilevat mm. seuraavat asiat: ”ikäkriisi”, ”eksistentiaalinen kriisi” ja ”elämänmuutos”. Olen etsinyt tietoa myös muutamista koulutuksista ja selannut työpaikkailmoituksia. Aivan kuin kuvittelisin vastaukset kaikkeen löytyvän netistä oman sisimpäni sijaan. KVG. 

 


Vaikka ovat valkoiset farkut joskus päässeet jalkaan lumen keskelläkin, niin kyllä ne silti ovat mielestäni ihan kesävaate. Ja siis vielä pari vuotta sittenhän ne eivät olleet minun mielestä yhtään minkään vuodenajan vaate, vaan jotain hirvittävän kauhea kamalaa, mitä en ikinä päälleni pistäisi. Mutta nämä vannomisethan tiedetään, ihan turhia. 

 

Suuntasin tänään mallikeikalle Tampereelle ja aamulla himotti kovasti saada päälle tuo upea pitsihihainen pusero. Kokomusta ei kiinnostanut ja ensin ei tuntunut löytyvän mitään passelia alaosaa, mutta onneksi farkkupinosta pilkisti nämä valkoiset. Mustakin muuttuu jotenkin raikkaamman näköiseksi, kun parina on valkoista.

Olin vajaa pari viikkoa sitten kivoissa kuvauksissa, joissa sain ylleni kaksi erilaista asukokonaisuutta. Toinen oli värikästä ja leikkisää pin up -tyyliä kellohelmoineen. Toinen asu taas olis tumma ja diivamaisempi.

Sain pitää kaikki kuvauksissa käytetytvaateliike Bombuksen valikoimista olevat vaatteet ja ilahduin erityisesti tästä Josepf Ribkoffin puserosta. Pitsihihat ovat todella näyttävät ja rypytetty venepääntie tekee puserosta kesäisen ja kepeän. 

farkut – Marks & Spencer / pusero – Joseph Ribkoff, Bombus (saatu) / kengä – Crocs / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Viaminnet (Saatu)

Menneen viikon perusteella tuntuu, etten tarvitsisi kesäksi mitään muita kenkiä kuin pinkit Otzit töihin ja nämä Crocsin sandaalit vapaalle. Sovittelen ulos lähtiessä aina jotain muutakin, mutta päädyn aina näihin. Saisipa samoja punaisena! Ja valkoisetkin kelpais.

Puseron pääntie jättää hartiat kauniisti paljaaksi ja luo näin loistavan taustan isoille ja näyttäville korvakoruille. Viaminnetin kiiltävän mustat Grande Feathers -nahkakorvikset sopivat mielestäni tyyliltään ihan täydellisesti puseron pitsihihojen henkeen. 

Olipas tämä kaikin puolin kyllä kivan näköinen asu omasta mielestäni!

Melko hullu työviikko takana. Onneksi eilen illalla sai hyvin ajatukset irti töistä, kun pääsin paijaamaan mun uutta naapuria. Rappumme uusin asukas oli luonani hetken aikaa hoidossa ja olin siitä niiiiin iloinen. Onni on koiranpentu naapurissa!