20.03.2018 Housut kuin aikakone

Tämän päivän asu tuntui lähes aikakoneelta, jolla pääsi matkaamaan 15 vuoden, jopa 20 taakse. Syynä fiilikseen olivat punaiset housut. 

Kiskoin innolla jalkaani Junaroselta saamani punaiset pillifarkut ja välittömästi iski todella nostalginen olo. Punaiset housut nimittäin olivat nuorena ihan yksi tärkeimmistä tyylini kulmakivistä. Luokioikäisenä Turun H&M:lta hankitut leveälahkeiset kirkkaanpunaiset prässihousut olivat vaatekaappini suuri aarre. Niihin yhdistettiin kaikkea printti t-paidoista, neuleisiin, huppareihin ja suursuosikkiini meshpaitaan. 

Sitten tulivat äidin New Yorkista ostamat tumman punaiset Levikset. Ja Henkkamaukan miestenosastolta löytyneet punaiset punkhenkiset ruutuhousut. Niiden kanssa piti aina roikkua lanteilla kasa niittivöitä ja kettinkejä.

Kovasti haaveilemiani punaisia nahkahousuja en koskaan valitettavasti löytänyt, mutta SAMKin pääsykokeeseen vuonna 2000 muistan hipsineeni päälläni kirkkaanpunainen nahkaminihame. Punaisen ja mustan liitto joka tapauksessa oli minun väripalettini vuosikausia. 

Sittemmin on tullut löydettyä paljon muitakin värejä garderobiin. Lähivuosina olette päässet todistamaan jopa lämpenemistäni aiemmalle inhokilleni siniselle. Mutta ai että, en oikeasti ollut muistanut miten omalta ja mahtavalta punaiset pöksyt tuntuvatkaan. Niissä on jotain todella energistä. 

Pienestä sitä toisinaan ilahtuu. Tänään nämä uudet housut todellakin toivat hymyn huulille. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että ihan ensinäkemältä epäilin, että tuleekohan ennemminkin itku, sillä niin pieneltä nuo koon 44 mallikappalehousut näyttivät. Mutta, Junarosen koot ovat reiluja ja housut ovat todella joustavaa materiaalia, joten hienosti mahtuivat ja nuolevat sääriäni juuri sopivan piukeina. 

housut – Junarose (saatu) / pusero – HM+ / takki – Cubus / kengät – Vagabond / laukku – Rebecca Minkoff / huivi – Becksöndergaard

Punaista, raitaa ja musta bikermallinen takki, mikä todellinen klassikkokokonaisuus! 

Nauratti kovasti tämä kuvasarja. Puhelin soi kesken kameran sarjatulen ja lyyhistyin siinä sitten äidin kanssa juttelemaan…. kunnes tajusin että kamera laukoo edelleen ja muistin omat ohjeeni kuvissa onnistumisesta. Ryhdillä on väliä!:D 😀

18.03.2018 Milloin asu on ”armoton”? Entä pitääkö tässä joltain muka armoa anella?

Yritin ottaa tänään itsestäni asukuvia, mutta koin, että ne olivat aivan kamalia. En pitänyt näkemästäni yhtään. Tämän itselleni kovin harvinaislaatuisen ”rumapäivän” takana taitaa kuitenkin olla lähinnä mieltä mylläävät huolet. On huoli rakkaasta ihmisestä. Menettämisen pelko saa hymyn hiipumaan ja silmät sumentumaan. Ihan elämän kiertokulkuun kuuluvia asioita, mutta itselleni vielä toistaiseksi kovin vieraita. 

Kyyneliä silmiin pukkaavien juttujen sijaan pistetään nyt kuitenkin esille nämä aiemmin tällä viikolla ottamani asukuvat. Ihan sama naama näissä on päässä kuin tänäänkin, mutta silti tänään ei ollut yhtään näin kuvauksellinen olo.

En minä sentään pihalla noissa pikkukorkkareissa paljain jaloin rimpuillut, mutta toimistolla ilahdutin itseäni näteillä kengillä käytännöllisten talviknilkkurien sijaan. Kengät ovat malliltaan samat kuin pitsimekon kanssa nähdyt vihreät. Ne olivat niin mukavat lestiltään ja kauniit malliltaan, etten voinut vastustaa kiusausta hankkia samat myös mustana. Sirot nilkkaremmit sopivat mielestäni loistavasti vajaamittaisten lahkeiden pariksi. 

farkut – HM+ / body – Marks & Spencer / bleiseri – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Marks & Spencer / korvikset – H&M

Tykkäsin kaikin puolin tästä asusta. Korkeavyötäröiset farkut ja musta body ovat kivat ihan sellaisenaankin, mutta bleiserin pääälle heittämällä kokonaisuudesta saa nopeasti asiallisen bisneslookin. Tämä pitää kirjata omiin muistiinpanoihin kohtaan ”ajattomat perusasut, jotka taipuu moneen tilanteeseen”. 

Usein kuulee puhuttavan kuinka jotkut vaatteet ja asut ovat kantajalleen joko armollisia tai armottomia. Armollisia ovat yleensä erilaiset hieman löysät nätisti laskeutuvat vaatekappaleet, jotka häivyttävät yleisesti virheinä pidettyjä asioita kuten pömpöttävää mahaa, alleja, jenkkakahvoja jne. Armottomia puolestaan vartalon muodot herkemmin näyttävät asut. Tämä farkut + body lienee niitä armottomiin laskettavia, mutta keneltä tässä muka pitäisi armoa anella? 

Osallistuin hetki sitten keskusteluun, jossa puhuttiin siitä miten löytää oma tyyli ja sellaisia vaatteita jotka sopivat itselle. Minun kokemukseni asiaan oli se, että oma tyyli on ainakin itselläni löytynyt tasan itseäni kuuntelemalla. Silloin kun vaate tuntuu itsestä hyvältä, se on ”oman tyylinen” ja oikeanlainen.

Toki on tilanteita joissa vaikkapa pukeutumisen ammattilaiset voivat auttaa ja itsekin tykkään kokeilla uusia jonkun muun ehdottamia kokonaisuuksia, mutta sen voiko jossain vaatteessa loppujen lopuksi olla ja tuntea olonsa hyväksi, voi ratkaista vain ja ainoastaan jokainen itse. 

Itselläni on useimmiten hyvä, varma ja oma olo näin, paksun vartaloni muodot ja kummut näkyvillä. Vartalonmyötäiset mekot, tiukat housut ja lyhyet puserot tuntuvat huomattavasti enemmän omalta kuin vaikkapa löysät ja pitkät yläosat. 

Että sitä mä taas kerran vaan koitan sanoa, että pukeudutaan itseämme varten ja omaa fiilistä kunnioittaen ja kuunnellen, ei kenekään muiden odotuksia ja oletuksia täyttäen. Eli pylly esiin, jos siltä tuntuu! Musta usein tuntuu. 😀