01.03.2018

Posted at 19:17h in Yleinen by
0 Likes

Minä nyt jatkan pakkaskelien innoittamana näistä villahommista paasaamista. Tai siis omista suosikkijutuistani vinkkaamista. 😀

Osui nimittäin eilen yksi talvipukeutumiseni luottotuote silmiin tarjoushinnan kera, niin täydensin sekä omaa että äitini talvisukkahousuvarastoa. Porin Sokoksella on vielä 4.3. saakka Wolfordin merinovillasukkahousut tarjouksessa hintaan 29,90 normaalihinnan ollessa 47 €. 

Tuo tarjous oli käsittääkseni ihan vaan Satakunnan osuuskaupan oma tarjous, eikä ole voimassa muissa Sokoksissa, mutta nämä sukkikset ovat kyllä hintansa väärti ihan täyshintaisenakin. 49% merinovillaa sisältävät sukkahousut ovat sekä lämpimät että todella miellyttävän tuntoiset päällä.

Mitä kestävyyteen tulee, niin itselläni oli näitä ennestään käytössä tällä hetkellä kahdet, joista toiset on ostettu muistaakseni neljä vuotta sitten. Ovat muuten edelleen ehjät, mutta sen verran nyppyyntyneet, että en viitsi mekkojen kanssa käyttää. Vanhemmat villasukkikset saavat siis lämmittää farkkujen alla, mihin nämä ohuen materiaalinsa puolesta sopivatkin mainiosti, ja nämä pränikät siistit yksilöt saavat olla sitten ne ns. paraatisukkikset. 

Villasukkiksia löytyy toki monelta muultakin merkiltä ja Wolfordia melkoisesti edullisemminkin. Ainakin Norlyn, Falke, Oroblu ja Pierre Robert tulee nyt mieleen merkeistä, joilla olen tuon n. 45-55 % villaa sisältäviä sukkiksia nähnyt. Hintahaitari noilla merkeillä n. 20-40 € välillä. Mutta vaikka ainakin NOrlyniä, Falkea ja Orobluta olen muuten kyllä ehtinyt elämässäni jossain kohtaa käyttää, niin villaiset on kokeilematta. 

Syy miksi olen itse näissä Wolfordeissa pysytellyt, vaikka edullisempiakin on tarjolla, on yksinkertaisesti se, että perheessämme on merkin tuotteista käyttökokemusta jo yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Äitini nimittäin myi merkkiä jo 80-luvulla ja täytti minunkin sukkalaatikon Wolfordin sukkiksilla heti kun olin tarpeeksi iso käyttääkseni aikuisten kokoja. 

Olen siis vaan aikuisenakin ostanut aina tuttua ja hyväksi havaittua merkkiä ”uskaltamatta” hypätä toisiin leireihin vaikka siellä sukkahousuhyllyjen välissä niitä joskus toki harkinnutkin. Mutta olen kyllä useimmiten omat sukkikseni napannut nimenomaan jostain tarjouksesta tuolla noin kolmella kympillä, joka on varsin jees hinta useamman talven kestävistä villasukkahousuista.

Mitä kokopolitiikkaan tulee, niin itse tällaisena 167 cm pitkänä vaatekokoa 48-50 olevan käytän näistä Wolfordeista kokoa XL. Itseäni jonkin verran lyhempi, mutta muuten alavartalosta melko samankokoinen äitini mahtuu kokoon L.

Sukkisten vyötärö on ainakin itselleni just hyvän korkuinen. Yltää tuonne jenkkakahvojen yli kohtaan jossa rintojen ja persuksen välillä on edes hieman kapeampi kohta. (Vyötäröksi en sitä kutsuisi) Ei toki haittaisi vieläkin korkeampi vyörätö, mutta tämäkin jo riittävä ja pysyvät hyvin ainakin oman omenavartaloni päällä. 

Nyt tarttis muuten taas kerran pakata laukku ja sinne varmaan pääsee nämä Wolforditkin. Suuntaan nimittäin huomenna aamulla muutamaksi päiväksi kohti Helsinkiä ja Kuva & Kamera -messuja. Jos olet tulossa messuille, niin mut löytää Olympuksen osastolta kameroita esittelemästä!


27.02.2018

Posted at 22:10h in Yleinen by
0 Likes

 

Tajusin tänään, että nää mun paljettiverkkarit on ihan parhaat pakkaspöksyt! Ne on juuri optimaalisen löysät, jotta pitkien kalsareiden ja niiden väliin jää sopivasti ilmaa. Pakkasta oli -18, kun suuntasin kaupungille asioilleni ja ohuet legginssit + paljettihousut olivat juuri täydellinen yhdistelmä. Ei tullut jaloille tippaakaan kylmä. 

En nyt asua kaiken kaikkiaan kovinkaan tyylikkääksi lähtisi väittämään, mutta lämmin ja mukava se oli ja kyllä noi kimaltavat housut vaan on mun mielestä aina hauskat ja hyvää mieltä tuovat. Ja kyllä ne mun silmissä toppahousut voittaa ihan kuus-nolla. Mä olen itse asiassa joskus sanonut, että voisin hankkia talviasukseni pilkkihaalarin, jos sellaisen saisi paljettisena. 😀

Muuten taistelin pakkasta vastaan tapani mukaan kashmir- ja lampaanvillakerroksilla. Neulepaidan päällä vielä villatakki, niin hienosti pärjää vaikkei takki olekaan mikään paksu untuvamakuupussi tai muu toppaverme.

Olen ollut niin ihastunut hopean värisiin kenkiini, että päädyin hankkimaan myös metallinhohtoisen pikkulaukun. Rebecca Minkoffin pieni laukku löytyi YOOXin alesta ja saapui tänään. Ensimmäisenä ennen lappujen irrotusta testasin, että mahtuuko laukkuun kamera. Pohjan leveys oli onnekseni kuin PENille tehty ja kameran lisäksi laukkuun mahtui lompakko, puhelin avaimet ja huulipuna, eli juuri optimaalinen. 

Muistan edelleen ajan, kun pidin tuollaisia pieniä olan yli -laukkuja ihan kamalina enkä voinut kuvitellakaan sellaista käyttäväni. Nyt just ne on mielestäni ihan parhaita. Kun ei käytä isoa veskaa, ei tule kanniskeltua mukana kaikenmoista turhaa.

Yritin lopuksi ottaa kuvaa, jossa näkyisi takin alta löytyvät kerrokset. Tasan tämä alla oleva ruutu ehti kortille tarttua ennen kuin kameran akku antoi periksi pakkaselle. Mut hei, näkyy kerrokset! 😀

housut – La Redoute, Ellos / harmaa neule – Ellos / neuletakki – J. Lindeberg / takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – CAT / laukku – Rebecca Minkoff /  huivi – Shopbop / panta – KN Collection (saatu)

Ei tää talvipukeutuminen nyt varsinaista silmäniloa ainakaan itselläni ole, mutta lämpimänä pysyn!


26.02.2018

Posted at 22:07h in Yleinen by
0 Likes

Tiedättekö mikä on todella rentouttavaa ja tyydyttävää puuhaa? Olen harrastellut sitä tässä nyt sohvalla jo pari iltaa ja tuntenut suurta iloa nähdessäni kätteni jäljen. 

Ei, mä en ole neulonut, olen siinä tosi huono. Neuleartesaani äitini taidot eivät mystisesti ole periytyneet minulle. Mutta neuleiden kanssa puuhastelusta tässä minullakin ollut kyse. Olen nimittäin huoltanut vaatekaappini pehmoisia ja lämpimiä kashmirneuleita tuulettamalla ja kampaamalla. J

a se kampaaminen, se on ollut jotenkin meditatiivista. Nukkaisesta ja elämää nähneen näköisestä vaatekaapin luottopakista on hellästi käsittelemällä kuoriutunut aivan uudistunut ja paraatikelpoinen vaate.

Mun kaapista löytyy kashmirneuleita eri muodoissa ja väreissä yhteensä varmasti kymmenkunta. Eniten käytössä on kuitenkin ehdottomasti Ellokselta hankkimani kolme v-aukkoista neuletta. Kuvakollaasissa niistä suosikkini harmaa, joka päätyy päälle kaiken kanssa aina paljettihameista verkkareihin. Minulla on sama neule myös mustana ja viininpunaisena, mutta tämä harmaa on vanhin ja ollut käytössä jo noin neljä vuotta. 

Huollan kashmirneuleitani pääasiassa tuulettamalla. Ja joskus esim hotellissa ollessa, kun ei parveketta ole saatavilla, laitan neuleen kuuman suihkun jälkeen pesuhuoneen kosteaan ilmaan raikastumaan.

Pesuun neuleet pääsevät vain 1-2 kertaa vuodessa. Pesin pitkään neuleeni pelkästään käsin, mutta muistaakseni viime talvena uskaltauduin jollain vanhalla neuleella kokeilemaan pesukoneen villaohjelmaa ja hyvin kävi. Tai siis puserolle ei käynyt mitään muuta kuin puhdistui. Hiphei, vähemmän nyrkkipyykkiä siis!

Mutta eipä tuo ole iso homma käsinkään hommaa hoitaa näin harvalla pesuvälillä. Jotta neuleita ei tosiaan tarvitse pestä kuin kerran, pari vuodessa, auttaa asiaan se, että niiden alla käyttää aina alustoppia, jolloin enimmät hiet jäävät siihen. 

Pehmeän kashmirin miinuspuoli on sen taipumus nyppääntyä. Se miten herkästi neule ottaa itseensä hankauksesta, riippuu kovasti materiaalin laadusta. Äidilläni on yksi parikymmentä vuotta vanha paksu Italiasta ostettu neuletakki, joka on pysynyt aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Mutta se onkin joku oikealta hinnaltaan nelinumeroisia summia maksanut merkkivehje, jonka materiaali on jotain ihan huimaa laatua.

Omat kashmirini ovat kaikki pääasiassa edullista kamaa esim. Ellokselta, Marks & Spenceriltä, Peter Hahnilta. Hinnat hieman sadan euron molemmin puolin. Ja kaikki yleensä alesta hankittuja vielä edullisemmin. Tuonkin hintaluokan neuleissa on jonkin verran eroja ja kestävyyden näkee oikeastaan vasta käytön myötä. Itselleni suosikkeja on ollut nämä Elloksen oman E-Basics -malliston peruspuserot, joista on jo tosiaan useamman vuoden käyttökokemus. Myös M&S:n kashmirit vaikuttavat olevan hintansa väärtejä.

Äiti puolestaan kehui, että Lidlissä pariin otteeseen myynnissä olleet kashmirneuleet yllättivät laadukkuudellaan ja pesevät siinä kuulema monta hieman arvokkaampaakin merkkiä. Uskon äitiäni, joka on näissä asioissa melkoinen asiantuntija ja aion olla ovenrivassa roikkumassa ennen avaamista, kun noita taas joskus toivottavasti Lidliin ilmestyy.

Mutta se nyppääntyminen siis. Se on tietenkin pahimmillaan esimerkiksi kainaloissa ja hihojen alapinnoilla, eli paikoissa mihin kohdistuu paljon hankausta. Nyppyjä voi silloin tällöin varovasti poistaa siihen hommaan tarkoitetulla kashmirkammalla. Tämän operaation tosiaan suoritin nyt jo kolmelle neuleelle ja meinaan seuraavina iltoina ottaa käsittelyyn vielä loputkin nyt parvekkeella tuulettumassa olevat neuleeni.

Kovin usein ja ahkerasti tuota kampaamista ei kannata suorittaa, sillä vaikka sen tekeekin varovasti, niin nyppyjen poistaminen omalta osaltaan kuluttaa materiaalin pintaa. Säästä siis neuleen kampaaminen niihin hetkiin, kun vaate sitä ihan oikeasti tarvitsee. Kashmiria käyttäessä on vain hyväksyttävä myös jonkin verran nyppyjä ja nukkaa. Mutta se on sen arvoista, sillä pehmeys ja lämpö kyllä korvaavat tuon pienen miinuksen.

Viininpunainen neule oli ehtinyt muodostaa kainaloihin, kylkiin ja allien kohdalle oikein kunnollisia nyppyjä. Muilta osin neule oli ahkerasta käytöstä huolimatta varsin siisti. Kuvan mukainen kasa nukkaa ja nyppyä siitä kuitenkin lähti. Mutta nyt rakas pusero onkin jälleen todella siistin näköinen!

Vaikka nyt käsittelemäni kolme neuletta ovatkin kaikki saman merkkisiä, huomasi näidenkin kesken jo eroja nyppyyntymisen määrässä ja luonteessa. Tuo viininpunainen tosiaan muodosti tuollaisia isoja vähän kuin varsiluomien kaltaisia nukkapötkylöitä. Mustan ja harmaan puseron nukkaantuminen oli jotenkin pehmeämpää, mutta sitä olikin sitten lähes koko neuleessa. Harmaassa neuleessa näkyi myös se, että olen käyttänyt  sen päällä usein pakkasilla mustaa neuletakkia, josta pusero oli sitten imenyt itseensä mustaa nukkaa. Siinä oli siis isoin käsittely. Mutta onpa se toisaalta näistä vanhinkin.

Mutta olipa neuleella ikää neljä vuotta tai vasta kaksi, niin kaikki saivat tosiaan ihan uutta ”virtaa” näistä meditointihetkistäni kampa kädessä. Katso vaikka yllä olevast ennen ja jälkeen -kuvaparista!