Edelleenkään ei ole löytynyt suosikkimerkkini Prima Donnan liivien voittanutta. PD:n pari mallia (Madison ja Deauville) ovat ne joita multa pitää löytyä alusvaatelaatikosta koko ajan siitäkin huolimatta, että maksavat pirulaiset melkein satasen. Mutta ei vaan ole samaa 5/5 arvosanaa minulta saavia tukevia, mukavia ja kestäviä itselleni passeleita liivejä löytynyt, vaikka olen vuosien aikana testannut merkin ja mallin jos toisenkin.

Toki minä tykkään monen muunkin merkin liiveistä,  mutta eri syistä. Joitakin hepeneitä ostaa kivan ulkonäön vuoksi käytettäväksi silloin tällöin, jotkut liivit puolustavat huonommallakin yleisarvosanalla paikkaansa, koska sopivat juuri jonkin tietyn vaatteen alle. 

Nyt kuitenkin on löytynyt yksi liivi, jota voin lämpimästi suositella loistavan hinta-laatu -suhteensa vuoksi. Ainakin muutaman viikon käytön perusteella nämä pääsivät laajan rintsikkakokoelmani top 3 -listalle!

Nämä Marks & Spencerin toppaamattomat kaarituetut täyskuppiliivit maksavat Suomen M&S-myymälöissä 34,95 €. Meinasin lentää pyrstölleni nähdessäni hinnan. En muista montaakaan kertaa saaneeni minkäänlaisia rintsikoita noin edullisesti kotimaasta, muuta kuin joskus jostain superalesta. Ja tässä saa tuolle 35 eurolle todellakin vastinetta. 

Sain samat liivit kerman värisenä Marks & Spencerin pressitilaisuudesta aiemmin syksyllä ja tykästyin malliin siinä määrin, että kävin ostamassa nämä mustatkin. Eivät nämäkään niitä postauksen alussa mainitsemiani ikisuosikkiliivejäni vielä voita, mutta 35 € ja 90 € liivit nyt jo lähtökohtaisestikin painivat hieman eri sarjoissa, joten en sitä odottaisikaan. Mutta sen voin kyllä sanoa, että kaikista käyttämistäni, nämä M&S:n tissinkannattimet ovat perusliivien alle 50 € hintakategorian aatelia. 

En ole näitä nyt ehtinyt tietenkään käyttää vielä niin kauan, että olisin perillä kuinka kestävästä tuotteesta on kyse. Sen näkee vasta ajan kuluessa. Mutta ainakin istuvuus ja mukavuus on näissä todella kohdallaan ainakin omalla kohdallani. Ja ulkonäkökin arkiliiveiksi oikein kohdallaan. Nätit, muttei mitään ylimääräistä hörsötystä. Omassa koossani kiinnityshakasia on kolme kpl, kuvien mukaan kuppikokojen alkupäässä hakasia on kaksi. 

Tätä liiviä on olemassa kokoon UK H saakka, eli meikäläisittäin I-kuppiin. Itselläni näissä koko 38G eli tutummin 85H. Ja tätä mallia siis saatavilla ainakin Helsingin myymälästä. Mikäli on varma omasta koostaan, niin toki M&S:n brittiverkkokaupastakin pystyy tilaamaan. Itselläni ainakin menee tuo koko yksiin juurikin vaikka Prima Donnan liivikoon kanssa, joista käytössä sama 85H. 

My boobs approve! 


Miten se talven ensimmäinen lumimyräkkä aina tuntuukin niin hirveältä järkytykseltä? Ei auta yli 30 vuoden kokemus tuiskusta ja nietoksesta, vaan siitä huolimatta tämän aamun vaivainen kilometrin työmatka vaakasuorasti naamaan piiskanneessa lumimyrskyssä kiristi pinnaa ihan urakalla. Ja miten tehokkaasti ehtiikään puolessa vuodessa unohtaa sen miten kauan lumeen hautautuneen auton kaivaminen käyttökuntoon kestää.

Sitten vielä se autolla Pohjois-Satakunnan perukoille sompailu siinä lumimyräkässä, niin voin kertoa, että tuli kiroiltua ehkä jonkin verran tänään. Mutta kyllähän tähän talvi-nimiseen konseptiin taas tottuu, eikä pian muista mitään muuta vuodenaikaa olevan olemassakaan!

Jos oli unohtunut talviautoilun ihanuus, niin samoin on edellisen jääkauden jälkeen ehtinyt unohtua, että miten mä oikein olen talvisin pukeutunut. Olin aamulla senkin suhteen vähän hukassa. Eikä asiaa tietenkään auta, että mulla on lähes kaikki talvitakit vielä varastossa. Siksipä olikin hyvä hetki selailla muutaman edellisen talven asukuvia, niin muistui hieman mieleen mitä talvikamppeita kaapistani pitäisi löytyä. Tässä siis asukuvia joulu-, tammi- ja helmikuulta vuosilta 2014-2017.

Nonni, heti kärkeen mahtava ”löytö”! En muistanut tuotakaan Cubuksen bikertakkia. Pitänee heti huomenna käydä noukkimassa se kellarista. 

Pidempikin musta takki löytyy! Olen tässä valitellut sitä miten mustaa pukeutuminen on viime aikoina ollut, mutta sitä se näyttää olleen talviaikaan usein ennenkin. 

Martensin maiharit on edelleen mieleiset, mutta nuo oikean puoleisen kuvan niittikoristeiset saappat pitänee testata, että joutavatko myyntiin.

Viime talvena tuli kuljettua paljon myös harmaassa. Huiveista kashmirkaulaliinat on vielä kaivamatta käyttöön, mutta Becksöndergaardin merinovillahuivit puolestaan ovat olleet käytössä jo alkusyksystä saakka. 

Farkut pitävät pintansa ympäri vuoden.

Pää on pysynyt ainakin menneinä talvina usein lämpimänä pään ympärille kiedotun huivin avulla. 

Tätä Marks & Spencerin tekoturkistakkia jo tällä viikolla mietinkin, että pitää muistaa ottaa taas käyttöön. Se on edelleen ihana!

Talven tärkeimpiin selviytymistarvikkeisiin ovat jo vuosikausia kuuluneet kashmirneuleet. Mut hitto, pitää kyllä pitkästä aikaa muistaa ottaa taas nuo paljettihousutkin käyttöön!

Ilman pitkiä neuletakkeja ei talvesta selviä.

Tämä parin vuotta sitten hankkimani J.Lindebergin neule oli kyllä loisto ostos. Sen kaivan jälleen talveksi käyttöön.

Talvellakaan ei tarvitse luopua hameista, kun kaverina on pitkät saappaat, lämmin, pitkä neule ja villasukkikset. 

Eli kashmir ja merinovillaneuleet ja -huivit, villasukkikset ja pitkät saappaat, siinä mun talvikauden tärkeimmät!


”En mä voi mitään ponchoa pitää, näyttää päälläni teltalta.” 

Tämä oli ajatukseni ponchoista vuosikausia ja ihan kuten en suostu ennakkoluulojeni vuoksi edes maistamaan piimää, niin en myöskään koskaan sovitellut noita pään läpi vedettäviä pöytäliinoja. 

No mutta, mamma toi Roomasta pehmoisen kashmirtuliaisen ja päädyin nöyrtymään tuomitsevien mielikuvieni edessä. 

Tokihan siluetti on tällainen kaapu päällä erimoinen kuin hihallisessa neuleessa, mutta tämä kyseinen yksilö laskeutuu päällä ilahduttavan nätisti. Ja onhan tää nyt aivan sairaan pehmoinen ja mukava.

Näytti mielestäni kivalta näin keinonahkaleggareihin yhdistettynä! 

housut – H&M Mama / poncho – Rooman tuliainen / kengät – Betty London / korvikset – Pramea (saatu)

Mua siis ahdistaa yleensä tällaisten kaapujen muodottomuus. Tai siis se, että se hävittää alleen vartalon muodot tehden kaikesta yhtenäistä möykkyä. Se on taas näitä rintavan ihmisen ahdistuksia.

Mutta tämän taikaviitan kanssa kyllä pääsin sinuiksi ja ekalla käyttökerralla ja olen nyt hyvinkin hurmaantunut. Ei ehkä maailman kätevin vaate takkien alla käytettynä nyt talvella, kun käsivarret jää paljaaksi. Mutta sisäkäytössä hurjan mukava kapine. Onnistunut tuliainen siis mammalta!

Kärsiikö kukaan muu ponchokammosta? Vai kuuluvatko ne vaatekaappiisi?