20.10.2017

Posted at 21:23h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Just nyt kun elämä ei oo yhtään mitään muuta kuin melkoisen rapaista arkea, niin sitten onkin just arkikuvien postaaminen ihan retuperällä. Kun vaan ryntäilee paikasta toiseen, koittaa parhaansa mukaan suorittaa to do -listaa ja koittaa epätoivoisesti saada riittävän pitkät yöunet väleihin, niin just niiden arkihetkien dokumentoiminen vaan unohtuu.

Tämän viikon meininkiä sivusinkin jo edellisessä postauksessa stressistä ulistessa. Muuta ei ole tähän viikkoon mahtunut kuin töitä ja unta. Mutta tilanne on näin tuoreelle yrittäjälle toki varsin mieluinen. Mahtavaa, kun saa tällaisen vauhdikkaan startin ja sitä myötä puskurirahaa niitä hiljaisempia hetkiä varten. 

Yhden pienen hengähdyshetken onnistuin kuitenkin töiden keskelle tänään raivaamaan, kun appiukko puolisoineen kutsui meidät syömään. Jouduin kyllä olemaan se epäkohtelias tyyppi, joka todellakin vain söi ja lähti samointein takaisin työmaalle, mutta oli ihanaa istua kolmen ruokalajin verran valmiiseen pöytään.

Tietokoneen ääressä nautitun valmissalaattilounaan jälkeen illallisen etanat, poronkäristys ja perunamuusi sekä juustoleipä hillon kera olivat aivan taivaallista! (Ja kyllä, se on juustoleipä eikä leipäjuusto, ette pysty kääntämään tässä asiassa kainuulaisen päätä)

Mä tykkään kyllä syödä etanoita, mutta mä en halua koskaan nähdä niitä möykkyjä kovin tarkkaan. Ne on mun mielestä jotenkin pelottavan näköisiä. Eli mitä paremmin kuorrutteella naamioitu etana, sitä parempi. 

Huomenna onkin sitten vuorossa puolittainen vapaapäivä, kun suuntaan Helsinkiin I love me -messuille Iinan kanssa. Pikkuisen pitää kääntää kytkintä kuitenkin työasentoonkin.

Osallistun messuilla klo 15.00 Suomen tekstiili ja Muoti  ry:n paneelikeskusteluun aiheesta Oman tyyli ja pukeutumisen ilo. Kanssani lavalla keskustelemassa Nanson pääsunnittelija Noora Niinikoski ja muotisuunnittelja Teemu Muurimäki. Jos olet tuolloin messukeskuksessa, niin tule kuuntelemaan!


18.10.2017

Posted at 16:09h in Yleinen by
0 Likes

Mennään vasta keskiviikossa, mutta tämä viikko on jo imenyt musta lähes kaikki mehut. Mä olen melkoinen kiireestä ja täydestä kalenterista stressaaja ja mua jotenkin uuvuttaa jo se pelko, että ehdinkö ja jaksanko ja kykenenkö nyt varmasti kaikkeen.

Illalla aina huomaan, että hyvinhän se sujui tämäkin päivä stressin tunteesta huolimatta, mutta siinä samassa jo panikoin seuraavan päivän työkuormaa ja aikatauluja ollen satavarma, että kaikki langat ei pysy käsissä.

kashmirhousut – H&M / pusero – Kaiio / takki – KappAhl (saatu) / tennarit – Puma / korvikset – Aarikka (saatu)

Tämä ja ensi viikko on vielä jaksettava todellista moniajoa, mutta sitten kalenteri näyttää taas väljemmältä. Kyllä sitä siis jaksaa tehdä pitkiä päiviä ja montaa asiaa rinnakkain aina hetken aikaa, kun tietää että kohta on taas hieman hiljaisempaa. Mutta hitto kun pääsis tästä turhasta stressistä eroon!

Kun vaan oppis ottamaan päivän kerrallaan ilman, että yhtä hommaa tehdessä jo panikoi siitä, että mitenkäs sen seuraavan projektin kanssa käy. Sitä mä arkeeni kaipaisin, pikkuisen lisää mielenrauhaa, Ja uskoa siihen, että kaikki tulee sujumaan ihan hyvin. Onhan sitä ennenkin pärjätty, niin miksi ei sitten myös huomenna ja ensi viikolla. 

Miten te hallitsette stressiä? Onko siellä ketään, joka olisi entinen megastressaaja, mutta sittemmin oppinut hallitsemaan kaaoksen tunnetta paremmin? Minäkin olen mieleltäni jo ihan hirmuisen paljon rauhallisempi kuin vielä joskus vuosia sitten ja päässyt irti katastrofiajattelusta, mutta kyllä tää vähän hiomista vielä kaipais.

Nappasin nämä kuvat eilen illalla muorinäytöksen jälkeen samalla, kun piipahdin työhuoneella hakemassa tavaroita. Meikki on lavalla hikoilun myötä jo kaikkea muuta kuin freesi ja vaatteiden vahdot saaneet tukkatötterönkin jo rakoilemaan, mutta halusin väsähtäneestä olemuksesta huolimatta ikuistaa tämän punaisen takin piristämän rentoiluasun.

Mustia ja harmaita talvitakkeja on nähty loskaisilla ja pimeillä kaduillamme jo ihan riittämiin, joten tämän talven trendikkäin ja pirtein takin väri on ehdottomasti kirkas punainen. Tämä KappAhlilta saamani villakangastakki löytyy sekä normimallistosta (S-L) että pluskoossa (L-3XL)! Oma takkini on kokoa XL.

 


17.10.2017

Posted at 15:00h in Yleinen by
0 Likes

1. Mies työntää kätensä jatkoilla nukkuvan naisen reisien väliin ja ihmettelee heräävän tämän suuttumusta, ”no kuitenkin haluut.”

2. Baarin tungoksessa mies puristaa ohi kulkevan naisen pakaraa.

3. Tanssilattialla miehet piirittävät naisen ja yrittävät hieroa etumuksiaan häntä vasten.

4. Mies lähettää tuntemattomalle naiselle somessa kuvan sukupuolielimestään ja kysyy ”osaaksä ottaa suihin?”

5. Mies livahtaa tiskin taakse myyjän kääntyessä häneen selin ja puristaa naista takapuolesta.

6. Metrossa mies tuijottaa vastapäätä istuvaa naista ja kaivaa elimensä näkyville.

7. ”Kyllä suhun vois tulla”, ilmoittaa vieras mies jonossa edellään olevalle naiselle. 

 

Somessa kiertänyt #MeToo -haaste sai meidät naiset kertomaan, jos olemme joskus joutuneet seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Yksi MeToo ei todellakaan riitä kertomaan siitä häirinnän määrästä, mitä monet meistä ovat joutuneet kokemaan. Ei se ole yksi taikka kaksi harvinaislaatuista tapausta. Se on esimerkiksi kaikki nuo yllä luetellut tilanteet ja kymmeniä ja kymmeniä muita päälle. 

Tuon listan joka kohdassa nainen olen minä itse ja toisten ihmisten koskemattomuudesta ja itsemäärämisoikeudesta piittaamaton kuvottava tyyppi aina eri. Ja niitä on paljon. Ne on asiakkaita, puolituttuja, ventovieraita. Ne on nuoria, vanhoja ja keski-ikäisiä. Ne on humalaisia ja selvin päin olevia. Ne on ällöttäviä ihmisiä.

Että joo, minä myös. Mutta sen sijaan, että kerrotaan olevamme seksuaalisen häirinnän kohteita ja uhreja, voitaisiin ennemmin kertoa millaiset ihmiset ja millaisissa tilanteissa toisia näin ahdistelevat. Ne tarinat ehkä yllättäisivät enemmän kuin se, että nainen kertoo joutuneensa häirinnän kohteeksi. Ei seksuaalisessa häirinnässä ole kyse kohteesta, vaan siitä kuka päättää niin tehdä.

Ei minua tai sinua ole seksuaalisesti ahdisteltu siksi, että minä olen nainen tai koska olen ollut väärässä paikassa väärään aikaan väärin pukeutuneena. Mikään noista ei ole syy seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutumiselle. Ainoa syy siihen on se, että maailmassa on lukematon määrä häiriintyneitä ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä.