Huivi, nahkarotsi ja nilkkurit. Pitäiskö tästä päätellä, että niitä shortseja, kepeitä kesämekkoja ja sandaaleja ei ehkä tarvii enää pitää ihan käden ulottuvilla? 

Itseni tuntien ne kesävaatelaatikot ei kyllä ihan hetkeen vielä sinne varastoon asti eksy. Katellaan sit lähempänä joulua.. Toinen ennustukseni tähän vuodenajanvaihdokseen liittyen on se, että sieltä varastosta ei myöskään tule raahattua ajoissa sisälle päin sellaisia pian tarpeellisia tarvikkeita kuin pipot ja hanskat.

Veikkaukseni on, että yksi hyinen aamu lähden polkemaan töihin ja tajuan matkalla, että joudun amputoimaan pian pikkurillini ellen pian saa sormikkaita kätösiini. Kaahaan ensimmäiseen vastaan tulevaan rättiliikkeeseen ja ostan tylsät sormikkaat, jotka on ennakoiden osattu sijoittaa ihan siihen kassan viereen ja hinnoiteltu summalla nimeltä riisto. Mut onhan se kiva, että ihmisellä on jotain perinteitä. 

Ainoa mikä mut voi tolta skenaariolta pelastaa, on se, että en alunperinkään ole saanut niitä talvikamoja vietyä sinne varastoon asti, vaan löytyvät, kun vaan avaan eteisen kaapin. Näinkin on hyvin voinut käydä. Talvi, kesä, joulu, sun muut tulevat aina uudelleen. Sanoo nim. kätevä emäntä, jolla roikkui joulukranssi ovessa kolme vuotta putkeen.

Eli pitäiskö vaan jättää ne sandaalitkin optimistosesti siihen eteisen kenkähyllykköön? Kyllä se yksi kesäpäivä sieltä koittaa taas ensi vuonnakin ja se voi tulla ihan yllättäen!

pellavapaita – Marks & Spencer / rotsi – Saki / laukku – Marc O’Polo / kengät – Vagabond / huivi – Boss Orange / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Liv by Lindan toiset nahkakorvikset ovat vilkkuneet asukuvissa jo aiemmin, mutta tässä vielä toiset upeudet. Aivan täydelliset tähän mustavalkoiseen asuun!


Toisinaan pukeutuminen menee pieleen juuri viime sekunnilla ennen ovesta ulos ryntäämistä. Eilen kävi vähän niin ja tuloksena oli asu, joka on jossain määrin aika kiva, mutta toisaalta ihan pielessä.

housut – Junarose (saatu) / pusero – Lindex / neuletakki – Vila /sandaalit – Crocs / laukku – Tiger of Sweden

Katsoin peiliin housujen ja puseron yhdistämiseen saakka ja sitten aloin miettiä takkia. Musta nahkarotsi tuntui liian mustalta ja viininpunainen nahkatakki liian jäykältä ja sitten katsoinkin jo kelloa, että ihan pakko mennä, jos meinaan teatteriin ehtiä, joten nappasin tuolin karmilla tyrkyllä olleen neuletakin harteille ja kiirehdin ulos. 

Ja tämä siitä sitten tuli. Löysät housut, löysät pusero, löysä roikkuva neuletakki. Kokonaisuus on omaan makuuni liian maatalaahava ja ”löllerö”. Värit on hyvät ja kaikki vaatekappaleet tosi kivoja johonkin muuhun yhdistettynä, mutta keskenään eivät niinkään. Tällä tavoin yhdisteltynä tulee sellainen muodoton ja liian peitelty olo. 

Jonkun toisen päällä voisin tästäkin kokonaisuudesta tykätä, mutta se ei vaan näytä jotenkin minulta. Jos tästä vaihtaisi housut kapealahkeisiin versioihin, tai neuletakin johonkin lyhyeen ja istuvaan jakkuun tai rotsiin, olisi paljon omempi olo. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että hyvä aina toisinaan pukeutua vähän sen omimman alueen ulkopuoleltakin, siten kun saattaakin tykästyä uusiinkin juttuihin.

Samat pliseeratut housut ovat aiemmin näyttäneet kivoilta mm. farkkurotsin kanssa ja kokomustassa asussa lyhyen bleiserin kera. Ilme on aika erilainen, kuin pitkän löysän neuletakin parina. 

Pinkki röyhelöpaita puolestaan on rokannut loistavasti vihreän pilottitakin kanssa ja kahdella tapaa vajaamittaisten housujen kaverina.

Neuletakki taasen näytti hyvältä kapeampien housujen kanssa.

Mutta mukavahan tämä asu oli kuin mikä. Hyvin sopi sen puolesta teatterissa istumiseen. 

Nuo Junarosen pliseeratut housut muuten löytyy nyt jo ainakin Zalandolta. Hieman näyttää vaan mallin päällä pöksyt lyhyemmiltä kuin mulla. 😀  Samasta matskusta tarjolla myös pusero ja ”kaaputakki”.  Kaikki kolme löydät TÄÄLTÄ.

Ja Vilan neuletakki löytyy TÄSTÄ. Itselläni koko XL.


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Olen tainnut mainita, että olen maailman laiskin hiustenharjaaja. Menee helposti aina 2-3 viikkoa koskematta kuontaloon harjalla tai kammalla. Syy on yksinkertaisesti se, että harjaamattomana hiukset pysyy paljon paremmin nutturalla ja tötterö on paljon muhkeamman ja kivemman näköinen. Niinpä pyöräytän tukan yleensä kiinni jo kosteana katsomatta edes hiusharjaa päin.

Kun tuota toistaa tosiaan vaikka kolme viikkoa, niin aletaan olla jo siinä tilanteessa, että karvakasa alkaa jo muodostaa aloittelevia rastapaukkuja ja siinä vaiheessa on jo ihan pakko tarttua selvityssuihkeeseen ja harjaan, jos ei halua joutua luopumaan jo kohta koko tukasta. 

Aina ei oma kärsivällisyys riitä tähän operaation, joka kestää helposti parikymmentä minuuttia, kun hiukset on käytävä läpi pieni osio kerrallaan. Onneksi apu löytyy läheltä. Muru on sitä paitsi paljon hellempi harjaaja kuin minä itse, joten takut saavat kyytiä kevyesti ja kivuttomasti.

Hän yritti mulle kyllä kovasti ehdottaa, että voisin koittaa ottaa tavakseni harjata hiukset tästä lähtien edes pari kertaa viikossa. Mä puolestaan mietin, et pitäiskö ajaa vaan kaikki pois, kun tuntuu tukasta huolehtiminen olevan itselle niin mahdoton ajatus. 😀

Kun nyt pitkästä aikaa tuli takkukasa setvittyä, niin tulikin pitkästä aikaa taiottua tukka jollekin muulle mutkalle kuin nutturalle. Kun kosteana kiinni laitetut hiukset tänään avasi, oli tilalla kivat kiharat joista syntyi kolmen pinnin avulla näin kiva kampaus.