Posted at 22:51h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Nonni, pääsiäislomat on nyt vietelty ja olen junassa matkalla kohti Poria. Tai oikeastaan mä olen kyllä just tällä hetkellä menossa kohti Oulua, josta sitten hyppään etelän suuntaan vievään yöjunaan. Hienosti olin liian myöhään liikkeellä lipun oston kanssa, joten se juna johon olisin ykkösenä halunnut, oli täynnä ja tähän yöjunaan en sitten saanut enää makuupaikkaa. Aamulla Poriin saapuessa ehdin justiinsa nakata kassin kotiin ja sitten pitää syöksyä työpaikalle koulutukseen. Saattaa olla paikalla varsin virkeä oppilas sukeltamassa uuden järjestelmän saloihin…
Tällä Kainuun lomalla ei paljoa pukeutumista tullut mietittyä, vaan seilasin koko pääsiäisen farkuissa tai neulehousuissa ja äidiltä lainatussa neuletakissa. Meikkipussilla kävin tasan kerran, kun lauantaina suunnattiin kavereiden kanssa paikalliseen kuppilaan. Arkistosta löytyi kuitenkin muutamat asut vielä ajalta ennen pääsiäistä.
Meillä muuten oli sillä lauantain baarireissulla mun ikiaikaisten bestisten kanssa jo muutenkin ihan nostalginen tunnelma, kun muisteltiin meidän yläasteaikaisia ihastuksia ja teiniaikojen kommelluksia, niin siihen sopi kyllä varsin mainiosti se, että paikan DJ:n musavalikoima tuntui koostuvan 90 prosenttisesti meidän yläasteaikaista discohiteistä. Että ihan sama millä vuosikymmenellä eksyy Sotkamon yöelämään, niin korvissa raikaa Scooter ja E-Rotic. 😀
Jos oli pääsiäisenajan pukeutuminen aika tylsää, niin ei tää mun viime viikkoisen "mulla ei oo mitään päällepantavaa" –päivän harmauskaan hirveästi iloittele. Mä en ihan hirmuisen usein arkena erityisesti tuskaile vaatekaapilla, vaan pukeutumisen pyörii aina sen hetkisten lemppareiden varassa aika vaivattomasti ja enempiä miettimättä. Nyt oli kuitenkin pitkästä aikaa sellainen päivä, että mikään mitä mun kaapista (ja lattoilta ja tuoleilta) löytyy, ei tuntunut omalta ja hyvältä.
Sovittelin ihan vaikka mitä ja kaikissa oli joku väärä fiilis. "Liian värikästä", "liian tyttömäistä", "liian kireää". Ja kun kaikki oli vaan jotenkin liikaa, niin rauhalliseen kokoharmaaseen pukeutuminen antoi sopivan tapettiin sulautumisen tunteen. Mutta pinkkiä huulipunaa oli toki oltava, ettei nyt ihan täysin värittömältä näyttäis!
trikoomekko – Junarose (saatu) / takki – Talkabout / laukku – Diesel / kengät – Minna Parikka / korvikset – Saara Ruskola (saatu)
Tukassa muuten eka kertaa kokeilussa pienet valkit. Mä olen yleensä tuon pallokorvakampauksen tehnyt niin, että olen joko krepannut pohjan tai sitten tupeerannut hillittömästi saadakseni vähäiset hiukset hieman muhkeammiksi, mutta nyt oli tällainen laiskempi versio. Hyvin toimii!
Yli puolet elämästään lyhyttukkaisena elelleelle ihmiselle on kaikki tuollaiset tukkavärkit, pimpulat ja pompulat ihan vieraita, mut oon nyt koittanut varovasti tutustua aiheeseen ja opetella. Ostelin just Glitteristä kaikenmaailman muitakin härpättimiä noiden valkkien lisäksi, mutta täytyy sanoa, että pääasiassa olin siellä hiustarvike hyllyllä ihan kuin Liisa Ihmemaassa. En todellakaan tajua mitä niillä kaikilla vehkeillä tehdään. Mut onneks ei tarviikaan tajuta. Hiuslenkeillä ja pinneillä pääsee jo pitkälle.
