14.03.2017

Posted at 12:25h in Yleinen by
0 Likes

Aiemmin mun tuli vilkuiltua Lindexin valikoimat läpi lähes viikottain, koska liike oli ihan kotini vieressä. Nyt alkuvuodesta menivät kuitenkin pirulaiset lopettamaan Porin keskustan Lindexin eivätkä jäljelle jääneet liikkeet ole aktiivisilla kulkureiteilläni. Kyseinen ketju on jo vuosia ollut yksi suosikeistani ja sen pisteitä nosti entisestään viime vuotinen muutos, jonka myötä erillinen Generous-mallisto jäi unholaan ja isoja kokoja löytyy nykyään yhä usemmasta vaatteesta.

Viime viikolla mulla oli töiden jälkeen asiaa Puuvillan kauppakeskukseen, joten piipahdin samalla reissulla pitkästä aikaa myös Lindexillä ja intouduin sovittelemaan läjän kevään uutuuksia. Kun kerran kamerakin sattui olemaan mukana, niin nappailin kuvat sovittamistani vaatteista. Sovituskoppiin tarttui mukaan pääasiassa sinisen sävyjä ja vaaleanpunaista. Kaikissa kuvissa jalassa omat Junarosen farkut, mutta yläosat kaikki siis Lindexin.

Jos kaapistani ei jo löytyisi Marks & Spencerin petroolin väristä pitkää satiinihuitulaa, niin tämä takki olisi saattanut lähteä mukaani. Ihana pehmeä sinisen sävy ja kivan rento malli!

Pidättäydyin vaatteiden puolesta ihan pelkässä sovittelussa, mutta ihan tyhjin käsin en kaupasta kuitenkaan lähtenyt. Nämä lasit muistuttivat kovasti yksiä viime keväänä sovittamiani Ray Baneja, joita en kuitenkaan parin sadan euron vuoksi viitsinyt ihan huvin vuoksi ostaa, joten hankin nämä "lohtulasit" 8 eurolla.

Mulla on parit ihan hintavat ns. kunnon aurinkolasitkin, mutta etenkin töissä kuskaan mukana mieluummin tällaisia muutaman euron halpiksia, sillä kokemukseni mukaan aurinkolaseja menee työn tohinassa ja kameralaukkua nakellessa paskaksi keskimäärin yhdet tai kahdet kesässä. 

Tämä mun nykyinen kiinnostukseni sinisen sävyjä kohtaan on vielä niin uusi ja vieras asia, että jaksan sitä aina hieman ihmetellä. Mutta tosi kiva olisi ollut tuo haalean sinivihreä toppi ja kävi loistavasti yhten tuona päivänä päälläni olleen Junarosen kukkabomberin kanssa! Ja nyt mä vasta alan ymmärtää myös tummansinisen värin hienouden. Melkein niin kuin mustaa, mutta paljon raikkaampaa ja ihonsävylle imartelevampaa.

Holly & White -uutuuksissa näkyi totutusti taas paljon raitaa, mutta mallistoa oli piristetty myös monilla muilla kuvioilla ja printeillä, kuten kirsikoilla. 

Ei pysty addikti käymään sovituskopissa kokeilematta ainakin yhtä raitapaitaa!

Sitä ihanaa kamalaa meshiäkin löytyi. Tämä pusero kyllä ehdottomasti enemmän se kamala.

Tässä puolestaan sellaista ihanan kamalaa, että menee jo ihanan puolelle. Sovittelin nimittäin tuota samaa leopardikuosista puseroa jo tammikuussa Seinäjoella ja edelleen se mua näköjään jotenkin kutkutteli.

Väri ja kuosi houkuttelisi mutta tuo röyhelö vierastuttaa. Kauppaan se siis edelleen jäi, mutta jos oma koko tulee myöhemmin hurjassa alessa vastaan, niin voi olla, että sorrun. 😀

 


12.03.2017

Posted at 18:49h in Yleinen by
0 Likes

Olipas eilen ihan tosi kiva päivä! Mun vanhan opiskelukaverin bändillä oli täällä Porissa keikka, joten saatiin hänet vaimoineen (joka myös opiskelukaverini) meille kylään. Nähtiin sitten muutamia muitakin vanhoja luokkakavereita ja oli taas ihanaa huomata, että vaikka ei pitkiin aikoihin välttämättä nähdäkään, niin kyllä ne tyypit vaan edelleen tuntuu tutuilta ja rakkailta. Ihan uskomatonta, että siitä on jo pian 16 vuotta, kun me aloitettiin opiskelu SAMK:ssa! 

Muistan miten meidän opiskeluaikana kaikilla oli melkoinen pelko ja ahdistus työllistymisestä. Tuntui, että viestintä- ja media-alan huonosta tilanteesta toitotettiin joka tuutissa ja oltiin kaikki ihan varmoja, että valmistutaan kortistoon. Muistan, että etenkin mulla itselläni oli hirmuinen huoli.

Tuntui, että osaan vaan ihan pikkuisen monesta asiasta, mutta en mitään kunnolla enkä ainakaan riittävästi saadakseni ikinä mitään töitä. Ehdin opiskeluaikana jo moneen kertaan katua tekemääni valintaa ja toivoin, että olisin lähtenyt opiskelemaan "jotain järkevää" mistä valmistuisi selkeästi johonkin ammattiin. 

Mutta niin vaan tuntuu, että meidän luokkalaiset on kyllä hyvin pitkälti oman alan töissä lukuunottamatta muutamia sellaisia tyyppejä, jotka lähtivät ihan omasta halusta opiskelemaan vielä jotain muuta. Meidän luokkalaisten nykytilannetta kun miettii, niin joukossa on ainakin toimittajia, viestintä-/mainostoimistoyrittäjiä, valokuvaaja, uutiskuvaaja, päätoimittaja ja markkinointisuunnittelijoita.

Että kyllä meidän md01-porukasta on ollut moneksi, vaikka tulevaisuus sillon nuorena medianomi-opiskelijana arveluttikin. Ja itsekin on saanut huomata, että se, että koulussa opetettiin "vähän kaikkea" onkin loppujen lopuksi osoittautunut ihan hyväksi jutuksi ja olen päätynyt myös tekemään juurikin vähän kaikenlaista.

Ajatus siitä, että olisi pitänyt sittenkin opiskella jotain muuta, meni onneksi ohi ja nykyään mietin, että en kyllä oikein keksi mitä se muu olisi muka voinut olla. Ja jos olisin valinnut toisin, niin en olis viettänyt opiskeluvuosiani just siinä meidän mahtavassa jengissä!

farkut – HM+ / pitsipaita – Junarose (saatu) / takki – Talkabout / kengät – Minna Parikka / Korvikset – Yo Zen

Eiliseen kuului vanhojen muistelun ja illan keikan lisäksi myös hieman töitä, kun kuvasin ystävälleni promokuvia. (Niistä yhden voi kurkata mun Instasta.) Hyödynsin kuvauksen lopuksi vielä hyvän miljöön ja kavereiden auttavat kädet saadakseni asukuvat. Rentoa farkkumeininkiä jälleen kerran. Ja pupukengät jaksavat edelleen hymyilyttää joka kerta kun kiskon ne jalkaani!

Tänään puhdasta akkujen lataamista, sillä tuleva viikko on jälleen melkoista reissaamista ja töiden puolesta just sitä vähän kaikkea.


11.03.2017

Posted at 19:56h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Mun muru on painanut töitä viimeiset kuusi viikkoa ilman ainuttakaan vapaapäivää. Tänään sitten vihdoin koitti yksi välipäivä töistä. Ja voi raukkaa, kerrankin vapaata, niin kotona ohjelmassa oli siivouspäivä!

Meille tuli tänään kaveripariskunta yökylään, joten minä hääräsin imurin ja pölyrätin kanssa ja mies taas hoiti oman osuutensa siivoamalla kylppärin ja vessan saadaksemme kodin paraatikuntoon. Se on meillä ikiaikainen työnjako, mun ei ole koko yhdessäoloaikana tarvinnut pestä vessaa varmaan kertaakaan! 

Siinä siivoillessa mun yli vyöryi taas hirmuinen onnen tunne. Oli vaan niin ihanaa, olla pitkästä aikaa yhdessä kotona ja puuhailla ihan arkisia asioita. Olen monta kertaa pistänyt merkille, että just tällaiset kaikista ns. tylsimmät ja arkisimmat hetken on useimmiten niitä, on niitä joissa mulla tulee tosi onnellinen olo. Monta kertaa on ihan järkyttävä rakkauden puuska iskenyt esimerkiksi yhteisellä ruokakauppareissulla pakastealtaan äärellä tai yhdessä perunoita valitessa. 

Siivoushetken jälkeen muru nukahti sohvalle päiväunille ja sama onnentunne ja aawwww-fiilis vaan jatkui, kun katselin tuota tuhisevaa tyyppiä. Ihana, että sain sen edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi kotiin.