Köpiksen reissusta on jo pian kolme viikkoa, mutta pari postausta mulla sieltä vielä olisi. Yksi suosikki paikka, jossa matkalla kävimme oli ehdottomasti kauppahalli (tai tarkemmin ottaen -hallit, rakennuksia oli kaksi) eli Torvehallerne, jonka tunnelma ja tarjonta hurmasivat meidät molemmat. Mikäli kaikki syötävä ja juotava kiinnostavat (ketä muka ei kiinnostaisi!?), niin tämä on kyllä vierailun arvoinen mesta.

Osoitteessa Frederiksborggade 21 (lähin asema Nørreport) sijaitseva Torvehallerne ei vastaa perinteistä mielikuvaa kauppahallista. Vanhan tiilirakennuksen sijaan vierailijaa odottaa kaksi modernia ja valoisaa lasiseinäistä hallia. 

Kaksi vierekkäistä hallia ovat täynnä kojuja joissa myydään niin ruokatarvikkeita, ruoanlaittovälineitä kuin myös valmista syötävää. Toisessa hallissa on enemmän kaikkea ihanaa makeaa ja muita jälkkäriherkkuja kuten käsintehtyä suklaata, konditoriatuotteita, erikoiskahveja, likööreitä jne. kun taas toisen hallin notkuvilta tiskeiltä löytyvät liha- ja kalakauppiaat, juustotiskit ja muut "raskaammat" raaka-aineet.

Hallien väliseltä piha-alueelta löytyy pitkiä pöytiä, joten porukalla liikkeellä ollessa voi vaikka jokainen hakea ruokansa eri myyjiltä kokoontuen yhdessä pihalle syömään. Tämä tietenkin kesällä astetta miellyttävämää kuin maaliskuun viimassa. Pikkuruisia pöytiä ja tiskipaikkoja löytyy toki jonkin verran myyntipisteiden yhteydestä sisältäkin, mutta ainakin lauantaina oli ryysis melkoinen ja paikan saaminen tuuripeliä.

Syömistä tältä monipuoliselta ruokatorilta löytyy varmasti jokaiseen makuun. On pizzaa, simpukoita, salaatteja, fish'n chipsejä ja tietenkin niitä kuuluisia smörrebrödejä. Sellaiset nappasimme itsekin lounaaksi Hallernesilta. 

Kuvassa jono on varsin maltillinen, mutta suurimman osan ajasta väkeä oli jonossa huomattavasti enemmän. Homma skulasi kuitenkin sen verran joutuisasti, ettei jonossa ehtinyt tuskastua. Leipien hinnat pyörivät n 7-8 € kieppeillä, mutta niissä oli kyllä tavaraa koko rahan edestä ja ainakin itselleni yksi lihapullaleipä riitti oikein hyvin lounaaksi.

Torvehallerbesta löytyy myös oluen ystävien must paikka, Mikkeller & Friends -kauppa. Mies pyöri hyllyillä hartaana tovin jos toisenkin. Vaikka reissu olis hyvin pärjätty pelkillä käsimatkatavaroilla, maksoin yhden laukun ruumaan ihan siitä syystä, että Tommi voisi ostaa oluita kotiin viemisiksi. Hirmuista kuormaa ei kuitenkaan voinut ottaa, joten oli se kuulkaa melkoista valinnan vaikeutta herralla, kun hyllyt notkuivat herkkuja joita ei ole Suomeen saakka saapunut.

Monessa kojussa muuten silmääni pisti myös henkilökunnan pukeutuminen. Alla maustepuodin miehet ovat pukeutuneet täydellisesti liikkensä sisustukseen sopiviin vanhanaikaisiin työtakkeihin. Keittiöveitsimyymälän henkilökunta puolestaan teroitti veitsiä upeat nahkaessut päällään. Pukeutuminen ei vaikuta ruoan makuun, mutta kyllä nuokin jutut vaan olivat iso osa paikan tunnelmaa.

Ihana paikka kaikin puolin, suosittelen lämpimästi!

 

 

 


Bongasin muutama kuukausi sitten itselleni ihan uuden plusvaatemerkin nimeltä ELVI ja olen sen jälkeen tasaisin väliajoin seuraillut heidän nettikauppansa valikoimaa. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta noin niin kuin vaatteiden ulkonäln puolesta, mutta valitettavasti tämäkin brändi luottaa vahvasti polyesteriin, se kun tuntuu olevan päämateriaali isossa osassa heidän tuotteistaan. (Juu, on mulla omassakin vaatekaapissa jonkin verran polyesterirättejä ja löytyy sitäkin erimoisia laatuja, mutta kun mä niin kovasti toivoisin, että tarjottais enempi muutakin.) Mutta neulepuolella sentään löytyy esimerkiksi viskoosia, useampia kymmeniä prosentteja puuvillaa ja jopa 100% villaa. 

Mitään en siis ole itse ELVIltä vielä tilannut, mutta kyllä siellä on muutamia kovasti kiinnostaneita tuotteita tullut vastaan. Ihan freesin näköistä kamaa plusmerkiksi. ELVIltä puuttuvat kaikki perinteisesti XL-kokoisille tyrkytetyt psykedeelisesti kuvioidut telttamalliset trikootunikat. Googlettelin vähän brändin historiaa, kun ihmettelin, että kuinka on tuollainen mennyt ihan ohi ja selvisi, että ELVI on perustettu alunperin 40-luvulla Hollannissa ja toiminut Briteissä 90-luvulta saakka, parhaillaan jopa 30 myymälän voimin. Tyyli oli kuitenkin ennen vuonna 2014 yrityskauppojen myötä tapahtunutta nuorennusleikkausta varsin eri. Tätivaatteet siis vaihtuivat kohtuullisesti trendikkäämpiin kamppeisiin ja ELVI uusi koko ilmeensä 2000-luvulle sopivaksi. Noita FB-sivun vanhoja kuvia selatessani en enää ihmetellyt miksi en ollut bongannut ELVIä aiemmin. 😀

ELVI valmistaa vaatteita kokoskaalalla UK 14-26, eli EU 42-54. Nettikauppa toimittaa myös Suomeen 10 punnan postikuluilla. Uutta kamaa tulee mun väijymisten perusteella muutaman viikon välein. Esimerkiksi maaliskuun alussa julkaistiin plusmalli Hayley Hasselhoff (Ritari Ässän tytär!!) -yhteistyömallisto. Jos löydät puljusta jotain kiinnostavaa, niin kannattaa tilata ELVIn uutiskirje, niin saa 20% alennuskoodin.

Onko teille kellekään ELVI ennestään tuttu? Kokemuksia vaatteista?


Ai että näitä menneiden vuosien asukuvia on ollut mahtava kaivella! Vuodet 2007-2009 tuli käsiteltyä melko vähällä materiaalilla ihan siitä syystä, että tuon aikakauden kuvia katosi valtaisat määrät blogipalvelu Vuodatuksen kaatuessa vuosia sitten. Mutta vuodesta 2010, eli Indiedaysiin muutosta (ja Tuhlaus-nimen taaksejättämisestä) alkaen onkin kaikki blogissa julkaistu materiaali tallessa, joten näistä seuraavista asukuvien arkisto -postauksista ei tulekaan ihan lyhkäiset. en vaan osannut karsia. 😀 Siispä käydään vuodet 2010-2015 läpi kahden vuoden erissä. Tässä osa 2010-2011! 

2010

  2010 vuoden tyyli näyttäytyi hyvin pitkälti mustana. Huonot tukkapäivät on pelasteltu Happoradion laulajan mieleen tuovalla pipon reuhkalla. Vasenta rannetta ei koskaan voinut jättää tyhjäksi, vaan siihen oli kasattava hely jos toinenkin. Mieluiten jotain mustaa nahkaa tai harjattua metallia.

Mustan ja harmaan lisäksi vaatekaapissa vilahteli kuitenkin hieman armyvihreää. Tuo vasemman puoleinen kuva nousi mulla jokunen viikko sitten esiin FB-muistoissa ja siskonpoikani oli silloin kuusi vuotta sitten kommentoinut kuvaan, että "mitä onko veera muuttamassa tyyliään värikkäämäks??". 😀 😀 

Mustat legginssit ja erilaiset liehuvat yläosat olivat kovassa suosiossa ja asukuvia tuli usein nappailtua työpaikan studiossa. Tuo oikeanpuoleinen kuva onkin itse asiassa yksi mun lemppari studioselfieitä kautta aikojen. Vitosella kirppiksellä löydetyt pitkät nahkasaappaat olivat ahkerassa käytössä ja kengät löytyvät kaapista edelleen-.

Ah, tää tukka oli niiiin magee! Nää kuvat on otettu peräkkäisinä päivinä, eli sama frisyyri taipui hienosti erilaisiin tyyleihin. Olin jo tuolloin käynyt samalla kampaajalla vuosikausia ja saman rakkaan Maikun tuolissa käyn pehkoni kanssa edelleen.

Marimekko-kamppis Indiedaysillä! Näytän mielestäni aivan tajuttoman hyvältä rokkimimmiltä tossa vasemmalla. Noita housuja en ehkä enää päälleni kiskoisi, mutta tuo Ritva Fallan pellavaneule kuuluu edelleen suosikkivaatteisiini ja nuo Julia Lundstenin Marimekolle suunnittelemat nilkkuritkin ovat mulla edelleen, vaikkakin käytössä melko vähän. Ja nyt kun näitä kuvia katsoo, niin tuon gTien ketjukorun voisi kyllä kaivella taas käyttöön!

Ainoan kunnollisen väripilkun roolia vaatekaapissani näytteli tuolloin kirkas punainen joka vilahteli päälläni asusteiden muodossa. Kokomusta asu punaisilla kengillä oli pitkään jonkinmoinen signature lookini.

Murun veljen häitä juhlin harmaassa pitsimekossa, jota olen käyttänyt juhlissa usein tuon jälkeenkin. Viimeksi viime vuonna taisin pukeutua kyseiseen kolttuun. Musta-harmaa farkkumekko puolestaan ei valitettavasti päälleni nykyään mahdu, mutta roikkuu edelleen kaapissa. (odottaen, jos se mystisesti venyisi. :D) Tykkään nimittäin tuosta rokkimekosta edelleen kovasti ja näytin kyllä se päällä lyhyessä mustassa tukassani ja piikkikoroissani mahtavalta. Jos jonkun menneen ulkonäköni voisin ottaa takaisin, niin ehkäpä tuon valitsisin.

2011

Vuoden 2011 alussa pyörähdin Tukholman muotiviikoilla ja tuo siellä päälläni ollut kokomusta asu lököhousuineen, biker-saappaineen ja nahkarotseineen on yksi mun all time favourite. Nuo kietaisuleikkauksella varustetut housut olivat pitkään mun suursuosikit ja käytin ne aivan loppuun. (samat housut näkyi jo tuolla 2010 kuvissa punaisten kenkien kanssa) Samoin SAKIn rotsi ja Vagabondin bikerit ovat sellaisia ikisuosikkeja. Rotsi on edelleen itsellä, mutta noi bikerit on itse asiassa nyt mutsilla käytössä. Saa nähdä nappaanko ne sieltä jossain vaiheessa taas itselleni.

Syy miksi tuosta ns. tylsästä asusta tykkään niin kovasti on se, että se on hyvällä tavalla maskuliininen. Tunsin aina tuossa kokonaisuudessa itseni todella vahvaksi ja itsevarmaksi. Etenkin lehtikuvaushommissa mä voisin oikeastaan näyttää aina tuolta, olis just hyvä asu. Mietin itse asiassa että pitäiskö teettää samantyyppiset housut!

Vieressä siten astetta naisellisempi versio kokomustasta nahkarotsilla. Samantyyppisen ratkaisun voisin kiskoa päälleni edelleen. Mutta ehkä en ihan noin piukeeta ja lyhyttä pikkumekkoa enää valitsisi. (Noi Feudin korkonilkkurit muuten etsii uutta kotia TÄÄLLÄ.)

Sivusiiliä nähtiin päässäni tuolloinkin. Tuon vasemman puoleisen kuvan julkaisun jälkeen käytiin vauva.fi:llä muistaakseni taas kerran joku lesbotukka -keskustelu. 😀 Väri lähti edellisvuoden ihan mustan jälkeen hieman vaalenemaan.

Solmittuja puseroita (käytän kikkaa edelleen positamaan telttaefektiä!), bikersaappaita ja maihareita, mustaa ja harmaata. Farkkushortsit sukkahousujen kanssa oli usein päälläni nähty viritys. Mustat, hieman kiiltävät legginssit vilahtavat vielä kuvassa, mutta alkoivat vuoden 2011 aikana vihdoin jäämään taka-alalle. Kameraan katsominen tuntui olevan toisinaan kovin vaikeaa.

Edellistä lyhyemmätkin farkkushortsit kuului lemppareihin. Ja samoin nuo konjakinruskeat Vagabondin kiilakorkokengät. Mahtoiko johtua hiuksien eruosassa osan vuodesta olleista ruskean ja punertavan sävyistä,  että kaappini alkoi mustan rinnalle hiipiä ruskean sävyjä… Tuubitopin ja haaremihousujen yhdistelmää tulen mukavuutensa vuoksi varmasti käyttämään tulevana kesänäkin. 

Tadaa! Edellisen vuoden mustiin ja harmaisiin verrattuna tämähän alkoi olla jo ihan värien ilotulitusta. Hiekanruskeaa, tiilenpunaista, kamelinruskeaa… Tämän kollaasin vaatteista iso osa on edelleen ahkerassa käytössä. Keinonahkapöksyt, Nanson mekko, mustat mokkakorkkarit, vagabondin mustat nilkkurit.. Ja myös alrivin ruskea pusero ja kaverin häissä päälläni ollut ruusukuvioinen kotelomekko löytyvät edelleen kaapista. Ja satuinpa komeroa siivotessa sovittamaankin tuota ruusumekkoa, ja mahtui edelleen päälle vaikka jämäkän materiaalinsa vuoksi muuta epäilinkin.

Siniset farkut ja punaiset kengät, mikä ihana klassikko! Itselleni on alkanut klassikoksi muodostua myös tuon punaisen pyykkimuijahuivin käyttö. Huivi päässä on aina todella itseni näköinen olo, olipa vuosi sitten 2011 tai 2016. Näiden kuvien pirteän punaiset kengät ovat molemmat edelleen rakastettuja ja käytettyjä.

Vieläkö jaksatte osat 2012-13 ja 2014-15?