20.03.2016

Posted at 00:10h in Yleinen by
0 Likes

Joopa joo, ei menny mun ja mutsin pukeutumishommat ihan niinku Strömsössä, kun koitettiin tänään tehdä lähtöä oopperaan. Mulla meni eka hermo, kun sukkahousut ei noussu kuin polveen saakka. Jotku saakelin alekorista kerran nappaamani läskinkuristuskamaluudet olin sitten aamulla pakannut kiireessä matkalaukkuuni. Kokomerkinnän puolesta mun olis noihin pitänyt mahtua, mutta kun pukkas jo melkoisesti soijaa ihan tuon polviin saakka kiskomisen jäljiltä, niin en lähtenyt yrittämään operaatiota loppuun saakka. Mutsia meinas kyllä kovasti mun taistelu naurattaa. Itseäni ei niinkään. Onneksi mukaan oli tullut napattua myös stay upit ja ne sentään mahtui!

Mammalla puolestaan mekko ei suostunut yhteistyöhön. Hän oli suunnitellut ooppera-asukseen upean minun ikäiseni Max Maran silkkimekon (juu, äidillä on se sama mekko päällä mun 1v-kuvissa!), mutta huuhteluaineveteen kostutetulla pyyhkeellä käsittelystä huolimatta ei saatu mekosta riittävästi sähköisyyttä pois. Kolttu liimautui hanuriin ja jalkoihin sen verran tanakasti, että ei sillä ei ihmisten ilmoille lähdetty. 

Joten täällä sitä loikittiin pikkuisen ärräpäitä päästellen hotellihuoneessa ees ja taas, ja koitettiin saada jotakin ruhojemme peitoksi. Mutta päästiin me sentään vihdoin matkaan ja nauttimaan oopperaelämyksestä!

Mamma kiskoi päälle tänään Marks & Spenceriltä löytämänsä culottes-housut (Tunnetilan Ninalle kuulema kiitos inspiraatiosta!) ja lainasi kaveriksi minun pari postausta sitten esittelemäni pitsipaidan. Hartioita lämmitti tietenkin äidin itse suunnittelema ja neuloma Alina-nimeä kantava silkki-mohair -huivi. Ja jalassa meidän yhteiseltä Rooman matkalta hankitut kiiltonahkaiset herrainkengät. Myös käärmennahkainen käsilaukku on Italian ostoksia, mutta jo vuodelta -74. Melko kiva hätävara-asu mun mielestä!

Kaula tuntui äidin mielestä turhan paljaalta, mutta mukana olleet mustat SNÖn helmet eivät istuneet puseron päälle. Ei hassumman näköinen ratkaisu tämä paidan alle sujauttaminenkaan. Mutsin rohkean lyhyt tukkatyyli sai alkunsa vuosia sitten, kun hiukset lähtivät syöpähoitojen seurauksena. Mamma totesi superlyhyen frisyyrin niin passeliksi itselleen, että on pysytellyt siinä aina siitä saakka. Väri hiuksissa on aivan oma.

(Kuvat otettu harjoituksista, itse esityksessä kuvaaminen luonnollisestikin kielletty)

Itse ooppera on ainakin minulle ensikertalaiselle varsin kiehtova kokemus. Hieman aluksi vierastutti se, että ihan lyhyimmätkin dialogin pätkät laulettiin, kun itsestä ne olisi olleet luontevampia puhuen. Mutta tarina, selkeämmät ja pidemm,ät lauluosuudet ja teoksen visuaalisuus tempaisivat kyllä mukaansa ja nautin esityksestä kovasti. Hulttion tie on englanninkielinen ooppera, mutta täytyy sanoa, että siitä huolimatta näyttämön yläpuolella näkyneet tekstitykset olivat kyllä avuksi, sen verran haastavaa oli tuttukin kieli oopperalaulettuna. 

Olin reilu viikko sitten seuraamassa Hulttion tien harjoituksia, mutta katsoin ihan tarkoituksella vain muutaman pätkän, vaikka mahdollisuus olisi ollut seurata harjoitukset kokonaan. En halunnut tietää tarinasta vielä kaikkea, vaan jätin jännitettävää tälle illalle. Ja hyvä niin, sillä olihan se ihanaa aina yllättyä vaikkapa lavasteiden hienoudesta joka kerta esiripun auetessa. Puvustuksessa puolestaan oli niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, että niitä olisi hyvin voinut tiirailla kauemminkin mitä jotkut joukkokohtaukset kestivät.

Kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja uskaltaisin luvata, että ei tämä jää minun viimeiseksi oopperavierailukseni. 

Väliajalla käytiin tietenkin imaisemassa lasilliset skumppaa!

Oltiin sitten loppupeleissä molemmat punaisessa pitsissä, kun minä kiskoin päälleni jo kerran aiemmin blogissa nähdyn Dorothy Perkinsin pitsikoltun. Edelleen kiva mekko muuten, mut mekon paljetit raapii alleja. Auts.

Laukuksi nappasin Olympuksen pienen clutchin. Kysyin aamulla pakatessa miehen mielipidettä, kumpi olis mekon kanssa parempi kullan vai hopean värinen veska ja hän valitsi hopeisen. No sitten saattoikin laittaa korviin murulta lahjaksi saadut hopeakorvikset, eli hyvin mies valitsi.

mekko-Dorothy Perkins/laukku-Olympus (saatu)/kengät-MMM for H&M

Viimeisen silauksen oopperatyylini antoi vielä tämä kaunis timanttisormus. Olen voittanut sormuksen aikoinaan kultakaupan arvonnasta ollessani 11 -vuotias, mutta se ei luonnollisestikaan istunut tyyliini vielä tuolloin, eikä vielä monia vuosia myöhemminkään, joten annoin äidin käyttää timantti-ihanuuttani. Ajattelin aina, että tuo sormus on tyyliltään sellainen aikuisen naisen koru. Nyt, 34-vuotiaana mä sitten päätin vihdoin olla aikuinen nainen ja otin sormuksen itselleni. "Aikuinen nainen mä oon…"  Kyselin sitten äidiltä, että onko tuo riittävän arvokas sormus sellaiseksi viimeiseksi matkavakuudeksi, että sen panttaamalla saa lentoliput kotiin. Lopputulos oli, että ei nyt ihan maailman ääristä saakka, mutta Europpasta ainakin. "En enää eksy maailman tuuliin….."

Eli pienten vaikeuksien kautta oopperaan ja voittoon. Sillä kyllähän me nyt mamman kanssa aika kivat oopperatyylit luotiin!

Äiti-tytär -laatuaika jatkuu huomenna Tallinnassa!

 

-Liput oopperaan saatu osana kaupallista blogiyhteistyötä–


18.03.2016

Posted at 21:55h in Yleinen by
0 Likes

Ai hitto, tajusin just, että eilen oli kuulkaas tän 

blogin 9 v -syntymäpäivä!! Vuodesta 2007 asti olen siis täällä verkossa höpissyt räteistä ja lumpuista ja vähän muustakin. Kaivelin sen kunniaksi hieman arkistoja. Nauraminen sallittua.

Tässä ekassa arkistojen aarteet -postauksessa asuja vuosilta 2007-2009, eli ajalta jolloin vielä esiinnyin blogissani nimellä Tuhlaus. 😀 Lähipäivinä luvassa sitten vielä osat 2010-2012 ja 2013-2015.

Ekassa kuvassa neiti Korhosen rättejä vuodelta 2007. Vasemman puoleinen kuva on blogin ihka eka asukuva. " En rajannut pärstäni yläosaa poissa siksi, että haluaisin pysyä anonyyminä, vaan siksi, että silmäni ovat kuvassa jotenkin ihan idiootisti ja näytän kuin olisin kuuden promillen humalassa."  13.4.2007

Keskimmäinen kuva puolestaan on päivältä, jolloin palautin opinnäytetyöni. "Illalla juhlistettiin mun lopputyön palautusta parin kaverin kanssa etanoilla ja suklaakakulla. Punainen H&M:n alenurkasta hankittu hihaton mekko oli nyt ekaa kertaa päällä, lojuttuaan kaapissa jo hetken. Muuten aivan ihana, mutta matsku on jotain heti rypistyvää keinokökköä." 1.11.2007

Ja viimeisessä kuvassa poseeraa juuri valmistunut medianomi asussa, jossa haki todistuksensa. "Sain eilen illalla vuoteessa jonkin ihme vision, että haluaisin tänään pukeutua leveälahkeisiin korkeavyötäröisiin housuihin ja valkoiseen paitapuseroon ja asustaa punaisella. No, aamulla sitten tohinalla kyseisenlaisia vetimiä etsimään. Haluamanilaisia housuja ei ollut oikein missään. Yhdet todella leveälahkeiset prässeillä varustetut löysin KappAhlista, mutta kotona huomasin niiden jäävän kenkien kanssa liian lyhyiksi, ja se sai lahkeet lepattaamaan inhottavan ysäristi, joten housut menevät palautukseen. Nappasin sitten loppujen lopuksi jalkaani työhousuni, joita en ollut edes ehtinyt vielä pestä viikonlopun jäljiltä"  19.12.2007

– "Kävin eilen tyttöjen saunaillan jälkeen pyörähtämässä pikaisesti baarissa. Ihmispaljous vain ärsytti, joten olin Tuhkimon lailla kotona jo kahdeltatoista. Melko perinteikkäästi mustissa taas mentiin. En ihmettele, jos teillä on olo, että tämä asu on jo niiin nähty. Vaihtelua normaaliin toivat kuitenkin punaiset huulet. Minä käytän hyvin harvoin tuollaista määrää ja väriä huulimaalia, vaan panostan meikissä mieluummin silmiin, ja huulilla käytän vain kiiltoa. Tällä kertaa päätin kuitenkin maalata kengille kaverin." 27.1.2008

– "Hetken aikaa kyllä jouduin punnitsemaan tätä ostosta kaupassa, koska aloin jo miettiä, että pitäiskö mun oikeasti jo hankkiutua hoitoon tämän kenkämaniani takia.. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että ei ole ollenkaan minun tapaistani harkita kenkien ostoa niin hartaasti, joten tunsin itseni normaaliksi, terveeksi, omaksi itsekseni nimen omaan ostamalla kengät. Huolestuttavampaa olisi siis ollut mikäli olisin jättänyt tuollaiset löydöt kaupan hyllyyn.Olen siis normaali ja voin mainiosti! Kuvassa söpöliinit sitten yhdistettynä tämän päivän kaupunki-asuun." 25.5.2008

– "Päädyin tuhlaamaan loput rahat, ja muutaman euron ylikin, KappAhlissa jo eilen sovittamaani kukkahamoseen. Jotenkin olen kokenut kovast muodissa olevat kukkamekot hieman övereiksi itselleni, joten hameen erran kukkaloistoa tuntui hyvältä ratkaisulta." 25.5.2008

 

– "En ole mitenkään kauheasti uskaltautunut pitämään paitoja noin housujen tai hameen sisällä, mutta tämän kanssa voisin ehkä rohkaistuakin. Jotenkin nuo taskut jää hölmösti piiloon, jos paidan laittaa hameen päälle." 19.5.2008

– "Tänään mulla oli töissä ihan toimistopäivä, eli pelkkää asiakaspalvelua ja koneella istuskelua. Koska tiesin välttyväni studiossa voimistelulta, saatoin sujauttaa jalkaani farkut ja kipikopikengät. Tänään päälle päätyi parikin ekakertalaista: paita ja kengät. En ole koskaan omistanut mitään noin vihreää vaatetta, mutta ajattelin uskaltautua kokeilemaan. Ja täytyy sanoa, että tykästyin melkolailla."  15.5.2008

– "Lauantaina annoin itseni kuitenkin inspiroitua Gwynethin asusta, vaikka ne pitsit puuttuivatkin. Eli minimekko ja bleiseri käärityin hihoin. Mustat kengät tuntuivat liian tylsiltä, kun kerran pitsihörhelöt puuttuivat, joten piristin kokonaisuutta punaisilla koroilla." 5.5.2008

– "Illalla käytiin istuskelemassa Iinan kanssa baarissa, jossa tunsin itseni todella vanhaksi katsellessani teinipoikien tanssivan Cheekin tahtiin lipat vinossa. Kasvaako niistäkin lökäpöksyistä joskus vakavasti otettavia miehiä? Tämä mummo oli liikenteessä yllä näkyvässä kesäisen vaaleassa kokonaisuudessa." 29.6.2009

– "Julkisilla paikoilla näkemistäni, lähinnä naisten naamalta kotoisin olevista, ilmeistä päätellen käteni tuotokset eivät ihan hivelleet kaikkien silmää, sen verran nenä muutamalla mammalla nyrpistyi. 😀 Ja onhan se toki, et ei noi nyt maailman siisteimmät ja salonkikelpoisimmat pöksyt oo, mut mitä väliä, kun itseä hymyilyttää. Mietin vaan, et miten hieno rusketus tulis, jos onnistuis polttaa joku päivä reitensä noista rei'istä. Villi rusketus'tatuointi'. :)" 30.5.2009

 

En mä jaksa alkaa menneisyyden asuvalintojani sen kummemmin haukkumaan, niin kuin ilmeisesti pitäisi. Onhan se hapuilevaa ja moni noista lookeista on sellaisia, että en enää päälleni kiskoisi, mutta niin se ihminen ja sen tyyli muuttuu ajan saatossa. Jotain on kuitenkin näidenkin kuvien kamoista jäljellä, nimittäin nuo viimeisen kuvaparin vasemman puoleiset Biancon kiilakorkosandaalit on edelleen ihan voimissaan ja kesäisin käytössä!

2008 vuoden lookeista pikkumusta, bleiseri ja punaiset korkkarit kelpaisivat päälleni edelleen ja pinkki taskullinen hame näyttää nyt väreistä jälleen innostuttuani varsin kivalta. Vuoden 2008 röyhelöisen kukkahameen ja vaaleankeltaisen värin puolestaan hautaisin jonnekin samaan paikkaan kuin vuonna 2007 mekon kanssa esiintyneen mustan vyön ja ihan koko ensimmäisen kuvan vaatekokonaisuuden. Mikä on tuo keinonahkainen käsilaukkukammotus?

Jokusen vaatekoon olen ollut tuolloin pienempi kuin nykyään. Kun nyt pukeudun vaatteisiin skaalalla 46-48, olen blogin alkuaikoina ollut 42-44 kokoinen mimmi. No, laukut mahtuu aina.

 


17.03.2016

Posted at 21:13h in Yleinen by
0 Likes

Olen jo aiemminkin postaillut sovittelukuvia tammikuiselta vierailultani Junarosen showroomille, mutta vielä löytyy lisää. Tässä siis muutama poimintoja tulevasta. Jos en nyt ihan väärin muista niin nämä  postauksen neljän ekan kuvan vaatteet on kaikki vasta ensi syksyn mallistoa.

Kuten huomaatte, niin tuollaisia väljälinjaisia mekkoja on luvassa monessa värissä ja tyylissä. Mua usein tällaisena hinkkilissuna vähän pelottaa tällaiset väljälinjaiset mekot, niissä kun on suuri vaara, että tulee ns. pystytettyä teltta. Toinen välttelemäni asia on sinisissä mekoissa nähtävät lepakkohihat. Ihan hauska ja näyttävä kyllä tuo jälkimmäisen, Abban mimmit mieleen tuovan mekon kimaltava kangas, mutta mallin puolesta en itse osaisi kumpaakaan näistä sinisistä koltuista käyttää. Mutta jälleen kerran on pitkin hampain myönnettävä, että kyllähän mulle sininen sopii. 

Eniten näistä edellä nähtävistä trikoomekoista mun mieleen taisi olla mustavalkoinen yksilö, jossa tykkään kuosin lisäksi etenkin hihojen pituudesta ja just hyvän kokoisesta ja mallisesta pääntiestä. 

Mut sitten vähän yllättävä suosikkiasu näistä kaikista! Astetta asiallisempaa kuin mun päällä yleensä nähtävät kamppeet, mutta oishan se kiva aina toisinaan kipittää korkkareissa ja kynähameessa kaulukset skarppeina. Jos oisin jossain siistissä sisätyössä voisin hyvin vedellä toimistossa näissä vaatteissa. 

Tuo yläosa on siis yhtä ja samaa puseroa sekä neule että alta pilkottavat valkoiset osat ja tykästyin paitaan juurikin tuosta syystä. Erillinen kauluspaita neuleen alla on mun mielestä aina jotenkin rytyssä ja huonosti ja tuntuu pahalta,  mutta näin yhdistettynä fiilis oli todella mukava.

Alla sitten vielä muutama jo aiemmin nähty vaate, jotka nostan tähän siksi, että ne ovat nyt vihdoin tulleet myyntiin.

Kaunista pitsimekkoa löytyy tämän tiilenpunaisen lisäksi lempeässä sinisen sävyssä. 

Kepeä kevättakki on tarjolla hempeän roosan rinnalla myös mustana

Tätä mun päällä pian Evekissäkin nähtävää hauskaa kaktuskuviota on mekon lisäksi saatavana myös topissa.

Kaikki tässä sovittamani vaatteet ovat mallikappaleita eli kokoa 44 tai M. Tämä tieto ehkä auttaa vähän hahmottamaan mitoitusta. Löysissä mekoissa koko oli just hyvä, isompaa en itselleni valitsisi, mutta esimerkiksi tiilenpunainen pitsimekko oli sen verran justiinsa, että 46 olisi ennemmin oma kokoni.