Viime syksynä ekoja #EVEK-jaksoja kuvatessamme katselin stylistimme Jeminan valitsemia väri-iloitteluja toisinaan vähän alta kulmieni. Yhdestä riemunkirjavasta viidakkokuosisesta koltusta jopa kieltäydyin. Sittemmin olen saanut huomata tämän "värikylvyn" alkaneen jo inspiroimaan minua.

Vaikken ehkä tulekaan itse ikinä yhdistämään sähkönsinistä mekkoa ja kirkuvan punaisia sukkahousuja, niin olen kuitenkin alkanut katsoa monia ennen karttamiani sävyjä suopeammin. Jeminan tekemää siedätystä "syytän"  mm. keltaisen bleiserin ja tämän vihreän puseron muuttamisesta kaappiini.

Viimeisin vaate, jota minulla ei varmaan olisi ilman #EVEKiä, on tämä punainen Seppälän Great Girls -malliston pitsipusero, jonka Jemina oli tuonut studiolle jo pari kuukautta sitten. Se ei koskaan päätynyt päälleni ohjelmaan, mutta tykästyin siihen sovittaessani siinä määrin, että lunastin sen itselleni. 

Pukeuduin pitsipaitaan ekan kerran eilen, mutta aamulähtöni oli kiireinen, joten en ehtinyt miettiä sen yhdistelemistä sen kummemmin. Jotain turvallista mustaa siis valikoitui seuraksi. 

En nyt näitä kuvia katsoessa oikein tiedä oliko tämä fiksu hankinta vai ei. Pitänee vähän sovitella eri kamppeiden kanssa, että saisinko yhdisteltyä paidan jotenkin vähän tuoreemmin. Tässä on nyt mun makuun jotenkin tunkkainen täti-fiilis. En osaa selittää tarkemmin mistä se johtuu, onhan mulla muutenkin pitsiä ollut käytössä. Ja muut asun vaatteet on ihan mun tuttua peruskamaa. 

Mutta täti-fiilis tai ei, niin paidan väri on kyllä tosi upea ja sopii mulle hienosti. Jatkan siis testailuja.

farkut-HM+/pusero-Seppälä Great Girls/neuletakki-J.Lindeberg/kengät-CK Jeans/korvikset-MIMU


Kun jokunen viikko sitten vinkkailin Campadrella meneillään olleista rintsikka-kamppiksista, innostuin itsekin tilaamaan parit tissinkannattimet vaikkakin vähän riskillä. Riskillä siksi, että minulla ei ollut ennestään minkäänlaista kokemusta Wonderbran liiveistä, joten kokopolitiikasta ei ollut hajua. Heidän olkaimettomia liivejään on kuitenkin kehuttu niin kovasti, että uteliaisuus vei voiton siitäkin huolimatta, ettei tuotteella ollut palautusoikeutta. Ja kävi kuulkaas sen verran tuuri, että ihan käyttökelpoiset panssarit sieltä saapui. 

Kokoni liiveistä on H85 ja tuntuvat päällä oikein hyviltä. Hieman on sellainen fiilis, että rintakudosta jää hyllymään tuosta ylhäältä ja kainalon tienoilta valtoimenaan, joten ehkä jos olisin liikkeessä sovittelemassa, niin testaisin myös sen isoimman kuppikoon eli I:n, että olisivatko vielä paremmat, mutta näin sokko-ostokseksi olen näihinkin oikein tyytyväinen. Toisaalta liivien mallikin on hyvin erilainen mihin olen aiemmin tottunut ja näiden tarkoituskin on liftata rintoja enempi ylöspäin, joten voi olla, että filis olisi samanlainen isommassakin kupissa. 

Joka tapauksessa melkoisesta push up -efektistään huolimatta liivit tuntuvat todella tukevilta ja se johtuu tuosta monia muita olkaimettomia liivejä alemmaksi asettuvasta mallista ja liivien sisältä löytyvistä rintoja kannattelevista "käpälistä". 

Kokemusta näiden kanssa elmisestä on nyt vasta puolikkaan päivän verran, mutta hyvältä vaikuttivat. Eivät valuneet, enkä joutunut korjailemaan liivien tai rintojen asentoa. Toki näin isossa koossa ja paljon laardia omaavana henkilönä on sen verran ongelmaa, että liivit jättävät rintojen alle ja kylkiin melkoiset painaumat. Alareuna pureutuu väkiselläkin läskien väliin, koska ympäryksen on oltava todella napakka. Mutta sehän ei ole siis liivien vika, vaan käyttäjälähtöinen juttu. Mutta olen tuohon asiaan toki jo muitakin olkaimettomia pitäessäni tottunut. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että voi halutessaan pukeutua olkaimettomiin vaatteisiin.

Omat liivini tilasin tosiaan edullisesti jo loppuneesta Campadren kampanjasta, mutta Wonderbrata on myynnissä useissakin paikoissa (Ellos, Sokos, Nelly) (EDIT: Poistin listasta Stockmannin epävarman tiedon vuoksi)

Isoimpia kokoja ei kuitenkaan löydä ihan joka myymälästä tai nettikaupasta. Googlettelin nettkauppoja ja parhaan yhtälön tarjosi Halens, jossa on myynnissä kuppikoot A-I (ympärykset 65-85), eli käsittääkseni koko olemassa oleva kokoskaala, ja hintakin oli kympin halvempi (59,95 €) kuin vaikkapa isoja kokoja myös myyneellä Booztilla (69,00). .

 

 

 


-Kaupallinen yhteistyö, Kansallisooppera-

(Huom, linkki kilpailuun postauksen lopussa!)

Oletko koskaan käynyt oopperassa? Itselleni kyseinen taiteenlaji on vielä melko tuntematon, mutta olen aivan innoissani sillä pääsen ensi viikonloppuna näkemään elämäni ensimmäisen oopperateoksen! 

Perjantaina 18.3. saa Kansallisoopperassa ensi-iltansa Igor Stravinskyn Hulttion tie. Vuonna 1951 kantaesityksensä saanut Hulttion tie on Suomessa harvoin esitetty teos, joka on Oopperassa tuotettu viimeksi yli 50 vuotta sitten.

Oma tutustumiseni oopperan maailmaan alkoi viime viikolla, kun pääsin tutustumiskäynnille Oopperaan ja tapaamaan Hulttion tien pukusuunnittelija Erika Turusta. Pääsin kurkistamaan takahuoneisiin ja näkemään kuinka esityksen upeat puvut syntyvät ja kuinka hahmot heräävät henkiin maskeraajien käsissä. Otin paljon kuvia, jotta tekin pääsette kurkkaamaan kulissien taakse.

Kuvissa Erikan asuluonnoksia. Kun vertaa oikean puoleista luonnosta postauksen ekaan kuvaan, jonka otin Madamesta ennen lavalle nousua, näkee, että visiot on saatu kyllä loistavasti tehtyä todeksi.

Pukusuunnittelija Erika Turunen kertoi, että hänen työnsä pukusuunnittelun kimpussa alkaa usein jo noin pari vuotta ennen ensi-iltaa. Kun esitykseen on aikaa vuosi, on luonnokset vietävä ompelimoon ja sitten alkaa tarvikkeiden hankinta.

En todellakaan osannut ajatella kuinka paljon ihmisiä ja miten monien alojen osaajia oopperan tekemiseen tarvitaan. Kun yhdessä oopperassa on keskimäärin 250-350 pukua, on materiaalien ja tarvikkeiden hankintakin jo ihan hurja operaatio. Kankaita, paljetteja, nahkaa ja nauhoja hankitaan tukuista ympäri maailmaa. Ja se mitä ei saada valmiina, tehdään sitten itse.

 

Ompelimossa viimeistellään Parrakkaan naisen paljettista aamutakkia.

Hulttion tie on tarina ison perinnön saavasta Tom Rakewellistä, joka palkkaa apurikseen Nick Shadow’n, jonka johdolla hän lähtee maailmalle humputtelemaan ja nautiskelemaan elämästä morsian Ann Truloven jäädessä kotikylään pitämään liettä lämpimänä.. No senhän tietää, että lapasestahan se pojilla lähtee ja reissu vie heidät mm. bordellin iloihin ja sittemmin Tom päätyy avioliittoon parrakkaan naisen kanssa.

Parrakas nainen on julkkis, jonka naiminen toisi Nick Shadown mukaan myös Tomille kuuluisuutta.

Oli mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea on otettava huomioon, kun suunnitellaan ja valmistetaan asuja tuollaiseen esitykseen. Ei todellakaan riitä, että puvut vain näyttävät upeilta. Tanssiminen, pikaiset asujen vaihdot ja useiden esitysten tuoma raju kulutus vaativat vaatteilta kestävyyttä ja niiden on toimittava juuri oikein. Millaisesta taskusta kello olisi helppo kaivaa esiin? Kuinka vaate on nopea riisua ja pukea, jos vaihtoaika on todella lyhyt?  Vetoketjut olisivat nopeita, mutta epäluotettavia, joten ooppera-asuista löytyy kuulema paljon hakasia.

Värjäri Liisa Niskanen mietiskelee kuinka bordellin emännän  hameen alta vilahtava lonkero-olento viimeisteltäisiin. Tämän yksityiskohdan lähtökohta oli, että pukusuunnittelija Erika mietti mikä olisi ällöttävintä mitä madamen haarovälistä voisi vilahtaa.

Itseäni kiinnosti kovasti etenkin värjärien työ. Niin, oopperalla työskentelee ihmisiä myös sellaisella nimikkeellä kuin värjäri! Heidän tehtävänään on esimerkiksi tehdä asuihin oikeanlaiset kulutuksen, jotta näyttäisivät vaikkapa sopivan rähjäisiltä ja tai tarvittaessa vaikka painaa oikeanlainen kangas, jos ei sopivaa löydy valmiina. Ongelmanratkaisukykyä tarvitaan tässä työssä kuulema rutkasti.

Kun näet lavalla hahmon, jonka asussa on polvipussit, jotka näyttävät kuin housuja olisi pidetty vuosia tai aidon näköiset roiskeet vaikkapa taidemaalarin essussa, niin ne ovat kaikki värjäreiden käsialaa.

Burleskitaiteilija Petra Innanen (aka Bettie Blackheart) nähdään oopperassa pyörittämässä tulitasseleita!

Tämän tissihemmon nähdessäni huokaisin helpotuksesta, “onneksi omat ei oo sentään noin isot!”

Ensimmäiset pukuharjoitukset pidetään vasta n 1,5 viikkoa ennen ensi-iltaa. Tuolloin pukusuunnittelija tiimeineen tarkkailee kuinka asut toimivat lavasteissa ja valojen kanssa. Erottuvatko yksityiskohdat riittävästi, ovatko värit oikeat? Olisiko roolihahmolla sittenkin tumma tukka eikä vaalea? Pitäisikö viittaa sittenkin lyhentää? Harjoituksissa tehtyjen huomioiden jälkeen on vielä viikko aikaa tehdä tarvittavat korjaukset.

 

Kuoron puutarhatonttuasuihin kuului Arctipsin huopalapikkaat! Samat jotka itseltänikin löytyvät punaisina.

 

Kaikkia kenkiä ei kuitenkaan löydy valmiina; esimerkiksi noita Nick Shadown sorkkabuutseja on turha etsiä Kookengästä. Ja tämän vuoksi oopperassa on töissä myös suutareita!

 

Kulisseissa työskentelee valtava joukko eri alojen ammattilaisia: kampaajia, maskeeraajia, tarpeistonhoitajia, pukijoita, valomiehiä, assistentteja, ompelijoita, suutareita, värjäreitä, modisteja ja paljon paljon muita.

Etenkin Hulttion tien absurdeissa bordellikohtauksissa ja niiden puvustuksessa on paljon burleski- ja sirkushenkeä

Olin jo muutenkin todella innoissani elämäni ekasta oopperakokemuksesta,, mutta nyt kun olen päässyt juttelemaan tekijöiden kanssa ja näkemään hieman miten hahmot syntyvät, olen entistäkin odottavaisempi. Ei sitä osaa jotain esitystä katsellessa aina kuvitellakaan miten suuri työ siellä kulisseissa ensin tehdään ennen kuin show voidaan tuoda lavalle yleisön eteen.

Tom Rakewell saa rikkauksia ja mainetta, mutta minkä hinnan siitä joutuu maksamaan? Mitä paholainen häneltä haluaa?

Roolihahmojen asut alkavat siis olla pikku hiljaa valmiita perjantaina koittavaan ensi-iltaan, mutta minä ja oopperaseurakseni tuleva äitini vielä kovasti pohdimme mitä pukea päälle. Mitään erityistä etikettiä ei oopperayleisölle ole (ensi-iltoihin pukeudutaan perinteisesti juhlavammin), ja sinne saa halutessaan mennä ihan arkiasussa, mutta itselleni tämä eka oopperavierailu tuntuu sen verran juhlavalta, että kyllä minä jonkin kivan mekon haluan pukea. Mietin, että punainen pitsikotelomekkoni sopisi kyllä loistavasti väriltään tähän oopperaan, sillä myös lavalla nähdään paljon punaisen sävyjä.

Mikäli oopperaelämys voisi kiinnostaa sinuakin, niin KÄY TÄÄLLÄ ÄÄNESTÄMÄSSÄ kiehtovinta tyyliä ja voit voittaa liput Hulttion tie -esitykseen! 

 

 

setTimeout(function(){
var t=”script”,d=document,e=d.createElement(t),f=d.getElementsByTagName(t)[0];
e.async=1;e.src=”//survey.interquest.com/cgi/invite?id=1182c847e89f123b&js20″;
f.parentNode.insertBefore(e,f);},1);