Onko teillä jokaisella se yks tietty luottomekko (tai muu luottoasu), jonka kiskaisette päällenne aina silloin, kun on kiire tai vähän jotenkin huono fiilis omasta ulkonäöstä ja tuntuu, ettei kaapista löydy mitään mikä päällä näyttäisi ihmiseltä?

Mulla se on tämä useamman vuoden vanha H&M+ -malliston trikoomekko. Tai tarkemmin ottaen tämä kuvissa näkyvä ja hänen isosiskonsa. Minulla on nimittäin sama mekko sekä koossa L (kuvissa) että XL. En osannut ostaessa päättää kumpi on parempi ja molemmissa oli puolensa, joten otin molemmat enkä ole hetkeäkään katunut. Tämä pienempi on enempi sellainen bilemekko ja löysemmän XL-kokoisen kiskaisen päälleni, kun tiedossa on mekon vaativia töitä.

Viimeksi pari viikkoa sitten heitin koko päivän hääkeikan mekon isommassa versiossa. Hieman pidempi helma ja löysempi laskeutuvuus mahdollistavat paremmin kyykkimisen, haarat levällään istumisen  (tsekatkaa toi kuva, kertoo paljon mun kuvausasennoista. 😀 Ja siinä päällä taas luottomekko) ja tuoleille kiipeilemisen. Mutta silloin, kun ei tarvii muuta kuin näyttää nätiltä, kiskon useimmiten päälleni tämän hitusen lyhyemmän ja ei ihan niin löysän version. Tällä kertaa luottomekko pääsi päälle, kun vierailimme PR-toimisto Polhemin -tupareissa viime perjantaina.

mekko-HM+/laukku-Tiger Of Sweden/kengät-Vagabond/korvikset-Lindex/rannerengas-Syster P (saatu)

Kolttua taidettiin kyllä aikoinaan myydä nimellä tunika, mutta hyvin riittää pituus ihan mekkona käytettäväksi. Raskas ja liukas trikoo laskeutuu kivasti eikä mene ryppyyn matkalaukussa ja se onkin yksi luottomekon tärkeitä ominaisuuksia, että se on helppo pakata mukaan matkalle. Mekon laskeutuva malli ja materiaali imartelevat juuri sopivasti, mutta löysä istuvuus takaa, että koltun voi nakata päälle myös silloin, kun on juuri syönyt sadan ruokalajin illallisen ja vatsa on räjähdyspisteessä. Helman epäsymmetrisyys tuo hieman jujua ja persoonallisuutta muuten kovin yksinkertaiseen pikkumustaan. Tämä mekko on pelastanut monta kiireistä lähtöä ja tulee pelastamaan vielä lisää.

 PS. Toi tukkatötterö tehtiin jo torstaina kuvauksiin ja nämä kuvat otettu perjantaina illalla. Kuinka loistava kampaus, kun sillä saattoi huoletta nukkua! 😀


Kävellessäni alkuviikosta Dressmannin ohi harmittelin, että puhelimestani oli akku lopussa, sillä olisin halunnut napata kuvan silmiini osuneesta ilahduttavasta mainoskuvasta. Onnekseni tuo ryhmäkuva miehistä kalsareissaan ja muutkin Dressmann Man Underwear -kampanjan kuvat kolahtivat sähköpostiini sopivasti seuraavana päivänä kera pressitiedotteen ja halusinkin ehdottomasti jakaa kuvat blogissani.

Ulkonäköpaineet eivät ole ainoastaan naisten juttu, vaan myös miehet kokevat epävarmuutta ulkonäkönsä ja vartalonsa vuoksi ja yhtenä syynä tähän on mainosten ja muotiteollisuuden välittämä kuva ns. täydellisestä miesvartalosta. Myönnän, että näin naisena olen haksahtanut esimerkiksi henkkamaukan David Beckham -alusvaatekuviin lähes joka kerta ja syöksynyt niiden innoittamana ostamaan boksereita miehelleni, mutta nyt täytyy sanoa, että nämä uuden Men Underwear -kamppiksen kuvat saivat aikaan saman reaktion.

Esimerkiksi Dove ja Lane Bryant ovat tehneet samanmoisen kamppiksen naisille käyttäen malleinaan eri kokoisia ja näköisiä naisia pelkkien mallimittaisten sijaan, niin en ihan heti ainakaan muista vastaavaa kamppista miltään miesten brändiltä. Siksipä olikin ihan todella ilahdutttavaa törmätä näihin Dressmannin kuviin, joista löytyy niin sixpack, kaljamaha, man boobsit, vanha mies, nuori poika, karvaa ja vähemmän karvaa ja niin hoikkaa kuin runsaampaakin vartaloa.

Toivomme voivamme olla mukana muuttamassa muotiteollisuuden välittämää yksipuolista kuvaa vartaloista ja vartaloihanteista. Haluamme päästä eroon rajoittavista uskomuksista, että jotkut vartalot olisivat muka parempia, kauniimpia tai normaalimpia kuin toiset. Haluamme yksinkertaisesti osoittaa, ettei ole olemassa yhtä täydellistä miestä, vaan jokainen mies on täydellinen”, kertoo Dressmannin markkinointipäällikkö Knut Vidar Nilsen

On ihmisiä joiden mielestä ainoastaan muotimaailman perus kauneusihanteeseen mahtuvan näköiset mallit ovat myyviä, mutta itse näkisin asian niin, että nimenomaan tällainen 'monen näköisiä ja kokoisia malleja' -touhu on myyvää. Calvin Kleinin boksereissa poseeraavat miesveistokset ovat toki kuvauksellisia, mutta sellaista katsoessa ei ehkä 120 kiloinen Tuomo Turengista osaa hahmottaa, että voiskohan ne CK:n kalsarit olla passeleita hänellekin, mutta näitä kuvia katsellessa käy selkeästi ilmi, että Dressmannin alusvaatevalikoimasta löytyy sopivaa monenmoiselle miesvartalolle. Toki on ihmisiä jotka ostavat ennemminkin haavekuva mielessään, jolloin se niin sanottu täydellisyys vetoaa, mutta ainakin itse kuulun niihin realisteihin, jotka haluavat enemminkin samaistua mainosten malleihin saadakseen sysäyksen siirtyä ostoksille. Uskoisin, että myös miesten joukosta löytyy molempiin 'koulukuntiin' kuuluvia kuluttajia, joten peukut siis tälle Dressmannin kamppikselle.

 

Kysäisin oman urokseni mielipidettä kampanjasta ja sen mallivalinnoista ja myös Tommi koki asian positiiviseksi vaikkakaan ei itse myöntänyt koskaan ottaneensa ulkonäköpaineita täydellisiä miesmalleja nähdessään. Kaikista mieluisimpia mainoskampanjoiden keulakuvia on oman mieheni mielestä kuitenkin tunnetut huippu-urheilijat joita itse asiassa miesten brändit aika paljon käyttävätkin. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Tommy Hillfigerin kamppiksen keulakuvana nähdään tennispelajaaja Rafael Nadal. (Oletteko helsinkiläiset nähneet sen Nadal-ratikan?!).

Vielä kun joskus tulisi se päivä jolloin tällainen muita kuin mallimittaisia tyyppejä sisältävä kamppis olisi ihan arkipäivää eikä harvinaislaatuinen statement, jossa on tarpeen alleviivata, että "hei, me ollaan kaikki ihania, nättejä ja arvokkaita", sen asian kun toivoisi olevan ihan kyseenalaistamatta olemassaoleva perus ajatus. Mutta sitä päivää ja muoti- ja mainosmaailman kauneusstandardien laventumista odotellessa iloitsen näistäkin asiaa erityisesti alleviivaavista kamppiksista. Pienin askelin eteenpäin.

 Mut eikö oo aika ihanan ja symppiksen näköisiä äijiä noi kaikki? Mun suosikki on tuo vanha herra pitkässä parrassaan. 🙂


Neljä huikeeta Helsinki-päivää on nyt takanapäin ja mä ja mun hillitön matkatavarakasa ollaan vihdoin matkalla takaisin kotiin. Vaikka olen itse tiennyt blogini muutosta Me Naisiin jo pitkään, niin se alkoi realisoitua mulle oikeastaan nyt vasta bannerikuvausten myötä ja nyt sitten odotankin ensi viikon loppupuolta yhtä aikaa innostuneena ja jännittyneenä. Iik! Siis eihän siinä muuta 'iikkiä' ole, mutta tuollaiselta isolta sivustolta saattaa eksyä jokunen uusikin tyyppi lukemaan horinoitani, joten on vähän niin kuin sellaiset ensitreffipaineet. 😀 Mut onneksi te vakijengi varmaan ootte sielläkin sit tukena ja turvana. Ainakin toivottavasti!

Kuvissa asua keskiviikko illalta, kun pyörähdettiin Iinan kanssa tsekkaamassa uusi naisten Levi's -mallisto. Vaikka ihanat Levi's Innovation Skinny -farkut itsekin omistan, niin ne ei sattuneet tälle reissulle mukaan, joten hiippailin farkkuklassikkomerkin kemuihin ketjuliikkeestä hankituissa raskauspöksyissä. Melkoinen pyhäinhäväistys! 😀

farkut-H&M Mama/pitsipusero-Junarose (saatu)/knegär-Ras/bleiseri-H&M+/laukku-Tiger OF Sweden

Hakiessani Junarosen vaatteita kuvauslainaan sain muutamia vaatekappaleita myös omaksi, tämä pitsipusero niistä yhtenä. Pitsi on aina ollut mulle lähinnä juhlamekkojen materiaali ja olenkin monet häät juhlinut eri värisissä pitsimekoissa, mutta arkivaatteissa pitsi on tuntunut omaan makuun jotenkin liian tyttömäiseltä. Tämän rennon mallisen puseron myötä kuitenkin ajattelin ottaa haltuun myös arkisemman pitsipukeutumisen. Ja kas, näin ensikokeilun perusteella, eihän se nyt niin kamalaa ollutkaan, vaan itse asiassa ihan sairaan kivan näköinen farkkujen kanssa. Äänestän puseron ehdottomasti jatkoon!