Ekan kuvan reput Asos 69 €  / Asos 76 €

Onko teillä jäänyt vuosien varrelta mieleen jotakin vaatteita tai asusteita jotka olette aikoinaan nakanneet kiertoon ja vuosia myöhemmin niiden muisto on palannut kummittelemaan mieliinne ja eroon hankkiutuminen on kirvelevästi kaduttanut? 99% kiertoon kärrätyistä kamppeista on itsellä unohtunut jo siinä vaiheessa, kun kirpparikassi on kuukausitolkulla odotellut vaatehuoneen nurkassa eteen päin pääsyään, mutta muutama viiltävä poikkeuskin mukaan mahtuu. Lähivuosina olen kaiholla muistellut mm. kaksia yläasteaikaisia Vagabondin kenkiä, jotka olisivat nyt 2010-luvulla todellinen hitti. Esimerkiksi ysäriltä tuttua ja jälleen pinnalla olevaa tolppakorkomuotia voisi testailla hyvin niillä vuoden -96 mustilla Vagabondeilla, jotka näyttävät hyvin pitkälti näiltä nilkkureilta, elleivät ne olisi lentäneet ulos kenkäkaapista siinä 2000-luvun alun terävien kärkien ja ohuiden korkojen huumassa.

Parikymppisenä sitä ei vielä ollut ehtinyt ymmärtää kuinka nopeaa muodin kierto loppujen lopuksi onkaan, vaan kuvitteli naivisti, että omat teini-ajan jutut eivät missään nimessä enää koskaan voisi olla ajankohtaisia. Ja ei, en todellakaan kaipaile mitään 90% angel -napapaitoja tai muitakaan vaatteita, mutta laadukkaiden nahkakenkien ja laukkujen kohdalla olen nykyään sitä mieltä, että voivat hyvinkin levätä vuosia kaapissa odottamassa uudelleen tulemistaan.

Laukuista puheen ollen, yksi niistä hukatuista teiniajan kamoista joita olen myöhemmin ikävöinyt, on Ranskassa asuvalta tädiltäni joskus 90-luvun alussa saamani reppu, jollaista nyt himoitsen. Se oli aika tasan tämän Asoksen repun mallinen (ilman sivutaskuja), mutta musta. En ihan tarkkaan muista oliko tuo yläasteella käyttämäni laukku nahkaa vai keinonahkaa, mutta vaikka tällä hetkellä haaveilenkin aitonahkaisesta mustasta repusta, niin kyllä iloitsisin suuresti vanhasta repustani keinonahkaisenakin, jos se vaan jostain ilmestyisi. Mutta mulla on kyllä aika vahva muistikuva, että kyseinen ysäriveska on laitettu kiertoon jo joskus 15 vuotta sitten ymmärtämättä ollenkaan, että sen muotoilu tulisi nousemaan kuolleista jälleen 2015.

Whistles, Zalando / Kiomi, Zalando

Nyt mä sitten vaan tuijottelen mustia nahkareppuja kaupoissa ja internetissä ja mietin, että en mä nyt kuitenkaan montaa satasta sellaiseen raskisi laittaa. Kokosin tähän muutamia eri hintaluokkien edustajia ostopaikkoineen. Oma nahkareppuinnostukseni sai alkusysäyksensä tuosta allaolevan kollaasin Michael Kors -repusta nähdessäni sen Stockalla joskus loppukeväästä. Mutta ei, mä en yksinkertaisesti ole nainen, joka osaisi laittaa laukkuun monia satoja (puhumattakaan tuhansista) euroja. (Tästäkin aiheesta ollut mielessä ihan oma postauksensa. Siis merkkilaukut, hintakipuraja ym.)

Nyt enemmän malleja vertailtuani tykkäisin ulkonäöltään eniten ehkä yltä löytyvästä Whistlesin repusta, mutta se on kooltaan turhan pieni. Minireppuhommaan en nyt sentään lämpeä sen aikakauden jo kerran kokeneena! Ja sitä paitsi reppu on mielestäni juurikin sellainen väline johon pitää mahtua suht paljon tavaraa. En nyt mitään naparetkeilijän megarinkkaa tässä nahkareppukuumotuksessani kaipaile, mutta sellainen keskikokoinen veska, joka vetäisi sisäänsä pakollisten lompakon, puhelimen ym. lisäksi myös vaikkapa meikkipussin, villapuseron, lounaseväät ja iPadin.

Saattaa kuitenkin olla, että tämä reppuhomma jää pelkän haaveilun tasolle, kuten jäivät kesän alussa himottelemani hopeanväriset terveyssandaalitkin. Kun sandaaleita vihdoin olisi löytynyt melko sopuhintaan alesta, alkoi kesä olla jo selkeästi ohi ja mietin, että ensi kesänä on varmasti jo jotkut uudet tuulet ja uudet "pakko saada" -sandaalit, joten sitä aikaa odottamaan ei enää tämän kesän hittejä kannattaisi hankkia. Eli katsellaan tätä reppuhommaakin sitten seuraavien alennusmyyntien aikaan, että vieläkö herättää tunteita.

Lämmittääkö nahkareput kenenkään muun mieltä?

Ted Baker, Zalando / Michael Kors, Zalando / Rebecca Minkoff, Zalando


Mua on taidettu tasan kerran aiemmin nähdä täällä blogissa näin kirkkaan vihreässä asussa. Osallistuin ystäväni häihin pari vuotta sitten tässä Lindexin pliseeratussa leningissä ja muistan jo silloin ajatelleeni, että värihän sopii minulle itse asiassa aika kivasti, mutta enempää ei silti ole vihreää vaatekaappiini eksynyt. Ennen kuin nyt! 

Iina vieraili luonani täällä Porissa pari viikkoa sitten ja lähdettiin yhdessä tuumin palauttamaan täällä nähtyä Masain telttamekkoa. Samalla reissulla tarkastettiin myös Ratsulan toinen myymälä "ihan vaan katsellaan" -mielellä. Iinan kannustamana päädyin sitten sovittamaan aletangosta löytynyttä Marimekon trikoomekkoa, jonka näyttävä vihreä väri vangitsi mielenkiintoni. Pikkuisen on yöpukumainen fiilis tällaisessa trikoossa, mutta ihastuin väriin niin kovin, että en pystynyt vastustamaan mekkoa etenkään, kun hintalappu huusi onnetonta neljänkympin hintaa. Shoppailumatikalla laskettiin, että justhan mä palautin satasen mekon kauppaan, joten jos ostan toisen neljäläl kympillä, niin säästin silti kuuskymppiä! 😀

mekko-Marimekko/laukku-Tiger Of Sweden/kengät-Bianco (2nd hand)/korvikset-H&M

Aika monet Marimekon mekot joita olen sovittanut ovat malliltaan sellaisia, että niiden kuuluisi olla hivenen löysiä, tai ainakin niin ne on lookbookissa mallin päällä esitelty. Tästä mekosta en ole kuvaa nähnyt, mutta veikkaisin, ettei tätäkään ole ajateltu nuolemaan kokoiseni ihmisen vartaloa, mutta väliäkö tuolla, itse tykkäsin tästä juuri näin.

Kesän lemppareihin kuuluneet henkkamaukan tupsukorvikset sattuivat olemaan lähes tismalleen saman sävyiset kuin mekko, joten ne komppasivat hienosti päivän asua. Tästä väristä tuli jotenkin todella energinen ja voimakas olo. Mutta toisaalta näin näyttävässä värissä ja korkkareissa olo tuntui kaupungilla jotenkin liian laitetulta tällaisena arkisena keskiviikkopäivänä. Vaikka ei kai nyt trikoomekossa pitäisi olla liian hienohelmafiilis! Tämän mittainen mekko kuitenkin vähän niin kuin vaatii kaverikseen hieman korkoa, sillä ballerinojen kanssa fiilis oli vähän lyhyenläntä.

  

En tiedä huomaako tukasta juurikaan muuta eroa kuin lyhentyneet sivut. Eilisellä kampaajareissulla otettiin kuitenkin mittaa pois myös tuosta pitkästä osasta ja väriäkin sinne hieman sudittiin. Halusin edelleen jatkaa värin suhteen luonnollisella tummanruskealla linjalla, sellaisella jonka kanssa ei tarvitse juurikasvusta huolehtia. Ne mustan ja muiden supertummimen sävyjen ajat olivat niin ärsyttäviä kamaline juurikasvuineen! Nyt saa rauhassa olla vaikka kuukausitolkulla värjäämättä ilman silmiinpistävää katastrofia.

Seuraavaksi Poison Ivy -kolttu lentää kuitenkin nurkkaan ja päälle kiskotaan treenitrikoot. Kasa rautaa (hyvin pieni kasa vielä toistaiseksi) odottaa punttikoulussa nostamistaan!


Sinne se meni, elokuu ja sen myötä koko kesä ja sairaan kiva työ. Tähän syyskuun ensimmäiseen aamuun heräsin jälleen vapaaherrattarena ja kalenteri täynnä tilaa yllätyksille. Palaan kuitenkin vielä hetkeksi elokuun fiiliksiin Instasta koottujen kuvamuistojen kera.

  • Kotikotona pääsin tutustumaan isin ja äidin oravakavereihin, joiden tempuista olinkin jo ehtinyt kuulla puhelimessa. Rohkein pörröhäntä tulee aina aamuisin moikkaamaan isää jopa autotalliin sisälle asti.
  • Porin raviradalla pidettiin maaseutunäyttely ja minun oli ihan pakko päästä sinne katselemaan elukoita. Ihastelin kylkikyljessä nukkuneita pikku possuja ja uskalsin ihan vähän silittää heppaa.

  • Koko kesän odotetuin viikonloppu oli omalla kohdallani Porispere, jonne olimme saaneet Tommin kanssa liput jo joululahjaksi. Töihinkin yritettiin kysellä, mutta tällä kertaa pidin pääni ja vapaani.
  • Festareiden parhaat vedot näin kotimaisten toimijoiden puolesta, kun sekä Von Hertzen Brothers että Lapko saivat allekirjoittaneen hurmokseen.
  • Festareilla tärkeää on hyvä seura ja oikea pukeutuminen, itsellä oli kunnossa onneksi molemmat. Seurana ystäväni Anni ja jalassa mudassa taapertamiseen sopivat Nokian Hai Low -kumpparit. (saatu)

  • Kesän iloisin ylläri oli, kun kuulin kuinka paljon sukua olisi yhtäaikaa kotikonnuilla juhlistamassa mummin 95 synttäreitä. Onneksi vapaat onnistuivat itsellekin työkavereiden suostuttua tuuraamaan ja pääsin paikalle.
  • Vuokatin vaaramaisema on syvälle sieluun juurtunut kotimaisema, joka liikuttaa ja ihastuttaa joka kerta.

  • Monen muun herkun ohella mies väsäsi elokuussa mm. parhaan ikinä syömäni pizzan. Tomaatti-mozzarella pizza valmistettuna tällä ohjeella (ilman kastikkeen matolle heittämistä) vei kielen mennessään.
  • Käytiin vihdoinkin ekaa kertaa REKO-ostoksilla, kun sattumoisin ajettiin paikan ohi juuri kun hulina oli hurjimmillaan. REKO Pori– ryhmän löydät fb:sta. Jakelu joka torstai klo 18 vanhan Cittarin parkkipaikalla. Etukäteen tilattujen tuotteiden lisäksi mahdollisuus myös ex tempore -ostoksiin.

  • Elokuussa ehostautumistuotteiden käyttö oli melko vähäistä, meikki syntyi kesän tuoman hehkun ansiosta päivittäin alle viidellä tuotteella. Tukan kanssa puolestaan riitti tappelemista, hirvee kuiva takkukasa jota en aina jaksanut edes harjata. Kolmen euron Natusan Kidsin kätyri-suihke tuli tarpeeseen.

 

  • Lukeminen on jäänyt viime vuosina ihan harmillisen vähälle, mutta elokuussa eteen sattui jopa kaksi kirjaa jotka molemmat piti lukea melkein kertalaakista.
  • Kon Marin ensimmäiset 30 sivua saivat aikaan hillittömän innostuksen alkaa karsimaan tavaraa. Kirjan loppuvaiheen hölinät tavaroille puhumisesta ja sukkien millintarkasta taittelusta kuitenkin latistivat alussa nousseet positiiviset fiilikset kirjasta.
  • Amorphis-historiikin luin kuuntelemalla aina samalla biisit joista kirjassa kulloinkin puhuttiin. Hienosti aukeni bändin kehityskaari ihan uudenlaisessa valossa. Nyt odotan innolla perjantain ilmestyvää Under The Red Cloud -levyä ja sen mukana tilaamaani hupparia!

  • Elokuussa tuli aika monta kertaa käytettyä hashtagia #ilovemyjob. Esimerkiksi hellepäivä rantsussa kuvaten SUP-lautailua ei ollut huono juttu.
  • Hääkuvauksen pariinkin pääsin pitkästä aikaa ja sekin maistui. Pääsin ottamaan taas itselleni ominaisia vastavalo-hössöntössö -otoksia. 😀
  • Elokuussa piti myös alkaa miettimään syksyä ja rutiineihin palaamista. Rutiinit aloitettu hikoilemalla punttikoulussa.
  • Paluuta freelancer elämään ehdin petaamaan sen verran, että sain portfolio-nettisivut työn alle. Valmista ei tokikaan vielä ole, mutta syyskuun tavoite on pistää homma pakettiin.

Sellainen oli ihana elokuu. Nyt mä aloitan tän syyskuun kipittämällä kampaajalle, jotta saadaan joku selko tähän takkukasaan. Adios!