Apua, nyt pysyt Veera vahvana. Ei-saa-ostaa-kenkiä. EI.

Mutta täytyy myöntää, että kyllä ihmistä koetellaan, kun sellaisia kenkiä joita on ehtinyt ihastella jossain jo aiemmin, tuleekin yhtäkkiä vastaan internetin ihmeellisessä maailmassa kovasti normihintaa edullisemmin.

Tämän kertaisen itsehillintäoppitunnin tarjoaa Campadre, jossa on meneillään Lola Ramona -kampanja.

campadre

 

Karvavuoriset leopardinilkkurit olisivat niiiin ihanat talveen. Niitä ja vieressään olevia musta-punaisia matalia saappaita ehdinkin jo aiemmin syksyllä sovittelemaan jossain pikku putiikissa Helsingissä. En muista liikkeen nimeä, päädyin sinne koska nuo leo-kengät kutsuivat minua ikkunassa. Ja nyt sitten tuolla Campadressa silmille hyppäsi vielä nuo vasemman yläkulman matalat nilkkurit täydellisellä puna-musta-valko -värikombolla.

Noilla mun himottelemilla nilkkureilla olis nyt hintaa 69 € (norm 129 €) ja mulla olis vielä 30 € rahaakin mun Campadre-tilillä. Apua. Vastarintaani murennetaan pala palalta.Voin kertoa, että vastustelu on just nyt ihan todella vaikeata. Ehkä pakko sammuttaa läppäri ja haudata tämä vähintään metrin syvyyteen maahan siksi aikaa, kun tuo kampis tuolla Campadrella kestää.

Campadrelle täytyy rekisteröityä nähdäkseen meneillään olevat kampanjat ja tehdäkseen ostoksia. Jos kiinnostaa, niin liittyä voi tämän minun suosittelulinkkini kautta. (Suosittelija saa bonuksen, kun hänen kauttaan liittynyt asiakas tekee ensimmäisen ostoksen. Kannattaa siis vinkkailla kavereillekin, jos tuonne liittyy)

Tällä hetkellä meneillään on kampanjoita mm. sellaisilta merkeiltä kuin Snö of Sweden, Lee, Converse, Jeffrey Campbell jne.. Itse koitan tsekkailla tilannetta tässä joulun alla ahkerasti, jos löytyisi vaikka kivoja lahjoja lähipiirille.

Mutta.. nuo siksak-kuvioiset popot nyt kiusaavat mua aika kovasti. Onneks niistä ei oo kokoa 37. Puhun nyt itselleni järkeä ja kerron, että kyllä se 38 on liian iso. Unohda. Nyt Veera tää kone kiinni. Oikeesti.


Minulta aina välillä kysellään, että miten mä oikein laitan tukkaani. Olen sitten koittanut miettiä postauksen tekemistä aiheesta, mutta se tyssää aina siihen, että tajuan etten itsekään tiedä miten mä tätä karvakasaani ”muotoilen”. Huomaan nimittäin kerta toisensa jälkeen, että minun ja hiusteni yhteiselossa se on tuo tukka joka päättää suunnan ja mä vaan myötäilen perässä. Tässä eilisen kaksi erinäköistä tukkalookkia.

Näyttökuva 2014-11-16 kello 16.47.30

Aamupäivällä taltutin unen jäljiltä pörrössä ollee kuontalon ihan vain märillä viisipiikkisillä. Hiuksissa oli edellisen päivän jäljiltä hieman suolasuihkeen tuomaa karheutta ja lisäsin hyvin huolimattoman näköisen kasan päälle vain suihkauksen hiuslakkaa. Ihme pottatukka ja hajakarvoja ja tukkoja töröttää suuntaan jos toiseenkin. Eli ihan mun perus arkimeininkiä.

Tässä alla sitten asento, johon karvani hakeutuivat illalla saunan jälkeen, kun olimme lähdössä murun kanssa ulos. En käyttänyt hiusten pesun yhteydessä hoitoainetta, joten kasa jäi melko karheaksi. Kampasin hiuksista kosteana takut pois ja tein jakauksen ja jätin sen jälkeen tukan kuivumaan vapaasti päätä myöten.

Näyttökuva 2014-11-16 kello 16.47.39

Hiusten kuivuttua käytin naaman ja tukan laittoon yhteensä n. neljä minuuttia ja lopputulos on nähtävissä yllä. Tuosta ajankäytöstä n. neljäsosa oli budjetoitu hiuksille. Pörrötin päätä myöten kuivuneet karvat irti päästä hiuspuuterin kanssa ja siinä vaiheessa etutukka antoi vinkkejä tuollaisesta muodostelmasta ja päätin tukea sitä aikoimuksissaan. Ihan vaan kädellä hieman tötteröä kääntelin ja suihkutin samalla läjän lakkaa päälle. Minuutissa ei ehdi sen kummempia apuvälineitä ja kähertimiä käyttää. (niin kuin juuri käyttäisin vaikka olisi aikaakin)

Pääpirteittäin minun hiuskuontaloni asentoihin ja olemukseen vaikuttavia asioita on siis karvojeni tämän hetkinen kuiva ja hamppuinen kunto, viisipiikkinen ja hiuspuuteri. Niillä mennään.

Seuraava kampaamokäynti on tiedossa reilun viikon päästä ja mulla ei ole aavistustakaan mitä mä haluaisin karvalakilleni tehtävän. Huonon kuntonsa vuoksi olisi ihana päästä suurimmasta osasta hiuksia eroon, mutta olen niin tykästynyt tähän etuosan nykyiseen pituuteen, että en taida ihan superlyhyttä kampausta nyt kuitenkaan haluta. Mutta yksi on varmaa, mitään tukkaa tuhoavia vaalennushommia ei enää minulle kiitos. Aivan kaameeta hamppua nuo hiukset tuosta pidemmästä osasta, missä on vaaleita raitoja. Yäk.

Mitään kovin valaisevia tukanlaittovinkkejä ei minulta siis kyllä oikein irtoa. Miten voisikaan, kun tukan asento on päivittäin itsellekin aina varsinainen jännitysmomentti. Ja jos mua ei hiusten valitsena suunta miellytä, niin sitten turvaudun pipoihin ja turbaaneihin.


Aivan uunituoretta asukuvaa pukkaa, ihan kuulkaa puoli tuntia sitten ukon nappaamia ruutuja. Siinä missä eilisen päivän suunnitelmat oli puhdasta hempeilyäniin tälle päivälle oli jo pari päivää sitten merkitty ainakin yksi yhteinen vierailukohde kodin ulkopuolella. Suunnattiin nimittän melkeisn heti mestan auettua herkuttelemaan Pori Rolling Brigaden ravintolapäivän kunniaksi järkkäämään pop up kahvilaan nimeltä Roller Café.

roller cafe1

Rullaluistimilla pyörivät tarjoilijamimmit olivat pukeutuneet 50-luvun dinerien henkeen essuineen päivineen. Oli kiva huomata, että tupa oli melko täynnä ja ihmiset ostivat herkkuja ahkerasti myös mukaan. Niin oli nimittäin roller derby -tyypit hommaan panostaneet, että todella toivon heidän ravintolapäivälleen menestystä. Tuotot luonnollisestikin menevät joukkueen toimintaan.

roller cafe

Kuin ihanat nuo tennariluistimet!! Eivät kuulema kauhean hyvät luistella, mutta sitäkin kivemmat katsella. Kollaasin alareunassa näkyy myös minun valitsemani herkku, mutakakku kera kotitekoisten vaahtokarkkien. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että oli hyvää. Todella makeaa, mutta hyvää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten ne omat vetimet. Tällä kertaa on kyseessä asu, jonka näin itse vasta kuvista. Pukeuduin nimittäin katsomatta lainkaan peiliin. ”En ookaan käyttänyt tätä hametta pitkään aikaan… Lempineule, muuta en edes harkitse… Jaahas, tuossa laukussa on kamat jo valmiiksi.. no vaikka nämä kengät, kun lojuvat siinä sopivasti tyrkyllä… tarkenisko nahkarotsilla… ai tää huivi olikin vihree, missä harmaa on?.. no, mitä väliä..”

Ja tattadaa!! Vitsit kun tuli kiva kokonaisuus! Ihan puolihuolimattomasti ja lähes vahingossa. Mutta niin kai se on, että kun kiskoo päälle monta asiaa josta pitää tosi paljon, niin väkiselläkin tykkää lopputuloksesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

niittihame-H&M/kashmirneule-Ellos/kengät-Ellos/nahkarotsi-Junarose (saatu)/laukku-COS/kashmirhuivi-Shopbop