Tulipas tehtyä jokin aika sitten harvinaisen onnistunut tilaus H&M:n nettikauppaan, kaikki neljä tilaamaani tuotetta olivat sopivan kokoisia ja muutenkin hyviä osumia. Useimmiten kun minusta tuntuu, että nettikaupoista tilatessa osumaprosentti on sellaista max. 50% luokkaa, kun koot heittelevät ja tuotekuvaukset luovat vääränlaisia mielikuvia tuotteen todellisesta luonteesta. Mutta tällä kertaa siis paketista kuoriutui juurikin odotusten mukaisia juttuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin nyt pitkin syksyä etsiskellyt jotain hieman collegepöksytyyppisiä housuja, jotka kuitenkin olisivat ulkonäöltään kaupunkikelpoiset. Pientä ryhdikkyyttä siis kaipasin housuihin rentoudesta huolimatta ja nämä tikatut ja pinnaltaan hieman kiiltävät pöksyt vastasivat hienosti hakemaani ja sattuivat viime viikolla vielä olemaan hyvässä alessa (hintaa jäi n. 21 €). Nyt jälkeenpäin kyllä mietin, että olin alunperin tainnut miettiä harmaita versioita, mutta tilausta tehdessä perinteet ja turvallisuudentunne nostivat päätään ja klikkasin ostoskoriin jälleen kerran mustaa. Vaaleanharmaa tuntuisi itsestäni tällaisissa housuissa ehkä liian kotihousuilta.

Tai mieleen tulee oikeastaan kaikki ne teinit jotka nykyään hiihtävät joka paikassa pussittavissa harmaissa collegehousuissa. Monet vielä ihan hirvittävän likaisissa sellaisissa, kun ei ilmeisesti raskita edes päiväksi housuja pesuun jättää. Joten tämän mielikuvan myötä hautasin ajatuksen harmaista housuista.

Neuleissa puolestaan harmaa on viime aikoina himottanut minua kovastikin ja tuota himoa laannuttamaan löysin (alehinnalla 30 €) tuon merinovillaisen neuletakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

villatakki ja housut-H&M/kengät-Vans (saatu)/kello-Ziiro (saatu)/laukku-COS, 2nd hand

Tiedostan, että neuletakki ei mallinsa puolesta ole ehkä ihan imartelevin valinta omalle vartalolleni, sillä tuo laskoksille laskeutuva etuosa tuo lisää volyymiä entisestään runsaaseen yläosaan, mutta päätin etten anna asian haitata, kun tykkäsin neuleesta kovasti päälläni. Ja kävisihän tämä homma nyt pirun tylsäksi, jos aina ja ihan koko ajan pukeutumista miettisi siltä kantilta, että millä tuota omaa muotoaan jotenkin häivyttäisi. En jaksa koko ajan häivyttää ja peitellä. Oon melko saatanallisen iso ylävartalostani joten toisina päivinä se sitten näkyy vaatevalinnoista riippuen enemmän ja toisina vähän vähemmän. Koitan taas muistuttaa itseäni, että sisältäpäin lähtevä tunne on etenkin arjessa itselleni usein tärkeämpi kuin peilikuva ja tässä vaatteessa on mukava olla, joten se voittaa peilikuvan tuoman miinuspisteen.

Näiden lisäksi onnistunut vaatetilaukseni sisälsi pehmoisen kashmirmyssyn ja lyhyet treenishortsit joista jälkimmäiset mä menen nyt kiskomaan jalkaani ja suuntaan hetken kuluttua salille. Noiden shortsien kohdallakin on sellainen juttu, että kinttuni näyttävät paljon paremmilta ja sporttisemmilta pitkissä trikoissa, mutta välillä sitä vaan kaipaa vaihtelua!


Mitä jää rapakuntoisesta tonnikeijusta jäljelle burpeesien jälkeen? Näyttökuva 2014-10-27 kello 17.06.05

Tämän näköinen hikikuviointi salin lattiaan!!! 😀 😀 😀

Siihen tää ämmä lysähti kaiken sen könyämisen jälkeen ja muodokas ja kostea ruhoni sai aikaan melkoisen taideteoksen, jonka perusteella hikoan erityisesti tissien alta. Erityisesti läntissä nauratti tuo napa, siellä on tuon merkin perustella kyllä napanöyhtävillakoirat hukkuneet. Olin aiemmin vain kuullut tuosta crossfitin kauhusta nimeltä burpees, mutta nyt pääsin asian tosiaan itsekin kokemaan. Ja voin sanoa, että laittaisin heti tilaukseen paidan teksitllä "I f***ing hate burpees!!!", jos vaan sellaisen jostain löytäisin. Jos on burpees itselle vieras juttu, niin TÄSTÄ KUVASTA voit tsekata mistä on kyse. Ja jos ette sitä itse arvanneet, niin voin kertoa, että ihan tuollaista kuvasarjaa ei kyllä itsestäni saisi tuota suorittamassa. Mikä ihmeen punnerrus?!? Itselläni ennemminkin punggerrus! Annoinkin tuolle kaikki mehut mätisäkistä imeneelle liikesarjalle kuvaavamman nimen 'könyäminen', sillä sitä se ainakin omalla kohdallani oli. Lysäytetään ruho lattiaan ja könytään sen jälkeen ylös äärimmäisen vaikean näköisesti ja tuntoisesti ja yritetään sen jälkeen saada tossut irti lattiasta edes sentin verran. Eilen oli siis Lastaamon starttikurssin viimeiset treenit ja burpeesien lisäksi tutustuttiin myös hieman käsillä seisonnan harjoitteluun hilaamalla tossuja taivasta kohti seinän vierellä. Aivan sairaan pelottavaa oli se. Nuo käsilläseisontahommat ja leuanvedot sun muut on kyllä sellaista settiä johon en usko, että ite ikinä pystyisin vaikka kuinka harjoittelisin. Siinä seinään tuettuna niitä käsiseisonnan alkeita kokeillessakin tuntui lähinnä siltä kuin olisin nostanut norsun tulitikkujen varaan. Ehkä jonkun 30 kiloa kevyempänä ja sadan vuoden harjoittelulla vois tuollaiset sirkustemput onnistua, mutta ei tässä massalla. 😀 Sen verran kuitenkin sain starttikurssista intoa monesta paskamaisesta jutusta (kuten roikkuminen) huolimatta, että otin itselleni kuukausikortin ensi kuuksi ja suunnitelmissa olisi osallistua ainakin kahvakuulaan ja Crossfit voima -tunneille. Jälkimmäisillä keskitytään siis enempi voimaharjoitteluun ja jätetään ne burpeesit ja muut pomppimiset vähemmälle. Mua kiinnostaa enempi se raudan nostaminen.


No missäs sitä bloggaaja nappaisikaan laadukkaammat asukuvat kuin vessan oven edessä kehnossa keinovalossa! Ollapa siisti ja rauhallinen luonnonvalostudio, ja sitä luonnonvaloa! No mutta se tästä olosuhdenarinasta, kyllä näistä kolttu erottuu ja kenkien ihanan kimalluksen voitte kuvitella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä rätit siis eiliseltä, kun kestitsimme päivällisvieraita. Kotona kun hiippailtiin, niin ei mulla oikeesti mitään kenkiä ollut jalassa, mutta jos olisi tuossa asussa pitänyt eteistä pidemmälle poistua, niin paljettiset herrainkengät olisivat oleet varsin oiva valinta.

Jos jotain olen elämässäni reilussa kolmessakymmenessä vuodessa oppinut, niin se on se, että useamman ruokalajin syömistä varten kannattaa pukeutua joustaviin materialeihin. Tai ainakin valita superkireiden housujen pariksi niin pitkä paita, että ähkyjen jälkeen avattu sepalus jää piiloon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Marimekko/kashmirneuletakki-Peter Hahn/sukkikset-H&M Mama/kengät-RAS/korvikset-Uhana Design

Vyötärön ympäryksen räjähdysmäisestä kasvusta saatiin todisteita esimerkiksi viime perjantaina, kun suuntasimme raskaana olevan ystäväni P:n kanssa ravintolaan. Meiltä lähtiessä hän tuskaili, että ”olisi pitänyt ottaa se raskausvatsalle sopivampi takki.. tää parka alkaa olla ihan siinä ja siinä, että meneekö kiinni..” No, toistaiseksi rotsin vetskarin puolet vielä ylsivät yhteen, mutta toisin oli kuulkaa puolitoista tuntia myöhemmin.

Pöydästä noustessamme P kysyi veikkaustani, että mahtaako takki vielä yltää vatsan ympäri. ”No niin oli pinkeetä touhua jo aiemmin, että ei kyllä enää ton äskeisen pihvin jälkeen onnistu!” Tulosveikkaus meni ihan oikein ja siinä sitten repeiltiin ihan huolella sen vetskariäherryksen tiimoilta. Ei kuulkaa toivoakaan. Väliin jäi useampi sentti. Pihvi + jäätelöpallo olivat se viimeinen niitti.

Meidän eilinen kolmen ruokalajin menu olisi myös voinut aiheuttaa itselleni ongelmia vääränlaisella asuvalinnalla, mutta oman elämänviisauteni mukaisesti pukeuduin herkuttelun sallivaan joustavaan trikoomekkoon. (Marimekon mekko nähty aiemmin mm. TÄÄLLÄ) Päivällisen kellonajankin olin valinnut viisaasti siten, että väliin jäi riittävän monta tuntia sohvalla makaamiseen ja sulatteluun ennen illan treenejä. Hyvää ruokaa, kivat vaatteet ja kamalat treenit, niistä oli loistava sunnuntai tehty!