Kutsuttiin sunnuntain ja siivotun kodin kunniaksi päivällisvieraita, Appiukko puolisoineen tykästyi tarjoiluihin siinä määrin, että luvattiin laitaa reseptit eteenpäin ja sehän on sitten sama tehdä täällä blogissa, kun tuli kerran jokunen kuvakin napattua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän menu kirjoitettiin keittiönpöydän yläpuolelle juuri muuttaneelle liitutaululle ja ruoan valmistaminen aloitettiin jo aamupäivällä nakkaamalla lihat ja kasvikset punaviinin kanssa uuniin ja tekemällä pannacotta.

Alkupaloina tarjoilimme söpöt kannettomat miniburgerit.

sunday dinner1

Tommi nappasi tämän herkullisen burgerin ohjeen alunperin Jamie Oliverin ohjelmasta ja tehtiinkin näitä samoja kerran ihan normikokoisina pääruoaksi. Nyt muru kuitenkin hieman sovelsi ja taikoi minikokoiset burgerit alkupaloiksi tekemällä ”sämpylän” patonkisiivusta. Kansi jätettiin suosiolla pois, koska tornista olisi tullut jo turhan korkea ja annos näytti nätimmältä näin. Alunperin suunnitelmissa oli käyttää lampaan jauhelihaa, mutta ei ehditty lauantaina ajoissa kauppahalliin, joten mentiin naudan paistijauhelihalla. Molemmat siis passaa!

Omenainen miniburger

1 pieni punasipuli
sokeria
50 gr/ruokailija  jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
punaviinietikkaa
1 pieni omena
jotain voimakasta sinihomejuustoa (Tommi sanoo, että EI Auraa)
patonkia
ketsuppia

Viipaloi punasipulit kippoon ja lorauta päälle hieman punaviinietikkaa ja ripsauta sokeria. Anna marinoitua n. puolituntia.

Muotoile mahdollisimman vähällä vaivaamisella jauhelihasta pienet pihvit ja rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Paista pihvit kuumalla pannulla haluamaasi kypsyyteen. Lisää sinihomejuustosiivut pihvien päälle ja laita pannun päälle hetkeksi folio, jotta juusto sulaa.

Viipaloi omena ja lämmitä patonkiviipaleet (meillä oli esipaistettua patonkia ja nostettiin se uunista juuri sopivasti ennen burgerien kokoamista). Sipaise patonginpalalle hieman ketsuppia ja lisää omenaviipale. Jatka tornin rakennusta pihvillä, jonka päälle juusto on ihanasti sulanut ja viimeistele marinoidulla punasipulilla. Tarjoile välittömästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

sunday dinner

Pääruoaksi taloutemme ykköskokki kehitteli tunteja viinissä muhinutta naudan niskaa. (Ja kuten naudalle aina lautaselle päätyessään käy, se vaihtoi sukupuolta ja seinällä ollessaa menussamme ruoka esiteltiin härän niskana. 😀 ) Lisukkeena tarjoiltiin sametin pehmeää palsternakka-perunasosetta. Ohjeet näihin molempiin löytyivät Suolaa ja Hunajaa -blogista, joten ne voi halutessaan lukea TÄÄLTÄ. 

Vasemman puoleisessa kuvassa lihat ja kasvikset ovat vain ruoanvalmistuksen välivaiheen aikaisessa levossa, eivät tarjoiluastiassa.

sunday dinner2

Jälkkäriksi oli alunperin suunnitteilla tyrnipannacotta, mutta kun kaupasta eilen haettu tyrnimehu osoittautui pilaantuneeksi, piti suunnitelmaa muuttaa lennosta. Niinpä yhdistelin vähän useampaa ohjetta ja lopputuloksena oli herkullinen omenapannacotta. Peruspannacottaohjeesta poiketen liiallista makeutta leikkaamaan osa kermasta korvattiin turkkilaisella jugurtilla.

Omenapannacotta (4-5 annosta)

2 liivatelehteä
2 dl kermaa
1 dl tuorepuristettua omenamehua
1 rkl sitruunamehua
1 dl sokeria
2 dl turkkilaista jugurttia
2 pientä omenaa
2 rkl voita
2 rkl sokeria
halutessa kanelia

 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta kerma, omenamehu ja sokeri kattilassa. Purista liivatelehdistä vesi ja vispaa ne kermaseokseen. Lisää joukkoon jugurtti ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos annosmaljoihin ja siirrä kylmään jähmettymään. (Itselläni ei 3,5 tuntia riittänyt jähmettämään massaa, joten fiksua ehkä tehdä tämä vaihe valmiiksi jo edellisenä päivänä)

Kun kermaseos on jähmettynyt, leikkaa omena pieniksi lohkoiksi ja paista ne pehmeäksi voin ja sokerin kanssa paistinpannulla. Mausta halutessasi kanelilla. Lisää lämpimät omenalohkot pannacotan päälle ja tarjoile.

Meillä tämä määrä riitti 5 Iittalan Kartio-laseissa tarjottuun annokseen. Syöjiä oli neljä, joten yksi annos tuolla vielä kummittelee kaapissa, mutta tuskin kauaa!

 

Kyllä vaan hyvä ruoka ja innokas kotikokki on molemmat asioita jotka tekevät onnelliseksi. Tokihan itsekin olin tänäänkin mukana ruoan valmistuksessa, mutta kyllä se tuo Tommi meillä tosiaan on se pääkokki ja minä sitten vaan leikkaussalihoitajan tavoin avustan operaatiossa tohtorin ohjeiden ja käskyjen mukaan. Mukavaa yhdessäoloa siis tuo keittiöpuuhastelu ja samalla opin itsekin uusia asioita kokkailusta.

Sellainen sunnuntaipäivällinen siis meillä!


Käytin nyt lauantain iltavuorossa pienen hetken napatakseni taas vaihteeksi työvaatteista kuvia, kun päälle oli päätynyt parikin tämän syksyn suosikkiasiaa. Kirjoittelin rentouteen ja mukavuuteen pohjaavasta työpukeutumisestani edellisen kerran n. kuukausi sitten eikä asiaan toki ole tyylillisesti mitään muutosta tullut, mutta syksyn edetessä on pitänyt hieman pistää lämpimämpää päälle.

Työkaverini oli aamulla huolehtivainen ja soitti minulle ennen kuin ehdin lähteä töihin kertoakseen mistä käyttämäni freekuvaajan kamerakamat löytyisivät ja infotakseen, että minulla olisi edessä keikka jäähallille ja kehotti pukeutumaan riittävän lämpimästi. Tuli hyvä mieli tuollaisesta ajattelevaisuudesta. 🙂 Kaivelinkin sitten suosiolla kaapista toisen tämän syksyn suosikkineuleistani ja heitin laukkuun varulta vielä hupparin, kun en tiennyt kauanko hallikeikalla menisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisen reilun kuukauden ajan päälläni on erityisen hyvin viihtynyt kaksi Elloksen alesta hankkimaani kasmirneuletta. Alen alessa olleista neuleista piti ottaa ne värit mitä sattui olemaan jäljellä, mutta onneksi molemmat sopivat loistavasti omaan värikarttaani. Näissä kuvissa neuleista toinen, vain 24 € loppupeleissä kustantanut viininpunainen versio, jonka harmaa sisarus on aiemmin nähty asukuvissa mm. TÄÄLLÄ. Harmaasta versiosta taisin pulittaa jopa melkein neljäkymppiä, mutta sanoisin, että kaksi unelmanpehmoista kashmirneuletta n. kuudellakympillä on silkkaa mahtavuutta!

Samaa neulemallia löytyy Ellokselta myös tämän syksyn uutuuksista viidessä eri värissä ja neuleen normaalihinta on satasen. Itselläni on ollut noita Elloksen kashmirneuleita jo useamman vuoden ajan ja ovat ohuesta (ja kashmiriksi edullisesta) materiaalistaan huolimatta kestäneet ilahduttavan hyvin. Kainalon tienoot toki nukkaavat aika helposti, mutta sitähän ne tuppaa tekemään korkeampilaatuisissakin yksilöissä. Kokonaisuutena olen joka tapauksessa ollut sitä mieltä, että nämä Elloksen edulliset kashmirtuotteet tarjoavat hyvää vastinetta hinnoilleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/neule-Ellos e-Basics/huivi-Boss Orange/pipo-Pieces/kengät-Merrel (saatu)

Toinen kuluvan syksyn pukeutumissuosikkeihin kuuluva asia on nuo Merrellin Gore Tex-vaelluskengät, jotka passaavat väriensä puolesta loistavasti neuleeni pariksi. Jalkani on sopivasti mallikappalekokoa, joten sain nuo kengät itselleni pr-toimistovierailun yhteydessä. Grassbow Sport -nimeä kantava malli on kepeä vaelluskenkä kenkä, joka hylkii vettä ja likaa. Pohjien iskuja vaimentavien tyynyjen ansiosta jalkineet tuntuivat törkeän mukavilta heti ensi sovituksella. Vaikka en lähtökohtaisesti mikään vaelluskenkäihminen olekaan, niin arvasin kyllä välittömästi, että nämä osoittautuisivat syksyn parhaiksi työkengiksi ja oikeassa olin. Pitävillä pohjilla uskaltaa kiipeillä ja kömpiä erilaisissa maastoissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mukavuudestaan huolimatta mä en ihan helposti tämän tyyppisiä kenkiä jalkaani kiskoisi elleivät miellyttäisi myös silmääni. Nuo harmaat pohjat nyt on tuollaista perus ulkoilukenkäosastoa eivätkä mitenkään nätit, mutta kenkien pirtsakka väritys tekee niistä kelpoiset omaan vaativaan makuuni. Sama kenkä toisissa väreissään ei pääsisi jalkaani. Nämä pinkit kuitenkin menevät hienosti tämän hetkiseen lenkkari- ja sporttikenkämuotiin ja olen ilolla kipitellyt Merrelleissäni sekä töissä, että sporttiasujen kanssa. Veera & vaelluskengät.. didn’t see that coming!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Loppuun vielä pari kuvaa mun duunipäivän ulkoiluhabituksesta. Takki on viimekeväinen ns. pakko-ostos/alelöytö. Tarvitsin maaliskuussa Ylläkselle lähtiessä jonkun ulkoiluun sopivan takin, jonka alle mahtuisi myös jotain lämmintä, joten kiertelin kaikki lähistön kaupat paniikissa lähtöä edellisenä päivänä ja Anttilasta hanskaan tarttui tuo kolmekymppiä maksanut plussamallisto Double Beautyn kevyt parka. Takki on sittemmin osoittautunut varsin hyväksi ostokseksi, sillä se on palvellut hienosti kaikenlaisissa ulkokuvauksissa. Taas yksi osoitus siitä, että toisinaan hyviä löytöjä voi tehdä niistäkin kaupoista joihin ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen vaateostoksille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Ulos siirtyessä lisäsin vielä lämmikettä kaulaan kashmirkaulaliinan muodossa. Tämäkin unelmanpehmeä neuleasia on hurjan hyvä alelöytö, sillä tilattiin noita äidin kanssa yhteensä neljä kappaletta keväällä Shopbopin loppualeista ja maksoivat yhteensä postikuluineen n. satasen. Kashmiria isoilla alepronsenteilla, enpä montaa ihanampaa asiaa näin syksyn viimassa keksi.

Varsinainen tyylibloggaaja tässä siis moi! Kaikki asun osat valittu puhtaasti mukavuus ja käytännöllisyys mielessä visuaalisuutta sen enempiä miettimättä. Mutta tällainen se totuus on useimpina päivinä.


Huh, mä olen ollut tällä viikolla ihan totaalisen poikki ja väsynyt. Siis olen oikeasti nukkunut sellaista 14-16 tuntia vuorokaudessa. Herännyt käymään jossain kuvauskeikalla ja reissulta palattuani suunnannut suoraan takaisin nukkumaan. Alkuviikosta pari päivää myös palelin ihan kuin horkassa ja sen kammottavan kylmän ja väsyneen olon vuoksi jäi tiistaina treenitkin väliin. Kuumetta ei kuitenkaan ole ollut enkä muutenkaan ole ollut mitenkään kipeä, mutta ehkäpä tämä selittyy taas noilla kilpparihommilla. Tiistain verikokeen mukaan nimittäin oli TSH kohonnut sitten edellisen tarkistuksen (josta on kyllä vähän turhan paljon aikaa) ja sen perusteella sitten lääkäri käskikin nostamaan tyroksiini-annosta. Täytyy toivoa, että korotettu annos purisi pikaisesti ja toisi hieman lisää virtaa, ettei nyt ihan menisi elämä ohi nukkuessa.

Paria kuvauskeikkaa ja labra-/lääkärikäyntejä lukuunottamatta tämä viikko onkin sitten mennyt ihan kotona oleillessa ja tosiaan melko sumussa. Nyt perjantaina kuitenkin kävin hieman harjoittamassa vähälle käytölle jääneitä sosiaalisia taitoja ja kaveerasin yhden illan aikana oikein urakalla. Ensin suuntasin syömään ystäväni Pauliinan kanssa, seuraavaksi käytiin Tommin kanssa hyvästelemässä yhteinen kaveri hänen läksiäiskemuissaan ja sieltä poistuttuani pyörähdin vielä loppuillasta päivittämässä kuulumiset viinilasillisen ääressä bestikseni Annin kanssa. Vaikuttaakohan se tyroksiiniannoksen nosto näinkin nopeasti, sillä kaksi päivää vasta isompaa annosta ja pärjäsin jo tämän perjantaipäivän ilman päikkäreitä ja jaksoin vielä tuollaisen useamman tunnin kaverirundinkin.

Viinilasillisten jälkeen tyrkkäsin Annille kameran käteen ja hän nappasi näyteikkunoiden loisteessa nämä kuvat illan asusta. Kuvissa parasta on ehdottomasti oikeassa reunassa näkyvä Myyrän heijastus. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pusero ja takki -Lindex/hame ja kengät -Your Face/laukku-COS, 2nd hand/kaulakoru-Pieces (saatu) 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Lääkäri kertoi eilen myöskin kuulevansa sydämestäni pienen sivuäänen ja kilpirauhaseni vaikuttavan hieman suurentuneelta. Kummastakaan ei kuitenkaan tarvitsisi kuulema tässä vaiheessa huolestua. Yritän noudattaa tätä ohjetta. Sivuääni voi kuulema aiheuttaa ongelmia ehkä joskus sitten, ”kun sinä joskus vanha nainen”, kuten venäläinen, hieman heikosti suomea puhunut lääkärini asian ilmaisi. Mutta kyllä se hieman pisti miettimään, että pitäisikö asiaa kenties tutkia lisää.. hui. Kellään muulla kokemusta sivuäänistä sydämessä? Onko automaattisesti tutkittu lisää, vai ohitettu olankohautuksella?

Sydämestä mieleen tulikin sitten rakkaus. Tuon aiemmin mainitun väsymyksen lisäksi elämääni on viime aikoina leimannut kovasti rakkaus. Onhan se tuon murun kanssa ollut läsnä aina ja koko ajan, mutta nyt on taas joku sellainen järjettömän rakkaudenpuuskan aika. Vietetään todella paljon aikaa yhdessä ja minusta tuntuu, että Tommi tekee niin paljon ihania pieniä asioita, että mä ihan pakahdun niistä välittyvän rakkauden määrästä. Se huolehtii, että muistan ottaa lääkkeet, muistuttaa ottamaan eväät töihin, tallettaa joka päivä jonkun söpön eläinvauvavideon minulle näytettäväksi, silittää iltaisin ja pitää kädestä öisin, linkkaa eteensä osuneet artikkelit lempibändistäni, peittelee joka ilta, vaikka aikoisi vielä itse valvoa ja huolehtii sadoista pienistä asioista, jotka itse unohtaisin, mutta jotka vaikuttavat minun hyvinvointiini. Ehkä näin on ollut aina, mutta nytkö minä vasta olen viimeisen vuoden aikana ehtinyt kiinnittämään kaikkeen siihen huomion, kun elämästä on tullut monella tavalla kiirettömämpää?

Love is in the little things.