Paska laukkuhaasteilija tässä moi! Hyvä, kun potkitte tätä saamatonta otusta perseelle ja olette kyselleet laukkukuvien ja haasteen tilanteen perään niin blogissa kuin instassakin. Tilanne on se, että laukut ei todellakaan ois vielä loppu, mutta A) olen vaan ollut saamaton niiden raportoimisessa ja B) mulla on ollut todella paljon päiviä jolloin en ole oikeasti käyttänyt mitään muuta kuin kameralaukkua, joten haaste on alkanut tuntua vähän hölmöltä omalta osaltani.

Että joo, joka päiväksi riittäis eri laukku, mutta esittelisin sitten päivittäin jonkun veskan, jossa en ole oikeasti mitään kantanut. Eli vaikka mulla noita kasseja nyt tuntuu vieläkin riittävän vaikka pariksi-kolmeksi viikoksi, niin kyllä Mikko on mun mielestä tän haasteen oikea voittaja, vaikka sen laukut loppuisi huomenna, sillä hänellä on oikeasti ollut lähes joka päivä joku laukku oikeasti käytössä. (Iinalla homma loppui lokakuun alussa)

Itselleni nämä kuluneet viikot ovat tehokkaasti näyttäneet millaisille ja minkäkokoisille laukuille minulla on eniten käyttöä ja osoittaneet armottomasti millaiset veskat jäävät kerta toisensa jälkeen hyllyyn vaikka olisivat ulkonäöltään miten ihania. Monta todella kivaa laukkua jäi haasteen aikana vielä käyttämättä, mutta yritän saada joitakin arkistojen aarteita käyttöön lähiaikoina niin, että pääsevät blogissa esille. Jatkan siis laukkukokoelmani läpikäymistä vaikka virallisen haasteen suhteen nyt luovutankin.

Tässä vielä siis täysin sekalaisessa järjestyksessä käyttämiäni laukkuja menneiltä haasteviikoilta nro. 5, 6 ja 7. Tämän postauksen myötä kruunaan Private Blend -blogin Mikon haasteen voittajaksi!

asuperjantai-800x794

Lindexin pieni leo-clutch passasi kivasti mustan ja punaisen kanssa.

laukut postaukseen

Jep, pieniä mustia laukkuja ja ei varmaan saa selvää kaikista, mutta ei näitä nyt tähän yksitellenkään viitsi tiputella. Näitä clutcheja ja pieniä olkalaukkuja on ollut helppo yhdistellä melkeinpä mihin tahansa asuun päivinä jolloin ei ole tarvinnut kantaa läppäriä.

Ylhäältä oikealta: pikkuinen keinonahka olkalaukku-Monki (saatu), mokkanahkainen kirjekuorilaukku kirppikseltä, superlempparein niittiveska-Diesel

Alhaalla vasemmalta: pehmeä nahkaolkalaukku – Zara, pyöreä reunainen olkalaukku kirppikseltä (huomasin vasta kotona, että läpässä lukee Hermés 😀 Tarkoituksella en olisi feikkilaukkua hankkinut), keinonahkainen niitticlutch-Soaked in Luxury (saatu)

Näyttökuva 2014-10-21 kello 19.45.07

Jonain arkisena kahvila-toimisto-työpäivänä pakkasin läppärin ruskeaan nahkalaukkuun ja sen vaikutuksesta päälle päätyi muutakin ruskeaa. Olin kaukana mukavuusalueeltani tummassa denimissä ja ruskeassa. Laukku tosin on väristään huolimatta ihana. Mamman Italian tuliainen vuosien takaa tämäkin.

laukut postaukseen1

Päivän mittaiselle Helsingin pyörähdykselle pakkasin kamat punaiseen NYPD:n nahkakassiin, joka on muiden kaltaistensa ostoskassimaisten nahkalaukkujeni tavoin todella paljon käytössä. Taustalla näkyvät VANSin kangaslaukut sain ystävämyynneistä kantaakseni kaikki kengät kotiin.

Oikealla puolestaan Fashionstorelta jokunen vuosi sitten saamani simppeli Calvin Kleinin musta nahkalaukku kaverinaan äidiltä lainassa oleva Rimowan matkalaukku. Näiden kanssa matkasin parin viikon takaiselle blogityttöjen Junarose-risteilylle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Risteilyltä julkaisinkin jo tämän asukuvan, jossa laukun paikkaa piteli farkkua ja nahkaa yhdistävä Dieselin clutch, jonka hankin toissa talvena Stockan joulunjälkeisitä aleista IInan kannustamana. Kaikki omistamani Dieselin laukut ovat osoittautuneet aina loistaviksi hankinnoiksi ja päässeet todella ahkeraan käyttöön.

laukut postaukseen2

Äidin vanha käärmeennahkainen vintagelaukku ei istu tyyliini, mutta pääsi yhtenä kotipäivänä rahapussin kantovälineeksi käydessäni kaupassa. Olen tainnut napata laukun kotikotoani alunperin joitakin teemabileitä varten. Oranssi pytoninnahkainen clutch on tämänvuotinen nimipäivälahja äidiltä.

Punaoranssi Rils’in clutch puolestaan ns. pakko-ostos jokunen vuosi sitten suunnatessani suoraan Bulgarian Sunny beachillä vietetyltä rantalomalta Olympuksen PEN-lanseerauskemuihin Wieniin. Koska käänne tuli yllätyksenä ja sinne siirryttiin kulkematta lähtöruudun kautta, oli mun hankittava muutamassa tunnissa Helsingistä juhlaillallisille passelit kuteet ja asusteet, matkalaukun ollessa täynnä paskaisia rantaleninkejä. Mutta vaikka olikin kiireessä tehty pakkohankinta, niin laukku oli onnistunut ostos ja on päässyt käyttöön muutenkin.

Mitään mekkokemuja ei tähän viime viikoille ole osunut, mutta kanniskelin sitten joku päivä avaimet, puhelimen ja pankkikortin töihin tuossa Minna Parikan Ginger-laukussa, joka on aiemmin nähty kirsikkamekkoni kaverina. Laukku on tosiaan 10 € kirppislöytö Kaivarin Kanuunasta.

Näyttökuva 2014-10-21 kello 19.46.12

Läppäriä tuli jonnekin työntekopaikkaan kanniskeltua myös tässä viime vuoden Muotikirppikseltä ostamassani Marc O’Polon kiiltäväpintaisessa canvaslaukussa. Tämä on usein mun sadepäivien laukkuvalinta, kun en tahdo kastella nahkalaukkujani.

Näyttökuva 2014-10-21 kello 19.46.21

Vansit leosliparit (saatu) saivat yhtenä syksyisenä päivänä kaverikseen krokotiilinnahkaisen olkalaukun, joka kuten lähes kaikki muutkin matelijalaukkuni, on peräisin alkujaan äidin kokoelmista.

Näiden vajaan parinkymmen laukun myötä siis kruunaan Mikon haasteemme voittajaksi ja jatkan laukkujeni tsuumailua sillä silmällä mitkä joutavat kirpparille. Saattaahan tuolta jokunen ylimääräinen kassi löytyä.. 😀


Olenko mä maailman ainoa ihminen, jota ahistaa tissit urheillessa ihan sikana? Juoksemisen epämiellyttävyydestä olen vinkunut jo aiemminkin, mutta kun vastaan tulee koko ajan uusia juttuja joissa nämä säkit on tiellä ja tympäisevät. Ja joo, aina on vaan kaikilla vastaus, että ”kunnon urheiluliivit plaplaaplaa”. No voi nyt helvetti, kyllä on kunnollisia liivejä käytössä ja vaikka minkämoisia litistyksiä, mutta ei ne perkele hävitä näitä pään kokoisia rasvakasoja tuosta etumuksesta.

Esimerkiksi kahvakuulaillessa swing aka heilautus (tsekkaa TÄÄLTÄ mistä liikkeestä kyse, jos ei ennestään tuttu) osoittautui kahdella kädellä enemmän kuin epämiellyttäväksi. Joka kerta liikkeen ala-asennossa käsivarret litistää rintoja kivuliaasti ja tissit tuntuu olevan olkavarsien tiellä.

Tänään puolestaan tehtiin keinuntaliikettä vatsallaan ja se oli taas ihan tappoliike tissejä ajatellen. Juu, saattoi olla, että hinkit olivat tänään jotenkin normaalia herkemmällä ja kivuliaammalla tuulella, mutta todella inhottavalta se kyllä tuntui, kun eteenpäin keinuessa kannut litistyvät lattiaa vasten.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

kuva viime keväiseltä urheilurintsikoiden sovitusreissulta

Tuo kahvakuulailun swingin epämukavuus on onneksi mahdollista välttää tekemällä liike vaihtaen kättä aina liikkeen yläasennossa, jolloin kuulaa pitelevä käden on alastuodessa mahdollista ohittaa rinta viemällä se vartalon sivulle. Kahvakuulan kanssa touhutessa oli kyllä muutamia muitakin tilanteita joissa olisin toivonut muutamaa aakkosta pienemmät ryntäät vaivoikseni. Jotenkin niitä vaan joutui tympeästi väistelemään.

Nyt siis mietinkin, että onko mun rintavarustus nyt jotenkin erityisen herkkis, kun nuo asiat tuntuu oikeasti todella ikäviltä, vai kokeeko muutkin isorintaiset tällaisia TTT (tissit taas tiellä) -fiiliksiä urheillessaan? Mulla on vielä se tilanne, ettei mulla ole syömistäni pillereistä johtuen lainkaan kuukautisia, eli en pysty yhdistämään tissikipuja mihinkään tiettyyn aikaan kuukaudesta, vaan ovat arat ”ihan koko ajan, välillä ja joskus ei ollenkaan, nyt ei satu” (Lainaus siskonpoikani suusta, kun hän pienenä selitti lääkärille käsikipuaan.. 😀 ).

Että onko mulla nyt oikeesti joku näissä mätisäkeissä vikana? Vai onks se ihan normaalia, että rintoihin sattuu niiden litistyessä vartalon ja olkavarren väliin, kun käsissä on reilut 10 kiloa rautaa? Tottuuko tähän? Onko ok vältellä tissiepäystävällisiä liikkeitä? Oonko mä ainoo jota tää asia korpeaa ihan älyttömästi????

Ärrinmurrin.


Se on jotenkin mielenkiintoista miten yksi ja sama väri sopii niin ilon kuin suruun. Lähipäivinä on tullut pukeuduttua mustaan niin hautajaisetiketin vuoksi kuin myös ihan muuten vaan. Eilisissä hautajaisissa joissa olin paikalla kuvaajan ominaisuudessa (vaikkakin vainaja oli myöskin työyhteisöstä tuttu henkilö) opin yhden asian kantapään kautta: NENÄLIINA AINA MUKAAN HAUTAJAISIIN! Siitäkin huolimatta, että aiempien työkeikkojen perusteella kuvittelisit jälleen selviytyväsi kuivin silmin, koska ”olen siellä töissä”. 

Tällä kertaa nimittäin kävi niin, että vaikka kuinka etäännytin itseäni tunnelmasta ja tilanteesta kameran taakse, niin Maa on niin kaunis -virsi iski suoraan sielun sopukoihin ja sysäsi liikkeelle järjettömän räkäporun. Siellä minä sitten päädyin jossain nurkassa niistämään valtoimenaan vuotaneen nenäni pitsimekkoni kaula-aukon sisäpuolelle ja pyyhkimään märän naamani koltun hihaan. Tyylikästä. Eräs nainen tuli sitten siunaustilaisuuden päätyttä sanomaan, että ”minä olisin niin halunnut sinulle nenäliinan ojentaa, mutta mukana oli vain yksi. Mutta hienosti sinä itsesi keräsit.” Eli lisäopetuksena vielä sekin, että tällaisiin tilanteisiin kannattaa varautua niin, että niitä nessuja on mistä jakaa muillekin.

Itkunpyrskäyksestä huolimatta selvitin kuitenkin hommani kunnialla loppuun tyrehdyttämällä parkuni liitämällä ajatuksissani jonnekin kauas tuosta koskettavasta tilanteesta. Tilaisuuden jälkeen räkäepisodi jaksoi jo vähän naurattaa. Oli kuitenkin hyvä huomata, että viime aikojen epäilyksistäni huolimatta minulla on edelleen tallella kyky liikuttua ja itkeä. En siis ole tunteeton robotti, kuten olen alkanut itkemättömyyteni vuoksi epäillä.

En eilistä nenäliinaani ikuistanut, mutta päälle siis päätyi pitsimekko, josta kyselinkin mielipiteitä torstai-iltana blogin fb:ssa. Perjantain muuten vaan musta asu sen sijaan vangittiin muutamaan ruutuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-Esprit Denim/toppi-Weekday/sifonkihuitula-Masai (saatu)/kengät-Tiger of Sweden/kaulakoru-Zara

Perjantai oli ihan vallan normipäivä. Tapasin terapeuttiani ja vietin sitten iltapäivän kahvilassa toimistoa pitäen ja töitä tehden. Normaali tennarilinjan sijaan päädyin kuitenkin jostakin mielenviirauksesta kiskomaan jalkaani korkkarit. Kovin harvoin kuitenkaan kipittelen koroilla muut kuin erilaisissa kekkeröintitilanteissa.

Päivän asuvalinta lähti tällä kertaa liikkeelle tuosta edellisenä päivänä saapuneesta Masain aamutakkimaisesta sifonkihurpulasta. Olin aiemmin syksyllä saanut Masain tilaisuudessa valita itselleni jonkin vaatteen mallikappalerekistä ja tuo keveä ja läpikuultava kaapu tuntui just hyvältä parilta nahkahousuille ja oikeassa olin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Zaran värikäs monikerroksinen kaulakoru on osoittautunut todelliseksi kehumagneetiksi. Perjantainakin sitä ihasteli ja sen alkuperää kyseli ainakin viisi tai kuusi naista. Mutta suunnattoman ihana se on kyllä omasta mielestänikin. Pitkään sen ostoa harkitsin, mutta olen iloinen, että hankin. Se on just loistava piristys tähän usein niin monotoniseen värimaailmaani.

Onko ajatus vain omassa päässäni, vai näytänkö mä näissä kuvissa jotenkin lyhyeltä? Johtuneeko fiilis vain siitä, että mulla on aika harvoin mitään tuon ”aamutakin” mittaista päälläni ja mittasuhteet näyttävät nyt sen kanssa vain jotenkin erilaiselta mihin olen tottunut. Mutta tämä voi toki olla ihan vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Mutta hyvä siis, että tuli valittua korkokengät!

Nyt sunnuntai-illan ohjelmassa treenit ja punajuurifalafelit!