20.09.2014 Yllätin itseni
Tämän asun kengät nähtiinkin jo edellisessä postauksessa, mutta eilisen muutkin vetimet tuli kuvattua samalla, kun kerran puuhaan ryhdyin. Kipusin taas pitkästä aikaa talomme ullakolle ja iltapäivän auringonpaiste loikin sinne melko täydellisen luonnonvalostudion.
Ostin tuon H&M:n pallobleiserin jo joskus alkukesästä, mutta se jäi kesän lämmössä jonnekin vaatehuoneen perälle. Kyseessä on hieman fiiliksiä jakava heräteostos. Ihastuin tuohon kuosiin, mutta malli ei ehkä ole ihan kaikista edullisin itselleni. 15 euron hinnalla kuitenkin sai hieman anteeksi ja nyt vihdoin bleiserin käyttöön ottaessa totesin, että onneksi ostin. Se on pehmeä, rento ja raikas, ja on jotenkin hirveän kiva kaveri ainakin noille uusille herrainkengille.
farkut-Esprit Denim (saatu)/pusero-Cubus/bleiseri ja kengät-H&M/laukku-mamman tuliainen Roomasta
En ole suuri keltaisen ystävä ja käytän väriä hyvin harvoin ja silloinkin todella pieninä annoksina, mutta toisinaan pikku läikkä aurinkoa on kyllä enemmän kuin paikallaan ja sellainen tilanne oli juurikin eilen. Äidin Roomasta tuoma keltainen pikkulaukku herätti mustavalkoisen asun eloon ja poisti liiallisen synkkyyden.
Kommentoin tällä viikolla Instagramissa yhden lärvikuvani yhteydessä, että en olis nuorempana yhtään osannut kuvitella, että minusta tulisi tämän näköinen ihminen. Tarkoitan, että tyylillisesti mä olen viime aikoina yllättänyt itseni aika usein. En minä tiedä millaiseksi minä ulkoisesti kuvittelin itseni näin päälle kolmekymppisenä, mutta jotenkin tuntuu, että en tällaiseksi. Mutta kukapa sitä tulevaisuuteen näkisi tai pystyisi ennustamaan millaisista asioista sitä tulee inspiroitumaan tai millaisille vaikutteille altistumaan.
Ulkopuolinen ei välttämättä voi käsittää mistä ihmeen ”tyylillisistä yllätyksistä” minä höpisen, mutta kyseessä on sellaisia pikku juttuja, jotka on kuitenkin itselle hyvin merkityksellisiä. Esimerkkeinä vaikka valkoinen pusero, pyöreät silmälasit ja tuokin pallokuvioinen jakku. Ne kaikki ovat kotoisin jostain hyvin ei Veeramaisesta kuvastosta (siis ovat olleet), mutta ovatkin yllättäen tuntuneet hyviltä askelilta. Siitäkin huolimatta, että luovat tuota ”en minä itseäni tämän näköiseksi kuvitellut” -oloa.
”Kyllä vaan monet ihmiset paranee vanhetessaan”, totesi Tommi tänään Jenni Vartiaista Vain Elämää -lavalla katsellessaan ja muisteli neidon Gimmel-menneisyyttä. Oli pakko kysyä, että ”päteekö se minuunkin”, eikä se tietenkään uskaltanut vastata muuta kuin ”totta kai!”. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka en itseäni tämän näköiseksi, kokoiseksi tai tyyliseksi ehkä joskus kuvitellut, niin en minä kyllä haikaile yhtään mitään mennyttä ulkomuotoani. Silmäkulmiin ehkä tulee ryppyjä, tissit valuu kohti napaa ja kaappiin ilmestyy valkoisia puseroita, mutta mä kyllä tykkään tästä kehityksestä (tai no, ne tissit ois voinut pysyä kyllä ylempänä!). Ja kivahan se on aina toisinaan yllättyä ihan omista valinnoistaan ja omasta pärstästään. Ei tuu ainakaan tylsää.