Alkuviikko hurahti tiukasti työn parissa, kun maanantai aamuna kävi kutsu töihin sairasloman tuuraajaksi ja päiväduunin päälle on pitänyt vielä käsitellä melkoinen läjä asiakkaiden kuvia. Eli töitä riittää, erittäin hyvä niin, mutta ne sitten aina väkiselläkin vähän verottaa tätä bloggailua. Nytkin olisi ihan hirmuinen määrä juttuja joista haluaisin blogata, mutta ei ehdi sitä tahtia kuin tahtoisi. Mutta teen parhaani!

Tekemistä odottaa mm. toinen postaus tissiteipeistä (siskoni testasi niitä), valmiiden Make Bra -mittatilausliivien esittely (pitää saada julkaisukelpoiset kuvat otettua), Berliinin piipahduksestakin haluan kertoa, tukanlaittopuuhista on postaus tekeillä ja kuvaamista odottaa yksi uusi turbaaniohje. Mut sitä mukaa edetään, miten oikeet työt antaa periksi.

Nyt on kuitenkin vuorossa viime viikon laukkuhassteraportti! Edelleen tuntuu varsin helpolta ja veskoissa on varaa valita.

Maanantaina kaupungilla tarvittavat tavarat kulkivat kaverin kirpputorikasasta hankkimassani mustassa ohuessa nahkalaukussa. Päivän vaatetus oli jotain laiskan päivän sekamelskaa joka vaati yksinkertaisen kassin.

Tiistaina suuntasin kynsienlaittoon ja kampaajalle muuten kokomustissa, mutta ”vaalensin” kokonaisuutta hivenen harmaanruskeilla herrainkengillä ja kollaasin vasemmassa alanurkassa näkyvällä käärmeennahkalaukulla. Tämä tilava ja pitkähihnainen matelija on kotoisin mamman kokoelmista ja muistutti tiistaina, että ansaitsisi ehdottomasti tulla käytetyksi useammin. Se on nimittäin sekä kaunis, että käytännöllinen.

vko2

Keskiviikon kamat kuljettelin todella paljon käyttämässäni viininpunaisessa nahkakassissa, joka on muutaman vuoden takainen ostos TopShopin alesta. Olette kenties aikojen kuluessa huomanneet, että tuollaiset ostoskassin näköiset nahkalaukut ovat kovasti mieleeni.

Torstaina oli vuorossa palaveripäivä Helsingissä ja tavaraa oli kannettavana hieman normipäivää enemmän, joten käsivarteen piti napata astetta isompi veska. (koko asu täällä) Tuohon tarpeeseen vastasi Marimekon nahkainen Piirakka-niminen laukku, jota käytän usein myös viikonloppulaukkuna. Tämä tukeva ja tyylikäs kassi löytyi vajaat pari vuotta sitten Ratsulan alesta joulun jälkeen -50% lappu kyljessään. Kun alennukseen yhdistettiin vielä juuri joululahjaksi saamani satasen lahjakortti ja Moda-ketjusta kertyneet ostohyvitykset, niin minulle jäi alunperin 450 € hintaisesta Piirakasta maksettavaa n. 110 €. Money well spent!

Kollaasin oikeassa alareunassa viikonlopun riennoissa mukana kulkeneet mustat pikkulaukut. Kiiltonahkainen pikku vintage clutch on äidin kirpputorilöytö, jonka hän lähetti minulle yllätyksenä. Kauniisti pinnastaan rypytetty olkalaukku puolestaan muutaman vuoden vanha Tiger of Sweden.

Näyttökuva 2014-9-17 kello 22.07.42

 

Viimeisenä vielä perjantain mahtava sekametelisoppa, joka pisti naurattamaan jo heti aamulla hississä, kun olin lähdössä töihin. Kuten olen usein kertonut, niin normaalien työpäivieni pukeutuminen nojaa lähes täydellisesti pelkkään mukavuuteen ja paiskonkin aamuhorroksessani päälle yleensä ensimmäisenä eteeni osuvat mammafarkut ja minkä tahansa pehmoisen puseron. Ensimmäinen vilkaisu peiliin tapahtuu useimmiten sitten juurikin vasta hississä ja perjantaina sieltä näkyi melkoinen sekamelska. Farkkujen ja neuleen kaverina oli maastokuosia, värikästä leopardiprinttiä ja paljettien kimallusta! 😀 😀

Mutta jollain ihmeellisellä tavalla tämä liikaa kaikkea sisältänyt kokonaisuus oli kuitenkin ennemmin kiva kuin kamala. Vastaantulijat saattoivat toki olla muuta mieltä. Benettonin paljettikassi on vuosia vanha kesäkassi, joka herää talviunilta aina viimeistään heinäkuussa ja hautautuu kaapin perälle helteiden loppuessa. Nyt kuitenkin laukkuhaasteen ansiosta, kimalluskassi pääsi harvinaislaatuisesti haistelemaan syksyistä ulkoilmaa.

 


Mun toissaviikonloppuna kaverin häissä käyttämä pitsimekko sai osakseen ihailua ja muutama kyseli sen alkuperääkin. Mekko oli tosiaan ostettu aikoinaan Porista jo lopetetusta Flash-ketjun myymälästä. Koska kyseessä on kuitenki yli neljä vuotta sitten ostettu leninki, niin samaa mekkoa on mistään enää turha etsiä.

Mutta koska pitsimekot ovat olleet jo pitkään omia suosikkejani juhlapukeutumisessa ajattomuutensa ja juhlavuutensa vuoksi, niin päätin sitten kaivella netin syövereista kasan kauniita pitsileninkejä ja koota ne linkkien kera teidänkin nähtäväksenne. Selainshoppailu meinasi kyllä olla vaarallista, sillä löysin aika monta leninkiä, jotka ottaisin ilolla omaan kaappiini seuravaa juhlatilaisuutta odottamaan. Hillitsin kuitenkin itseni, mutta ehkäpä joku teistä etsii juuri uutta edustuskolttua ja löytää tästä kivoja vinkkejä.

 Dorothy Perkins

pitsimekot1

  1. Tall fucshia lace pencil dress, 42,00 €
  2. Blush lace pencil dress, 42,00 €
  3. Jolie Moi, purple sleeved lace dress, 42,00 €

Brittiläisen Dorothy Perkinsin valikoimat ovat edullisia ja esimerkiksi tuosta mekosta, joka kuvassa on jo pinkkinä ja nudena, löytyy DP:n nettikaupasta vielä lisäksi ainakin tummanvihreä ja tumma viininpunainen versio. Kokoja mekoista löytyy aina numeroon 50 saakka. Oikean reunan Jolie Moin 3/4 -hihaista pitsiunelmaa puolestaan löytyy violetin lisäksi tummansinisenä ja mustana.

Ja tämän postauksen ehti tuoreeltaan lukeville vielä sellainen pikavinkki, että Dorothy Perkinsin sivuilla sanottiin osan mekoista olevan alennuksessa tänään puoleen yöhön saakka! (UK aikaa huom!) Ainakin noita pinkkiä ja nudea mekkoa ja niiden värivaihtoehtoj näyttäisi irtoavan hintaan 32-38 €.

Olen itse tilannut DP:lta useammankin kerran ja toimitus on aina ollut nopeaa ja varmaa.

 

Nordstrom

pitsimekot

  1. Adrianna Papell, Lace overlay sheath dress, 153,85 €
  2. Tadashi Shoji,Embroidered lace sheath dress, 211,13 €
  3. Alex Evenings, Embellished lace sheath dress, 129,30 €

Amerikkalainen Nordstrom puolestaan on toimija jonka palveluja en ole vielä koskaan muistaakseni testannut, vaikka usein heidän sivuillaankin olen notkunut. Suuri ja tunnettu liike kuitenkin kyseessä eikä mikään pikkuinen hämäräpulju. Sen verran kuitenkin muistutuksena, että koska myyjä on EU:n ulkopuolelta, niin tuolta tilatessa pitää muistaa varautua vielä tulleihin ja veroihin. Tässä mainitut hinnat eivät siis noita maksuja sisällä.

Nämä yllä esitellyt mekot löysin Nordstromin valikoimista hakusanoilla ”lace dress plus size”, joten nämä ovat tarjolla hieman mekosta riippuen kokohaarukassa US 14-24 (EU 44-54). Vaikka valikoinkin tähän vain noita ns. pyllerömekkoja, niin pienempienkin kannattaa Nordstromin tarjonta tarkastaa, jos pitsimekkoa mielii, sillä valikoimat ovat ns. normikoossa hyvin kattavat.

Itse ihastuin Nordstromilta erityisesti tuohon keskellä olevaan upeaan ruusunpunaiseen Tadashi Shojin mekkoon, jonka malli kauniine kaula-aukkoineen ja vyötäröä korostavine yksityiskohtineen voisi olla aivan juurikin passeli kaltaiselleni tissipainotteiselle pyllerölle. Jos olis jotkut juhlta kalenterissa ja 200 ylimääräistä euron kolikko, niin eipä tarvitsisi kauaa miettiä, vaan kolttu kolahtais koriin välittömästi.

House of Fraser

pitsimekot2

  1. Linea, Eleanor stretch lace gathered dress, n. 123,00 €
  2. Kaliko, lace skater dress, n. 86,00 €
  3. Damsel in a dress, clifton lace dress, n. 161,00 €
  4. Lipstick Boutique, cap sleeved lace body con dress, n. 69,00 €

Kuten Dorothy Perkins, myös House of Fraser on brittiläinen kauppa, joten tulleista sun muista ei ole vaivaa. Myös tästä putiikista on itse tullut jokusen kerran tilattua kokemusten ollessa pelkästään hyviä. House of Fraserin valikoimat menevät ihan laidasta laitaan kuten hinnatkin, joten tarjontaa on melkoisesti olipa budjetti sitten millainen tahansa.

Kokoskaalat vaihtelevat merkeittäin, mutta koska kyseessä brittiläinen puoti, on valikoimissa runsaasti myös plussaosaston kamaa. Tämä nettikaupan tarjontaa tulee tarkasteltua erityisesti alennusmyyntiaikoihin. Nytkin olisin löytänyt itselleni aivan upean ja melkoisesti juuri haaveideni mukaisen iltapuvun vähän reilulla satasella, mutta kun ei mulla ole ikinä iltapukujuhlia!! Koska mut oikein kutsutaan syntymäpäiväkseni Linnanjuhliin?!?!? 😀

Mä haluan juhlat. Ei kun kahdet. Tarviin juhlat tolle punaiselle Tadashi Shojin mekolle ja sitten sille mielessäni kiiltelevälle kultaiselle iltapuvulle. Kutsuja, tänne, nyt!


”Ooh, Lindströmin pihviä pippuri-brandy -kastikkeella, kuulostaa herkulliselta.” Seuraava ajatus lounaan tilaamisen jälkeen olikin sitten, että ”voi ei!! Mulla on uusi valkoinen paita päällä ja tilasin just Lindströmin-pihviä, this is pink accident just waiting to happen!”

Koko ruokailun ajan mun päässä velloi kauhu siitä, että onnistun pudottamaan ruokaa päälleni ja sotkemaan tuon puhtaan valkoisen puseron päivän ruokalistaan. Kaikki herkullisen aterian tuoma nautinto peittyi sen ahdistuksen alle ja huokaisin niin helpotuksesta, kun laskin aterimeni lautaselle lopetettuani syömästä.

Minua ja valkoisia vaatteita ei ole luotu yhteen, ne aiheuttavat aina tuon saman kauhun ja minä vain odotan koska ketsuppipullo räjähtää päälleni tai sohellan punaviinilasin nurin ja päälleni. Minkään muun värisen vaatteen kanssa tätä pelkoa ei esiinny, ei vaikka kyseessä olisi jokin vaalea sävy joka ihan yhtä hyvin voisi ottaa itseensä punajuuren pinkistä tai pippurikastikkeen ruskeasta, vain valkoiseen pukeutuessa kurkkuani kuristaa koko ajan sottaamisen kauhu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/pusero-Masai/bleiseri-HM+/kengät-Cubanas/laukku-Marimekko/huivi-Boss Orange/lasit-Gucci (saatu)

Selvisin kuin ihmeen kaupalla torstaina hengissä niin lounaasta kuin myöhemmin pr-toimiston tarjoiluista (jotka myöskin sisälsivät punajuurta!!!), mutta olo oli koko päivän epämiellyttävä. Tunnetta lisäsi vielä se, että päivä olikin niin kuuma, etten mitenkään voinut koko ajan pitää päälläni tuota bleiseriä, kuten olin aamulla ajatellut, vaan jouiduin riisumaan sen välttyäkseni läkähtymiseltä ja sehän paljasti esiin valkoista väriä huomattavasti suunnittelemaani suuremman pinta-alan. Tunsin oloni huutomerkiksi, jotenkin liian näkyväksi, ja kirkkaaksi.

 No miksi minulla sitten on uusi valkoinen paita, kun se niin kovin ahdistaa? Koska noin mustaan ja väreihin yhdistettynä ja sopivassa määrin annosteltuna se näyttää kivalta ja raikkaalta ja asialliselta. Olen pitkään toivonut, että kaapistani löytyisi yksi asiallinen valkoinen pusero. Ei mitään kauluspaitoja, ne eivät ole minua varten, mutta tuollainen yksinkertainen ja simppeli paita. Ja nyt minä sen löysin. Sama Masain viskoosipusero on ollut minulla mustana jo keväästä saakka, joten tiesin mallin ja materiaalin hyväksi ja ostopäätös oli siksi helppo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti on opettanut, että kun löytää jotain hyvää, niin kannattaa ostaa monessa värissä. Hän on opettanut myös, että hyvästä kannattaa maksaa. No, kahdeksankymppiä oikeasti hyvästä ja laadukkaasta puserosta jolle tietää olevan paljon käyttöä ei ole mielestäni liikaa, mutta eilen tajusin, että se oli ehkä kuitenkin liikaa valkoisesta puserosta joka päällä koen koko ajan kauhua. Mietin pelkäisinkö sottaamista vähemmän, jos vaate olisi halvempi? En tiedä, ei se toki esim. siinä lounashetkessä olisi auttanut vaikka päällä olisi ollutkin kolmenkympin paita kahdeksankympin vastaavan sijaan, ne punajuuret rinnuksilla olisi näyttäneet yhtä pahalta. Mutta mikäli tahra olisi jotain pois lähtemätöntä sorttia, olisi harmitus ehkä pienempi, jos käyttökelvottomaksi sottaantuisi ensimmäisellä käyttökerralla monta kymppiä vähemmän maksanut vaate.

Äidin opetuksia on kyllä myös se, että isompiakin vahinkoja maailmassa sattuu, kuin se, että joku tavara menee rikki tai häviää. Eli ei tavaroiden takia kannata surra, niitä saa kaupasta uusia. Että pitäisköhän munkin vaan relata tän valkoisen paidan kammoni kanssa ja tilata rohkeasti pastaa ja punaviiniä, jos siltä tuntuu, vaikka päällä olisikin hintavaa valkoista. Elämässä on isompiakin asioita mitä pelätä kuin soosit rinnuksilla.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitä paitsi, minusta tuntuu kuin vaatekaappini olisi saanut ihan uuden ulottuvuuden tuon yhden valoisen puseron ansiosta. Voin halutessani näyttää asialliselta (jotenkin valkoinen paita on mulle yhtä kuin asiallisuus ) ja raikkaalta ja jotenkin ihan uudelta. Vaikka olo olikin paikoin eilen outo, niin mä tykkään hirveästi siitä millaiselta mä näytän esimerkiksi näissä kuvissa. Ihan kuin olisin jotenkin skarpimpi versio itsestäni. Astetta aikuisempi ja mukana ministi menestystä. 😀

Ehkäpä siedätyshoito aina vähän kerrallaan auttaisi ja vielä joku päivä osaisin nauttia valkoisen puseron raikastamasta ilmeestä ilman täriseviä käsiä ja punaviinin pelkoa.