Yleinen arkistot - Sivu 366 769:stä - Tyyliä metsästämässä

08.09.2014 Veskaviikko 1

Posted at 21:43h in Yleinen by Veera Korhonen 2 Comments

0 Likes

Laukkuhaasteen ensimmäinen viikko meni luonnollisestikin hyvin kivuttomasti ja siten se varmasti jatkuu vielä muutaman viikon, sen verran noita kasseja ja nyssäköitä tuolta kaapeista löytyy. Mutta niin niitä löytyy kyllä vastustajiltakin, joten ei ole kyllä vielä mitään arviota siitä miten tämä koitos tulee päättymään. Aika näyttäköön.

Meidän kaikkien kolmen kisailijan päivittäiset laukkuvalinnat näkee Instagramista ja siellä hashtagillä #laukkuhaaste2014, mutta jos et käytä instaa, niin tässäpä viime viikon laukkukokoelmani.

Avasin pelin maanantaina Kiplingin avaruusapina-aiheisella olkalaukulla, (laukku saatu) joka nieli sisäänsä sopivasti kaiken työpäivän aikana tarvittavan eli puhelimen, lompakon, avaimet ja aurinkolasit.

Tiistaina turvauduin astetta isompaan lehmännahkaiseen kassiin, joka on vanhempi kuin käyttäjänsä. Lehmälaukku on äitini ja siskojeni peruja ja olen sen aikoinaan ullakoltamme löytänyt. Se on hirmuisen rakas ja saa usein ihailevia kommentteja. Mun rakas lehmä.

Keskiviikon työpäivään valikoitui kirkkaanpunainen nahkalaukku, joka on vuosien takainen kirpputorilöytö Espoosta. Olin jo hetken aikaa etsiskellyt punaista laukkua, joten tuo 2€ hintalapulla varustettu kassi oli vallan tervetullut löytö. Nyt kun tuota laukkua ei voi haasteen aikana enää toiste käyttää, niin lienee hyvä aika kiikuttaa se suutarille, sillä laukun vuorikangas on rikki ja olkahihna irronnut. Mutta hyvä kannattaa korjata.

Torstaina matkasin Berliiniin, joten laukku piti valita siten, että se sopisi sekä matkalle, että illan kemuihin, sillä en halunnut käyttää useampaa laukkua. Nappasin siis mukaani viime aikoina paljon käsipuolessani viihtyneen nuden värisen Global Accessoriesin nahkalaukun, joka liittyy punaisen kassin kanssa suutarille joutavien joukkoon, sillä senkin olkahihna kaipaa uudelleen kiinnittämistä.

Reissussa oli luonnollisesti käytössä myös matkalaukku, mitä saa haasteen aikana toki käyttää useammankin kerran jos tarvetta on. Tuo mamman käytettynä ostama Rimowa on aivan ihana ja olenkin tuollaisesta hieman kolhiintuneesta alumiinisesta kaverista pitkään haaveillutkin. Nappasin laukun kesälomalla äidiltä lainaan, mutta saa nähdä palautuuko Rimowa äidille ihan hetkeen. 😀

Perjantaiksi olin varannut reissuun mukaan jälleen yhden kirpputorilöydön. Musta Cosci-merkkinen nahkalaukku on punaisen laukun tavoin joku ihan naurettavan halpa ostos ja se on just hyvän kokoinen ja mallinen veska juuri reissuille.

Lauantaina oli vuorossa kaverien häät ja hopean värisen pitsimekon kanssa oli mustat asusteet, joten laukuksi sopi hienosti kiiltonahkainen vintage-clutch. Pikkulaukun lisäksi käytössä oli kuvausduunien vuoksi kameralaukku ja Kånken-reppu (saatu), jossa kuskasin valokamoja. Mutta nämä siis töiden takia pakollisia kasseja.

Ekan haasteviikon viimeisenä päivänä en sitten poistunutkaan kotoa, koska olin kipeänä, mutta joku laukku on päivittäin käytettävä, joten saadakseni flunssapäivään hieman glamouria, kuskasin nenäliinat ja tropit sohvalle kavereilta 30v-lahjaksi saamassani Glitterin pikkuisessa clutchissa.

Semmoisilla veskoilla mentiin eka viikko. Viikon päästä taas uutta raporttia. Siihen saakka hommaa voi seurata mun instassa @vieruska

07.09.2014 Pyllerö pitsissä

Posted at 14:09h in Yleinen by Veera Korhonen 16 Comments

0 Likes

Ne oli kyllä aikalailla sitten viimeiset voimat joilla mä raahauduin läpi eilisen päivän ja kaveripariskunnan häät. Nyt nimittäin makaankin sitten sängynpohjalla ihan kuolleena kamalan heti keuhkoihin hyökännen flunssan kourissa. Ääni on kuin seksipuhelin-Marjatalla ja hengitys vinkuu kuin kukkopilli konsanaan.

Olo alkoi eilisen mittaan pahenemaan siinä määrin, että sinnittelin häissä noin kymmeneen saakka, jotta sain ikuistettua vielä sukkanauhan- ja hääkimpun heitot, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin potemaan Tommin jäädessä vielä jatkamaan juhlimista. Juhlien valokuvaaminen oli siis minun häälahjani pariskunnalle, joten olin siksi yhdistetyllä vieraana+töissä -moodilla.

Oma juhlalookki tuli ikuistettua muutamalla kännykkäräpsyllä ja täytyy sanoa, että kiireestä, väsymyksestä ja kipeästä olosta huolimatta onnistuin näyttämään ihan suht ihmiseltä. Kävin aamupäivällä kuvaamassa hääparin viralliset potretit, jonka jälkeen sitten melko kiireellä puunaamaan itseni edustuskuntoon ja tiesin, ettei aika riitä kummoiseen taiteiluun tuon karvalakkini kanssa, joten piti keksiä jotain hämäystä päähän. Hiushärpäkelaatikosta löytyi musta höyhenpanta, jolla sitten koitin hieman kohdistaa huomiota toisaalle epäsiististä harakanpesästäni. (tiistaina vihdoin on vuorossa karvankatkaisua!!)

mekko-Flash/kengät-Crocs (saatu)/laukku-kirppislöytö/rannekoru-Lapponia

Kolttu ja kengät piti kuvaushomman vuoksi valita sillä mielellä, että niissä pystyy vaivatta kumartelemaan ja kyykistelemään ja kulkemaan kirkossa hiljaisin askelin. Päälle valikoitui neljä vuotta sitten Tommin veljen häihin ostamani Flashin joustava pitsimekko ja jalkaan Crocsin mukavuussandaalit. Kengät olivat kyllä omaan makuuni hieman turhan arkiset häihin, mutta pakko tehdä kompromissejä, kun yhdistää asiaan työnteon.

Tuo mekko on toki venyvää sorttia, mutta aika samalta se näytti päälläni mielestäni nyt kuin neljä vuotta sittenkin, joten suht samoissa mitoissa lienen pysynyt. Moni muukin sovittelemani muutama vuosi taaksepäin hankittu juhlamekko mahtui edelleen päälle vaikka ehdin muuta pelätäkin. Hyvä niin.

Tuo mekko on kyllä materiaalinsa ja mallinsa vuoksi melko armoton nuollessaan pintaa hyvin häpeilemättömästi, mutta hyvin se kaltaiseni keskivartalolihavan pyllerönkin päälle passaa, kun valitsee alusvaatteet oikein. Pahin mokahan olisi siis valita vatsamakkaroihin porautuvat tai istuessa rullautuvat alushousut (näitä näkee juhlissa melko paljon..). Itse luotin jälleen kerran hehkuttamiini lahkeellisiin mummopantseihin, jotka ulottuvat aina tissiliiveihin saakka. Näin siis vältytään ylimääräisiltä muhkuroilta ja makkaroilta kyljissä, vyötäröllä, selässä ja pakaroilla. Läskikin näyttää astetta paremmalta, kun siihen ei puristeta ylimääräisiä vekkejä. 😀

Parin viikon päästä onkin sitten vuorossa kokopäivän kuvauskeikka blogikollega Irenen häihin ja minusta tuntuu, että voisin kiskoa tuolloinkin päälleni tämän jo kertaalleen toimivaksi ja riittävän julavaksi todetun kolttu-kengät -kombon. Mitä sitä pyörää taikka hyvää asua uudelleen keksimään.

03.09.2014 Sijaistoimintoja

Posted at 22:41h in Yleinen by Veera Korhonen 1 Comment

0 Likes

Opiskeluaikoina tenttiin lukeminen oli mielestäni aina niin vihoviimeistä puuhaa, että välttelin sitä kaikin mahdollisin sijaistoiminnoin ja löysin usein itseni jonkin lähes yhtä tympeän, mutta muka juuri sillä hetkellä pakollisemman tehtävän kuten tiskaamisen parista. Esimerkiksi vaatekaapin järjesteleminen alkoi kummasti kiinnostaa juuri tenttiä edeltävänä iltana. Nykyään minulla tapahtuu tuo sama ilmiö matkalaukun pakkaamisen kanssa, kaikki muut vähänkään to do -listaa läheltä liippaavat tehtävät kiilaavat järjestyksessä tuon tympeääkin tympeämmän projektin.

Tänä iltana olen mm. käsitellyt kuvatilauksia, jotka olisi ehtinyt hoitaa vasta viikonloppuna palattuani reissusta, olen järjestellyt ja siivonnut kuva-arkistoja ulkoiselta kovalevyltä ja nyt vielä päätin väsätä tämän postauksen, vaikka reilun kuuden tunnin päästä pitäisi olla jälleen jalkeilla eikä nukkumaanmenosta uskalla ihan heti kohta vielä haaveillakaan.

Hyppään siis aamulla bussiin, hurautan Helsinki-Vantaalle ja nousen sieltä Berliiniin vievään koneeseen. Torstai-illan Alcatel-kemujen lisäksi suunnitelmissa olisi perjantaina ihan vain hortoilla kamera kourassa ympäri kaupunkia siihen saakka, että täytyy lähteä takaisin kohti lentokenttää. Tänään kovalevyä kaivellessa eteen sattui myös kuvia edelliseltä Berliinin reissulta, joka tehtiin toissakeväänä Olympuksen O-MD Playground-näyttelyn tiimoilta. Ehdittiin silloin Natan kanssa fiilistellä kaupungilla yhden iltapäivän ajan.