Posted at 21:43h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Porin Kulttuurikulmassa nähdyistä Sandels Burleski Club -illoista tuntuu tulleen jo minun ja Tommin vakioviihdettä, niin monesti on vietetty treffi-iltaa höyhenpuuhkia ja tasseleita katsellen. Näin tehtiin jälleen viime perjantaina, kun suuntasimme ensin syömään ja sen jälkeen taas Kulttuurikulmaan. Tällä kertaa esiintymässä oli burleskiryhmä The Itty-Bitty Tease Cabaret sekä yleisöä villisti tanssittanut huikea rockabilly-bändi Sweet Jeena and her Sweethearts.
En tietenkään malttanut pitää kameraani kassin pohjalla tälläkään kerralla, vaan nappailin hieman kuvia vauhdikkaista ja lumoavista esiintyjistä.
Itty Bitty Tease Cabaretin burleskimimmeistä sekä minun, että Tommin ehdottomaksi suosikiksi nousi Cherry ”Turrrbo-Cherry” Dee ( kirjoittaa blogia The Freelancers Fashionblog), jonka viettelevä katse sai tällaisen heteronaisenkin lähes punastumaan.
Sweet Jeena and her Sweetheartsin basisti Ollikin intoutui illan edetessä hieman riisutuumaan ja sitä ei yleisössä olleet naiset laittaneet lainkaan pahakseen.
Tykkään aina ihan hirveästi burleskiesiintyjien viuhkatanssinumeroista. Noissa höyhenviuhkoissa on jotain ihanan rauhoittavaa ja tähän mennessäni näkemäni viuhkanumerot ovat olleet tunnelmaltaan aika seesteisiä. IBTC:n tyttöjen viuhkanumeron musana kuitenkin oli ikivanha The Trashmenin klassikkobiisi Surfin Bird (tiedätte varmasti biisin, jossa äijä laulaa narisevalla ja monotonisella äänellä ”A-well-a everybody’s heard about the bird, B-b-b-bird, bird, bird, b-bird’s the word, A-well-a bird, bird, bird, the bird is the word..”) ja sen myötä tämä viuhkatanssinumero saikin varsin vauhdikkaan ja myös humoristisen sävyn. Tykkäsin.
Olin kuullut illan bändin, Sweet Jeena and her Sweetheartsin nimen joskus vuosia sitten koulukaverini otettua heistä promokuvia, mutta muuten bändi oli vielä viime perjantaihin saakka itselleni aivan tuntematon. Mutta onneksi tutustuin heihin nyt. Hitto mikä meininki! Nukkemaisen kauniin solisti Jeenan suloinen ulkokuori hämää ja sen takaa löytyykin todella räiskyvä rokkimimmi, jonka jalat eivät todellakaan aina pysyneet lavanpinnalla. Bändi tarjoili säveliä niin rockabillystä, bluesista kuin countrystakin, mutta mihinkään yhteen kategoriaan tätä energiantäyteistä yhtyettä on mahdotonta sovittaa. Mutta bileet he kyllä saivat aikaan!
Kaikin puolin todella viihdyttävä show kaikkien illan esiintyjien puolesta. Ja hirmu kivoja kuvia sain mielestäni napsittua. Olen aiemminkin sen sanonut, mutta kerrotaan nyt taas, että mä niiiin rakastan kuvata erilaisia live-esiintymisiä. Tällä kertaa käsissä viihtyi Olympuksen PEN E-P5 ja linssinä kiinteä 45mm 1.8.
Kuvasin kuvat jo valmiiksi mustavalkoisiksi, eikä niitä ole käsitelty koneella muuten kuin hieman terävöittämällä ja sävyttämällä ihan ministi lämpimämmiksi. Kamerasta puolestaan olen säätänyt mustavalko-asetuksista kuviin lisää kontrastia (+2), sillä mustavalkokuvan perusasetus tekee mielestäni aivan liian ”löysää” kuvaa. Tässä siis pikku vinkki kaikille PEN-kuvaajille, jos perus mustavalkoasetuksella otetut kuvat tuntuvat vähän tylsiltä ja tunkkaisilta ja taidesuotimista löytyvän ’rakeinen filmi’ -filtterin jälki taas tuntuu iian rajulta.
MV-kuvatilan asetuksia pääsee säätämään: menu -> kuvausvalikko 1 -> kuvatila -> mustavalko -> kontrasti (säädetävissä myös terävyys, MV-suodin ja mahdollinen kuvan sävy)
Sellaisissa merkeissä meni siis perjantai-ilta. Muuten viikonloppu onkin kulunut neljän seinän sisällä masistellen asioita murehtien. Tyhmää.
