Niin monta ihanaa eläinystävää piti edellisestä Korkeasaari-postauksesta karsia, että nyt on ihan pakko esitellä vielä muutama karvainen kaveri. Ja samalla haluaisin näiden kuvien myötä muistuttaa Korkeasaaren vuosikorttien arvonnasta, johon ehtii osallistua vielä keskiviikkoon saakka kampanjasivulla. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Afrikka-talossa oli monenmoista pientä vipeltäjää, kuten erilaisia pienikokoisia apinoita. Yllä oleva tyyppi on Keisaritamariini ja hän hurmasi tyylikkäillä viiksillään sekä punertavalla hännällään.

korkeasaari2

Pikkumangustit tiesin söpöiksi tyypeiksi jo ennestään, ne ovat jotenkin niin sympaattisia vipeltäjiä. Opas kertoi tapauksesta, jossa pikkutyttö oli vahingossa pudottanut rakkaan hattunsa mangustien aitaukseen ja se oli hävinnyt ihan salamana mangustien luoliin. Eläintenhoitajilla oli ollut melkoinen työ metsästää itkevän ipanan hattu takaisin saalistaan iloinneilta mangusteilta, ja kun se vihdoin saatiin takaisin, ei se ollut enää ihan entisellään. Mangustit ovat saaneet saalikseen kuulema myös kymmenittäin linssinsuojuksia. Kannattaa siis pitää huoli tavaroistaan eläinaitausten luona. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minua mietityttää onkohan pikkuinen Luna-kameli jo päässyt tutustumaan lajitovereihinsa, vai vieläkö hän hengaa itsekseen varikolla. Toivottavasti pääsee pian muiden joukkoon!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä minun ja Nooran Ylläkseltä hankkimat lemmikit esittelevät hienoa vuosikorttiani. Suunnitelmissa on Iinan kanssa suunnata Korkeasaareen uudelleen nyt keväällä katsomaan, jos siellä näkyisi jotakin söpöjä eläinpienokaisia. Jos sinäkin haluaisit itsellesi vuosikortin eläintarhaan, osallstu arvontaan TÄÄLLÄ. 


Kuten eilisessä postauksessa kerroin, niin vaihdettiin muutaman muun Refa-tytön kanssa Etelä-Suomen lumettomat ja harmaat maisemat pohjoisen valkoisiin hankiin. Reissua on takana vasta reilu vuosokausi, mutta ollaan ehditty kerätä jo paljon mahtavia kokemuksia.

Eilisen kohokohta oli ehdottomasti upea ja vauhdikas Husky-safariMe ihan alunperin kuviteltiin istuvamme vaan kiltisi kyydissä, mutta niitä rekiähän pitikin ajaa ihan itse! Oli aika fyysistä puuhaa koittaa jarrutella mutkiin, kun haukut olisivat tykänneet vetää täysillä. Tehtiin 10 km lenkki, jonka jälkeen koiria sai sitten rauhassa rapsutella sydämensä kyllyydestä. Aivan huikee kokemus kaikin puolin!

Rami’s Huskiesin henkilökunta jaksoi vastailla tämän koirahullun bloggaajan kysymyksiin aivan ihaltavalla kärsivällisyydellä. Ja voin kertoa, että niitä riitti. 😀 Oman valjakon haukkujen nimetkin piti tietysti saada tietoon ja minun ja jonnan valjakon johdossa oli kaksi tyttöä, Pihka ja Eerika (kuvassa minun kanssa).

valmiit

Tänään on ehditty jo pitää kuvaussessio ulkona asukuvien ja potrettien parissa ja käydä tärvelemässä häntäluitamme pulkkamäessä. Nyt pieni ruoka- ja hengähdystauko mökillä ennen uusia seikkailuita!

Jos haluat tietää mihin hyytävään juttuun eilisilta ainakin osalla meistä päättyi, niin kurkkaa Rapakunnossa-blogiin!

valmiit1

Ps. Tänään ehtii vielä heittää toiveita millaisia kuvausvinkkejä toivoisitte! Valitaan sieltä jotain täällä reissussa toteutettaviksi!

PPS. Reaaliaikaisia välähdyksiä matkaltamme instagramista esim. @vieruska ja @refashionblogs tai kaikkien tyttöjen kuvia osoitteesta: http://web.stagram.com/tag/refashionlapissa/

* Kuvissa näkyvät kamerat tarjosi Olympus


 

Terkkuja Ylläkseltä! Ollaan täällä Re:fashion -blogiportaalimme työreissulla kuvaamassa video- ja kuvamateriaalia erästä yhteistyökamppanjaa varten. Saavuttiin lauantaina aamulla ja ollaan jo reilussa vuorokaudessa ehditty kokea vaikka mitä mahtavaa.

Itse ainakin olin eilen nukkumaan mennessä ihan fiiliksissä, sillä järjettömän siistillä Husky-ajelulla alkanut päivä päättyi ei enempään eikä vähempään kuin elämäni ensimmäiseen avantoreissuun!

avannossa

 

Olin etukäteen ihan varma, etten uskaltautuisi veteen. Ei minua niinkään kylmyys kammottanut, vaan pimeä tuntematon vesi. Saunomispaikkamme avanto oli kuitenkin onneksi paljon vähemmän pelottava kuin pikkuinen pimeä reikä mielikuvissani. Portaita pitkin pääsi pitkälle veteen, paikka oli kivasti valaistu eikä vesi ollut laiturin päässä uhkaavan syvää. Joten sinne minäkin sitten itseni kampesin enkä edes vain yhtä tai kahta kertaa, vaan kävimme Jonnan kanssa lillumassa hyytävässä vedessä loppujen lopuksi jopa kuusi tai seitsemän kertaa.

Sehän oli ihanaa!!! Eikä vesi ollut lainkaan niin kylmää kuin olin kuvitellut. Hyvänolontunne avannossa käymisen jälkeen oli aivan uskomaton. Tunsi olevansa jotenkin erityisen elossa. Tätähän joutuu varmaan tekemään mahdollisuuksien mukaan useamminkin!

Otin tänne mukaan ihan lenkkikamatkin ajatuksenani ehtiä tekemään juoksukoulun harjoitukset aikatulun mukaisesti. Mutta saa kyllä nähdä onnistunko tavoitteessani sillä ohjelmaa riittää. Vaikka mitään varsinaisia urheilulajeja ei suunnitelmissa olekaan (siis hiihtoa tai vaikka laskettelua), niin melko sporttista on meno kuitenkin. Eilinen Husky-reen ajaminen esimerkiksi oli ainakin ensikertalaiselle sen verran kovaa kokovartalohommaa, että tänä aamuna herätessa kyllä tunsi joka ikisen lihaksensa olemassaolon.

Seuraavaksi vuorossa pulkkailua ja ensi yö vietetään jäähotellissa. Sekin voi olla melko jännää!

 

-Saunan ja avannon tarjosi Ylläksen Yöpuu