Viikonloppu hurahti sen verran viihteellä ja vapaalla, että jäi bloggaminenkin ihan välistä. Mutta vaatetuksen osalta tuli mentyä viikonvaihteessa useampana päivänä pitkälti samoilla linjoilla lähinnä t-paidan vaihtuessa, joten nämä perjantaina viinilasilliselle lähtiessä napatut kuvat kertovat kaiken olennaisen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin lähes unohtanut tuon viime keväänä alesta ostamani Nanson trikoojakun, mutta bongattuani sen perjantaina kaapista uskallan väittää, että ei pääse ihan heti uudelleen unohtumaan. Älyttömän kiva ja rento, mutta silti asiallisen näköinen vaate!

Ja minulle ominaiseen tapaan kokonaisuudesta piti karistaa liiallinen asiallisuus ja aikuisuus, joten jakun ja raitapaidan alaosaksi passasi omasta mielestäni loistavasti pillifarkut ja niittikoristeiset maiharit.

Asiallinen aikuinen yläosassa ja rokkityttö alaosassa. Just the way I like it!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

farkut – Esprit Denim (saatu)/raitapaita -Lindex Holly & White/trikoojakku-Nanso/maiharit-Dr. Martens (saatu Zalandolta)

Nuo uudet upeat Zalandolta saamani Martensit saavat lähemmän esittelyn ihan omine kuvineen, mutta voin jo nyt sanoa, että ne on ehkä mageinta mitä mulla on ikinä ollut jalassa!

 

PS. Jos urheilurintaliiviasiat kiinnostaa etenkin näin ioshinkkisen näkökulmasta, niin Rapakunnossa-blogin uusimmasta postauksesta näkee mitkä liivit minä itselleni juuri löysin! Postaukseen pääset TÄSTÄ.


Mikä on ahdas, siellä on kamalat valot, joudut katselemaan siellä itseäsi epäimartelevassa tilanteessa liian monesta peilistä ja sieltä pois tullessa usein vaan v***ttaa? No sehän on tietenkin sovituskoppi!!!!

Eiliseen asti kestäneen Tampereen reissun vuoksi ei tullut muutamaan päivään juuri urheiltua, mutta eilen illalla sentään kävin repäisemässä reippaan hien pintaan Sokoksen alusasuosaston sovarissa. Puoli tuntia äheltämistä, kiemurtelua, epämiellyttävieä asentoja ja rankkaa raivostumista, niin lopputulos ja fiilis oli ihan kuin olis salilla käynyt.

Pahoittelen näitä kaikkea muuta kuin kauniita kuvia. Ne voivat realistisuudessaan järkyttää herkimpiä esteetikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvassa olevat liivit: Shock Absorber D+ Flexivire. Saatavilla koot D-G 65-85. Minulla kuvassa G85

Sain juna-asemalta kotiin kävellessä muka loistavan idean ”piipahtaa” nopeasti Sokoksella tarkastamassa ureheiluliivivalikoima, kun teidän monen hehkuttamat Shock Absorberit kiinnostivat. Liivihyllyiltä oli sitten tarkoitus suunnata vielä oikein ajatuksen kanssa ruokaostoksille, koska tiesin jääkaapin olevan aivan tyhjä viikonloppureissumme jälkeen. No, toteutus ei todellisuudessa ollutkaan ihan niin kepeä.

Urheilurintsikkavalikoima oli nyt Porin Sokoksen uusiutumisen yhteydessä ainakin omasta mielestäni melkoisesti laajentunut ja sain ilokseni huomata, että suurinpiirtein omaakin kokoluokkaa löytyi hyllystä. Kasasin hirveän nipun sporttiliivejä syliini ja huikkasin myyjälle meneväni sovittamaan.

Ja siitä se varsinainen jumppatunti sitten alkoikin. Siis olenko mä maailmankaikkeuden ainoa ämmä, joka ei saa itse kiinni tuollaisia pirun tiukkoja sporttiliivejä? Etenkin uutena niitä täytyy venyttää ihan voimalla saadakseen ne ruhon ympäri ja itselläni on oikean olkapään liikerata tuonne taakse jonkin verran rajoittunut vuosien kameratyöskentelyn tuomien ongelmien myötä. Niinpä ähisinkin kopissa varmaan reilut kymmenen minuuttia ennen kuin onnistuin saamaan yhdetkään liivit joten kuten päälleni. Myyjää yritin aina välillä kuikuilla verhojen raosta, josko voisin pyytää hänet auttamaan, mutta koko osasto oli aavemaisen tyhjä. Ei auttanut muuta kuin kiemurrella.

Ja jos joku yrittää tähän nyt sanoa, että ”olisit kiinnittänyt etupuolella ja kääntänyt”, niin voin kertoa, että mikäli liivit olisivat ympärykseltään sellaiset, että saisin ne ihrojeni välissä raahattua kroppani ympäri, niin siinä tapauksessa tietää jo, että ympärys on aivan liian löysä toimiakseen sporttaamisessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä vaiheessa, kun sain nämä ekat liivit vihdoin hirveän venyttelyn jäkeen päälleni, niin vitutti jo niin ettei veri kiertänyt, mutta hikeä tuntui kyllä sitten virtaavan senkin puolesta. Saadakseni todellisen tuntuman liiveistä olisin kaivannut olkaimet kireämmälle, mutta eipä näkynyt edelleenkään myyjää mailla eikä halmeilla. Mutta sain asiasta kuitenkin sen verran irti, että tämä kaarituellinen malli ei kyllä itselleni istunut. Kuten kuvastakin ehkä näkee tuolta vasemman puolen kainalosta, niin kaarituki jäi ihmeellisesti törröttämään sivulta eivätkä liivit muutenkaan tuntuneet tukevan.  Koko ”paketti” tuntui vellovan aivan liikaa jo pienelläkin hypähtämisellä. Ei vakuuttanut ei sitten yhtään.

Toisten liivien kanssa taistelin myöskin aikani ennen kuin sain vihdoin yhden hakasen kiinni, mutta vaikeudet jatkuivat ja läskimakkaroiden ja omituisen nykytanssia muistuttavan liikedinnän näkeminen peileistä alkoi jo todenteolla ärsyttämään. Pistin paidan päälle jälleen kerran ja lähdin taas kuikuilemaan myyjää. (olin tässä vaiheessa jo hakenut itse monta eri kokoa hyllystä aina pukemalla välillä kampetta päälle, koska myyjää ei tosiaankaan ollut paikalla näkynyt) Nyt vihdoin tärppäsi ja pyysin hänet hieman auttamaan. Näissä alemman kuvan kaarituettomissa liiveissä oli nimittäin normaalihakasten lisäksi vielä yksi klipsikiinnitys tuolla jotakuinkin solisluiden välissä ja sitä minulla ei ollut mitään saumaa saada itse kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvan liivit: Shock Absorber Gym & Fitness. Saatavilla koot A 70-75, B/C 70-85, D-H 65-85. Itselläni koko H85

Kun sain vermeet vihdoin päälleni, ylsikin korviini jo kuulutus, että tavaratalo suljetaan 15 minuutin kuluttua. ”Ne perhanan ruokaostokset!!!” En ollut yhtään tajunnut, että mulla oli todellakin mennyt tuossa saakelin tissiliivijumpassa kaiken kaikkiaan jo yli puoli tuntia!!

Nämä kakkoset olivat sen verran hyvän tuntuiset, että päädyin ne sitten kiikuttamaan kassalle -50% alelapun kannustamana. Hintaa jäi 30,95 € ja maksoin sen joululahjaksi saamallani lahjakortilla. Hyvä löytö siis!

Mutta ongelmana on nyt sitten edelleen se, että miten hitolla mää nämä päälleni puen ilman assistenttia??? 😀  Olis tuossa parin tunnin päästä taas uus yritys Zumbaan menon kanssa ja mies ei oo kotona. Pyytääkö tissiliivienkiinnitysapua naapurilta vaiko joltain kanssaurheilijalta pukuhuoneessa? Ei jumalauta mikä probleema! Sanokaa nyt etten oo yksin tän asian kanssa!!! 😀

Shock Absorberin mallistoa pääset tsekkaamaan maahantuojan sivuilta: shockabsorber.fi

EDIT: Mä sit oikeesti laitoin naapurin mimmille facessa viestin, et voisko se auttaa mua tän asian kans et pääsen kasiks Zumbaan. 😀 😀 😀 Voi morjes.. naapuriapu taitaa olla yleisempää sokerin ja jauhojen lainaamisen kohdalla, mut että tissiliivien kiinnityksessä… En kestä!!! 😀 😀


Kuten aiemman Rooma-katukuvien setin yhteydessä mainitsinkin, niin halusin julkaista tämän kaikista lemppareimman kuvan ihan yksinään. Tämä Palazzo delle Esposizionin portailla nappaamani kuva suutelevasta pariskunnasta on ainakin omasta mielestäni katukuvieni parhaimmistoa.

1523446_10152151815108955_1717921880_o

Äiti totesi kuvan nähdessään, että Italiassa on täysi mahdottomuus puhua kädet taskuissa, mutta suuteleminen näköjään onnistuu. 😀

Näin Roomassa aika montakin toisiaan innoissan ”syövää” pariskuntaa ja tämän yhden onneksi ehdin vangita muistikortilleni. Huomionarvoista näissä kadunkulmilla ja ravintolan edessä bongaamissani suutelevissa pariskunnissa oli se, että kyseessä ei kertaakaan ollut mitkään teinit, vaan ihan varttuneet aikuiset.

Täällä Suomessa harvemmin näkee julkisilla paikoilla aikuisia pariskuntia tällä tavoin imuttelemassa. Julkinen tunteiden osoittaminen oli siis yhtä aikaa jotenkin hämmentävää, mutta ihanaa. Kyllä minä itsekin miestäni julkisestiki pussailen, mutta se on sellaista *suiik* pikainen suukko jonnekin huulten lähettyville -meininkiä. Tuollaiseen kunnon imuttelusessioon, joka esim. tällä kuvaamallani parilla tuossa museon portailla oli meneillään, tuskin uskaltautuisin keskellä kaupunkia.

Roomassa siis riitti rakkautta ja olen iloinen, että sain vangittua pienen palasen siitäkin.

Minkälaisia julkipussailijoita te olette?