09.10.2013

Posted at 01:01h in Yleinen by
0 Likes

Ihan kuin mä yrittäisin maailmanennätystä siinä, että montako kertaa ihminen voi postata blogiinsa asun jossa yhdistyy neulemekko ja nahkarotsi, niin mun vakiokamaa tällainen yksinkertainen kokonaisuus on. Huomionarvoista on kuitenkin se, että mä en ole oikein osannut käyttää tuota harmaata mekkoa, vaan olen vuosikausia kuluttanut saman mekon mustaa versiota. (tai oikestaan versioITA, mulla kun on samaa mekkoa useampi kappale.)

Mulla on ollut pitkään joku ihme ahdistus harmaasta väristä ja mulla on ollut olo, että harmaa saa mut näyttämään jotenkin valjulta, mutta viimestään näiden kuvien myötä tajusin, että toi mekkohan on ihan loistava! Aion ehdottomasti ottaa kyseisen koltun nyt aiempaa ahkerampaan käyttöön. Jos ei muuten toimi, niin ainakin punaisin asustein tuntuu omalta ja raikkaalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos on mekko vain uuden värinen versio ikiaikaisesta suosikkivaatteesta, niin eilen oli kyllä muutenkin päällä lähes pelkästään kaikkia lemppareita. Jos ette ole vielä huomanneet sitä tosiasiaa, että tästä blogista on turha etsiä viimeisimpiä muotiuutuuksia tai viikottaisia tuoreita ostoksia, niin kerrotaan se nyt. Niin, täällä joutuu kerta toisensa jälkeen katselemaan miten sillä bloggaajalla on taas päällä mustaa ja punaista ja miten sen kaulassa on se sama huivi kuin sata kertaa ennenkin.

Minusta on mahtavaa rakastua palavasti vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin. On ihana tunne aina uudestaan ja uudestaan löytää kaapistaan se kymmeniä vuosia vanha palestiinalaishuivi sen lepäiltyä siellä aina aikansa. On hienoa tykätä jostain vaatteesta niin kovasti, että käyttää sen puhki ja vielä senkin jälkeen pukeutuu siihen kotona, kun kukaan ei ole katselemassa. On lohdullista tietää, että kaapista löytyy sellaisia ikisuosikkivaatteita, että ne voi pukea päälleen pimeässä ja ilman peiliä ja suunnata huolettomana ja itsevarmana mihin tahansa tilaisuuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki minä jaksan intoilla uusistakin vaatteista, mutta kiintymys on asia joka vaatteen on ansaittava kulkemalla päälläni kerta toisensa jälkeen. Rakkaimpia ovat ehdottomasti ne vaatteet, joilla olisi kymmeniä tarinoita kerrottavanaan. Nahkarotsini taskuista löytyy läjä kaikenmoisia ratikka- ja metrolippuja joita en raski heittää roskiin. Kaikki ne lippuset ja lappuset muistuttavat minua kaikista kivoista reissuista joita olen tehnyt yhdessä rotsin ja ystävieni kanssa. Wien, Berliini, Tukholma, Rooma.. Taas joku kerta takin rintataskuja kaivellessa nousi huulilleni leveä hymy ja mieleen tulvi kivoja muistoja, kun käsiin osui Sissi-museon pääsylippu puolentoista vuoden takaiselta Jonnan kanssa tehdyltä Wienin reissulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistan errään keskustelun äidin kanssa, kun mietimme, että millaisen neuleen hän minulle seuraavaksi neuloisi.

Äiti: Minkä värisen haluaisit?

Minä: No olis kyllä kiva saada vaihteeksi jotain muuta kuin mustaa. Vois koittaa olla välillä vähän värikkäämpi..

Ä: Punainen? Löytyy kaunista tumman violettia lankaa ja lämmintä oranssia. Sitten on vaalean violettia, grafiitinharmaata..

Minä: Joo, se grafiitinharmaa ois ihana!

Äiti: No sinähän aloit oikein värikkäästi revittelemään!

 

Jep.. kertoo hienosti tästä mun pukeutumisesta. Nytkin oon ihan fiilareissa, kun musta mekko vaihtui harmaaseen. Tuntuu kuin oisin pyörän uudelleen keksinyt. Mä samaan aikaan vihaan ja rakastan tätä mun mielikuvituksettomuutta pukeutumisen suhteen! 😀

Ps. Mun tukka näyttää näissä kuvissa paljon paremmalta miltä se näytti peilistä!!! Yleensähän se on just toisinpäin, et peilistä katsoessa asiat näyttää paremmilta kuin mitä kameran tallentama karu totuus sitten on. Kerrankin näin päin!


07.10.2013

Posted at 21:46h in Yleinen by
0 Likes

Siellä mä taas tongin hyllyjä ja ale-tankoja H&M:n mammaosastolla ja vilkuilin vainoharhaisena ympärilleni näkyykö jossain tuttuja jotka vetäisivät vääriä johtopäätöksiä osastovalintani vuoksi. Kassaneidille raskaussukkiksia ja Mama-legginssejä ojentaessakin teki mieli tuoda jotenkin ilmi, ”että en mä oikeesti raskaana ole, muuten vaan tykkään näistä”, mutta pidin turpani kiinni. Jos joku luulee, että olen raskaana, niin sittenhän se on vaan hyvä selitys mun mahalle. 😀

Raskaushommista tulikin muuten mieleen yksi parin vuoden takainen kosmetologilla käynti.  Makasin siinä pöydällä ja kosmetologi teki minulle kasvohierontaa, jonka otteet ulottuivat välillä kaulalle. Totesin siinä sitten, että kaulanlihakset ovatkin ihan hirmuisen kipenä, johon tämä n. 50 v nainen päätti sitten heittää kysymyksen, että ”niin, ootko sä just saanut vauvan?”. Ihan hämilläni siinä sitten kakistelin itsestäni kieltävän vastauksen ja ihmettelin kysymystä, niin selitys oli, että ”no kun sinulla on niin isot rinnat! Niistä ne kaulakivutkin varmaan johtuu.”. No juu, niin varmaan kuule johtuukin, mutta päättelit sitten, että isot tissit = vasta synnyttänyt. Ei yhtään tahdikkaampi kysymys kuin klassinen ”koskas teidän vauva syntyy?”, jos ei vatsan sisällöstä ole kysyjällä mitään varmuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No mutta tuon tahdikkaan tarinan voisi tietysti esitellä vielä tämän päiväiset rievutkin. Jalassa oli ne Mama-osaston aletangosta kympillä löytämäni mustaa ja viininpunaista yhdistelevät leopardikuosiset leggarit. Olen pysytellyt hirveän pitkään poissa leggingseistä muualla kuin kotona, mutta nyt taas jotenkin kaikenlaiset kuviolliset kalsarit kiehtoo.

Mekko ja korkkarisandaalit passasivat hienosti tän päiväisiin töihin. Vuorossa oli koulutushommia sisätiloissa. Onkin muuten tällä viikolla taas tosi työtön olo.. töitä kuutena päivänä. Mutta ensi viikollapa sitten hiljeneekin ja saan nauttia suurimman osan viikkoa ihan vaan omasta ihanasta seurastani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

legginssit-H&M Mama/mekko-De Bijenkorf/rotsi-Saki/kengät-Boutique9/laukku-Diesel (saatu)/huivi-Urban utfitters/kaulakoru-Glitter (saatu)

Näytän tossa kuvassa jotenkin vielä normaaliakin yläpainotteisemmalta. Ihan kuin olis hillittömät hartiat ja tissit ja sitten suhteessa ihan liian pieni perse. Voin vakuuttaa, että ei se pieni ole. Kokoasiat on muutenkin tänään vähän hämmästyttäneet, sillä kävin hyvin hyvin pitkästä aikaa puntarilla ja se näytti lähes viis kiloa vähemmän kuin edellisellä kerralla. Mulla on siis huomaamatta pudonnut paino kesän  ja syksyn aikana. Oliskohan tää nyt sitten sen Thyroksiinin tekosia?

Hienosti jaksoin koko päivän korkkareilla, mutta nyt onkin sitten siitä palkintona rakko molemmissa päkiöissä. Ei taida olla korkkaripäivä huomenna..

Tuohon postauksen alussa olleeseen kertomukseen palatakseni, onko teille koskaan ihmiset töksäytelleet tuon kaltaisia kysymyksia tai oletko itse mokannut utelemalla esim. raskaudesta? Hyvät tarinat jakoon!


06.10.2013

Posted at 21:08h in Yleinen by
0 Likes

No huhhuh. Tää viikko on tuntunut hyvin hyvin pitkältä. Eikä siihen ole vähiten ollut syynä maanantaina alkanut Iinan ja minun välinen #kenkähaaste2013. (tsekatkaa toi sivu tuosta linkistä, meillä on oma kamppissivu!!!) 

Haasteen aloituspäivä sattui sillä tavalla mukavaan saumaan, että olin maanantaina juurikin Iinan luona Helsingissä, joten päästiin kokemaan ensimmäinen kisapäivä yhdessä. Voin kertoa, että tätä ideamme ehdittiin kirota kerta jos toinenkin jo ekan aamupäivän aikana.

Mutta mitä sitä siis tuli ensimmäisten seitsemän päivän aikana oikein jalkoihin vedettyä? Oliko taktiikka kunnossa ja mitkä olivat kisataipaleen pahimmat sudenkuopat? Voin kertoa, että kengät voi aiheuttaa ihmiselle yllättävän paljon päänvaivaa.

(Jos muuten joku haluaa kerrata, että mikä tässä meidän kisailussa oikein oli ideana, niin lukaise TÄMÄ POSTAUS)

Maanantai. Mun vaihtoehdot oli reissukassissa aika vähissä, enkä halunnut uhrata ihania Marimekko-conssejani heti ekana päivänä, joten piti sitten aloittaa koroilla. Lounaalle mukulakivikatuja pitkin kipitellessä tuli kyllä kirottua eräänkin kerran ja nivelsiteet olivat todellisessa vaarassa ekan kerran klo 12.58 ravintola Maxillin edessä. Vasemman nilkan nivelsiteet menivät aikoinaan lentopallossa sen verran onnettomaan kuntoon, että kammoan kaikkia vähänkään epätasaisia alustoja koroilla. Iina lohdutti, että koroilla kävellessähän ne nilkat vahvistuu, joten haasteen jälkeen, mun kintut on paremmassa korkkarikunnossa kuin koskaan ennen.

kenkahaaste_vko1_A

Kilpakumppanin ekan päivän kenkävalinta jaksoi hihityttää mua moneen otteeseen. Illalla Cirkuksessa kaikkien tennareiden keskellä tunnettiinkin molemmat olomme hieman oudoksi koroilla kipitellessämme. Jos siis joku ihmetteli, että mikä oli se parivaljakko Editorsin keikalla joista toisella oli valkoiset korkkarit vuodelta 2003 ja toinen googlaili kultakoroissaan Kaija Koon kiertueaikataulua, niin se oltiin me! 😀

Päivällä piti jo hieman miettiä, että eikö löytyisi mitään kiertotietä sille, ettei ison laatikon kantamista vaativaa postireissua tarvitsisis tehdä koroilla. No, ei muuta kuin lenkkivaatteet niskaan, niin sai vaihtaa lenkkareihin. Se lenkki taisi kyllää kiertää jonkun pullapuodin kautta, mutta kyllä se hiki tuli pullaakin syödessä! Eli kyllä urheiltiin. (PS. Molempien Reebok-lenkkarit saatu)

kenkahaaste_vko1_B

Tiistai-aamuna Helsingistä bussilla Poriin suunnatessa pikkuballeriinat paljaissa jaloissa tuntuivat ihan hyvältä ajatukselta. Ihan sama fiilis ei ollut enää illalla, kun piti pyöräillä töihin. Käytännön naisena kiskoin vain sukat jalkaan ja heti pihalla teki mieli jo ekan ihmisen kohdalla alkaa selittelemään, että "en mä kyllä oikeesti käytä tälleen törkeitä sukkia baltsujen kanssa!" Hirvee häpeän tunne vaivasi koko pyörämatkan ajan.

kenkahaaste_vko1_C

 Mun ei ole tällä viikolla onneksi tarvinnut tarpoa hirveän pitkiä matkoja ulkona, joten olen saattanut toteuttaa kilpailussa taktiikkaani "käytetään niin pitkälti kesäkenkiä alta pois kuin mahdollista". Kaivelinkin keskiviikkona mun kesäkenkälaatikosta tänä vuonna ihan unholaan jääneet monta vuotta vanhat Björn Borgin valkoiset nahkatöppöset kaupunkireissulleni.

Torstain studiotyöpäivään puolestaan pääsivät osallistumaan söpöiset Bugs -baltsut by Minna Parikka (saatu), jotka myös Iina käytti tällä viikolla. Meiltä kun löytyy aika montakin samaa kenkäparia kaapeistamme! Keskiviikkona ja torstaina ei siis tarvinnut pahemmin hävetä.

kenkahaaste_vko1_D

Perjantain menikin sitten melkolailla penkin alle ja sain huomata, että kiire ja kyvyttömyys suunnitella kenkähommia etukäteen ovat vaarallinen yhdistelmä tässä kisassa. Ensimmäisen kerran ulos lähtiessäni kiskaisin jalkaani Vagabond Mapale -herrainkengät kera niiden pohjan väriin mätsäävien sukkien. Näillä kengillä olisikin hienosti voinut tassutella koko päivän kaikki menot aamusta iltaan, mutta iltapäivällä kotona käydessä tapahtui jotain mystistä. Matkalla ovelta vessaan nuo kengät vaan katosivat!

Olin kotona n. kymmenen minuuttia ja onnistuin ihan totaalisesti kadottamaan nuo jalkineet. Ukko odotteli mua jo ulkona ja ravattuani kämppää jonkin aikaa ympäri mä vaan luovutin ja kiskoin jalkaani nuo kesän lemppari Vans -slip onit. Tässä kohtaa en kuitenkaan typerys ottanut huomioon, että voisin vielä illalla joutua lähtemään johonkin.

kenkahaaste_vko1_E

Illalla sitten kaveripariskunta soitteli meitä kanssaan drinkeille ja luonto ei vaan antanut periksi lähteä baariin kirjavat vansit neulemekkoni kaverina ja niinpä sorruin saman päivän aikana jo kolmanteen!! kenkäpariin kiskoessani jalkaan supermukavat Crocs–kiilakorot (saatu).

Tässä kohti Iina taisikin jo Instagramissa kommentoida hashtagilla "voittoonjolähellä. Hetkeksi meni kyllä usko itselläkin tän homman onnistumiseen, mutta lohduttaudun sillä, että kyllä noita kenkiä tuolla kaapeissa riittää. Ehkäpä vastustajallekin tulee joku tällainen useamman parin päivä ja ehkäpä joku kummitus piilottaa häneltäkin kenkiä kesken päivän!!!

Mies ne mun herrainkengät sitten löysi työhuoneesta työpöydän vierestä ja mä en voi tajuta miten ne siellä oli, kun en kuolemaksenikaan muista koko huoneessa käyneeni tuolla lyhyellä kotivisiitillä. 😀

Lauantain punaiset vuosia vanhat balleriinat kaivoin unohdettujen kesäkenkien laatikosta. Punaiset kengät onneksi toimii aina.

kenkahaaste_day7

Myös tämänpäiväsiet ulkonahiippailut tuli suoritettua unohdettujen kesäpopojen arkusta löydetyillä aarteilla. Nuo Pianon nahkaiset sandaalit on ostettu minulle joskus lukioaikana, vuosi oli -97 tai -98. Muistan kauhistelleeni niiden 500 mk hintaa, mutta äiti sanoi mielellään maksavansa laadusta. Monta kesää niillä tulikin aikoinaan käveltyä ja rakkaimpiin muistoihin kuuluu mm. kesän -99 Ranskan reissu, joka tuli tallattua pitkälti noilla Pianoilla. Monta vuotta sandaalit makasivat kaapin pohjalla, mutta parina viime kesänä olen taas kiskonut sandaalit joitakin kertoja jalkaan.

Tänään kuitenkin 15 vuotta vanhat laatukengät päättivät sitten hajota yhden remmin irrotessa kiinnityksestään. Mutta uudelleen kenkiin tykästyneenä aion kysyä voisiko suutari ne vielä korjata ja olisiko meillä edessä vielä yksi kesä.

Aika kesämeiningeissä siis mentiin tällä viikolla lokakuisesta viimasta huolimatta. En vaan halua vielä tuhlata kaikkia ihania syysnilkkureita ja saapppaita, sillä kisan kestosta ei ole mitään tietoa.

Tämä kenkähaastehan ei hyödytä voittajaansa mitenkään muuten kuin voitonriemulla, mutta joku teistä lukijoista sen sijaan palkitaan!!

Jos haluat olla mukana arvonnassa, jossa voi voittaa itselleen kengät, niin mene #kenkähaaste2013-kampanjasivulle ja äänestä kumpi meistä mielestäsi tämän taiston voittaa.

Ja muistathan, että päivittäin meidän kenkävalintojamme voi seurata Instagramissa! @vieruska ja @moucola

Ps. Postaus sisältää Spartoo –yhteistyölinkkejä.