Täällä me maataan neiti Moukolan kanssa vierekkäin sen sängyssä ja dataillaan, lauleskellaan biisejä omilla huonoilla sanoituksillamme ja nauretaan kuin hullut. Tässä samassa sängyssä on keksitty monta pöljää ideaa joista osa on ollut toteutuskelpoisia ja osa ei.

Eilen meidän pieniin mieliin syttyi taas yhdenlainen lamppu ja päätettiin haastaa itsemme ja toisemme tutkimusretkelle omiin kenkäkaappeihimme. Tänään asiasta tarkemmin sovittuamme emme kumpikaan enää olleet lainkaan varmoja idean fiksuudesta, mutta heti päätetiin uhota asiasta koko maailmalle, joten pakko tää on nyt toteuttaa.

Ja että mikä pitää toteuttaa, no #kenkähaaste 2013!!!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haasteessa siis minä ja Iina kilpailemme siitä kumman kenkävarasto, itsekuri ja luovuus riittää pidemmälle siten, että kutakin kenkäparia käyttää vain yhtenä päivänä haasteen aikana. Homman pointtina saada niitä kaapin perukoille unohtuneita aarteita käyttöön ja kenties huomata mitkä oman jalkinekokoelman jäsenistä eivät enää istu omaan garderoobiin.

Haasteen tarkemmat säännöt ovat seuraavat:

  • Jokaista haastetun omistamaa kenkäparia saa käyttää vain yhtenä päivänä haasteen aikana. Kun kenkäparia on käytettyä yhtenä haastepäivänä, samaista kenkäparia ei saa haasteen aikana enää käyttää. Saman päivän aikana on kuitenkin mahdollisuus käyttää useampia kenkäpareja. Ensimmäinen sääntö pysyy kuitenkin voimassa tässäkin tapauksessa.
  • Koska haasteen tarkoitus on muistuttaa unohdettujen kenkäparien olemassaolosta, ei haasteen aikana saa ostaa uusia kenkiä. Poikkeuksena kuitenkin esimerkiksi ennen haastetta tilattujen, mutta haasteen aikana saapuvien kenkien käyttäminen. Myös lahjakorteilla ostaminen sallitaan, mutta tätä optiota suositellaan käytettäväksi oman harkinnan mukaan haasteen luonteen vuoksi. (Poikkeuskohta lisätty blogiyhteistöiden vuoksi.)
  • Urheilukenkiä ei lasketa mukaan haasteeseen. Jokaiselle lenkille tai salikäynnille ei siis tarvitse ostaa uusia lenkkareita.
  • Kumisaappaat sen sijaan luetaan hieman epälogisesti ns. normaaleiksi kengiksi!
  • Muiden kenkiä ei saa lainata haasteen aikana.
  • Jokaisena päivänä on pakko käyttää yksi kenkäpari. Vaikka makaisi koomassa, on haasteeseen osallistuvan valittava yksi kenkäpari, joka ”käytetään” päivän aikana.
  • Haasteen häviää se, jolta loppuvat ensin kengät kesken eli se, kumpi käyttää ensin samaa kenkäparia kahtena päivänä haasteen aikana.

kenkahaastekollaasiKuulostaako yksinkertaiselta? Voin kertoa, että sitä se ei ole! Kauheeta kun jotain suosikkikenkiä ei voikaan laittaa jalkaan monenä päivänä putkeen ja mitä jos ei jossain vaiheessa enää löydykään just johonkin asuun sopivia kenkiä. Ja entä jos sataa viikkotolkulla putkeen ja ja ja..

Pakko aloittaa haaste käyttämällä balleriinoja ja muita pikkukenkiä joilla ei kohta pian enää tarkene. Ja lemppareita täytyy kenties säästellä pahojen päivien varalle. Huhhuh. Mihin sitä tuli lupauduttua?

Mitään kummempaa palkintoa ei ole voittajalle luvassa, kyse on ainoastaan itsensä haastamisesta ja kavereiden hauskanpidosta. (voi olla hauskanpito kaukana muutaman viikon päästä. 😀 )

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Projekti aloitetaan ensi maanantaina. Siihen saakka on aikaa hioa taktiikkaa. Tarkoitus on tehdä kerran viikossa kooste blogiin käytetyistä kengistä ja päivittäin kenkätuskailuja ja -valintoja voi seurata meidän molempien Instagrameissa @vieruska ja @moucola. Hommaan liittyvät kuvat merkataan #kenkähaaste2013

Miltä kuulostaa??

PS. Arvatkaa vaan miten idiooteilta näytettiin, kun kuvattiin noita yhteiskuviamme Iinan sisäpihalla kaukolaukaisimen kanssa.. Normipäivä. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Helsingistä hei!  Saavuin eilen illalla Iinan hotelliin, koska tänään on vuorossa kuvaukset yhteen Re:fashionin kamppikseen ja mä saan häärätä kameran takana. Onnekseni myös Iinuska oli kärsivällisesti kameran takana tänään aamupäivällä ja ikuisti vaatteet joissa olen viihtynyt eilisestä lähtien.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 Rakastan syyspukeutumista! Ihanaa saada taas pukeutua farkkuihin, nahkarotseihin ja saappaisiin. Olenkin ihan fiiliksissä tästä viikonlopun duunipäiviin passelista rennosta kokonaisuudesta. Siinä on niin monta lemppariasiaa samassa: pellavapaita, nahkarotsi, liuhukkeita, ihana huivi ja ronskit kengät. Viihdyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-H&M Mama/pusero-Zara/kengät-Bianco (2nd hand)/nahkatakki-S.T.I./liivi rotsin alla-Aventura/huivi-Global Accessories

Mama-osaston housut on edelleen ihan suosikit. Väijyinkin nettikaupasta jo muitakin saman malliston farkkuja. Suosittelen muitakin möhömahoja tutustumaan henkkamaukan raskausfarkkuihin, jos mahan alle pureutuvat vyötärönauhat ja vararenkaat vituttavat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt vuorossa tämän päivän mallien meikkaus ja tukkahommat ja sitten suunnataan studioon räiksyttämään salamavaloja. Just fiilistelin Iinalle tätä tämän hetkistä tilannettani. Tänään ja huomenna on töitä, ihan oikeita töitä joista tulee liksaa ja voin ja saan tehdä niitä täällä hyvässä seurassa sen sijaan, että katoisin koneen taakse yksin kotona tai että mulla olis viis päivää viikossa töitä jotka olis sidottu yhteen ja samaan paikkaan. Tuntuu ihan luksukselta tällainen vapaus ja lisääntynyt vapaa-aika.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pahoittelen postauksen itserakasta kuvatulvaa. On vaan niin kiva, kun on tuollainen kaveri, joka jaksaa napsia kuvia ja kortilta löytyykin enemmän kuin yksi ihmistä muistuttava ruutu. 😀

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!


-yhteistyössä Spartoo

Voisin alkaa viikottain listaamaan tänne kaikki eniten kuolaamani kamppeet. Kun olipa kiire millainen tahansa, niin aina ehtii tarttua mieleen yks jos toinenkin asia joita ilman ei mielestään voi elää tasapainoista ja onnellista elämää. Tai ainakin vaatekaappi tuntuu puutteelliselta ilman niitä.

 Tällä viikolla olen väijynyt netin syövereissä punaisia asioita, mikä ei nyt tietenkään ole mikään uutinen eikä ylläty, mutta nyt tuntuu rohkea punainen iskevän oikein lekalla.

Kirkkaan punainen nahkarotsi on kummitellut mielessäni jo vuosia ja aina tasaisin väliajoin äidyn harkitsemaan hankintaa ihan tosissaan jonkun sopivan oloisen ehdokkaan sattuessa vastaan. Tällä kertaa kiihkeän punainen kaunotar hyppäsi silmille Spartoon vaatevalikoimaa selatessa.

Lahjakorttien ansiosta takista ei jäisi edes paljoa maksettavaa, mutta kokopolitiikka mietityttää. Takin merkki Oakwood on itselleni ennestään tuntematon, joten ei ole aavistustakaan, että minkämoinen mitoitus noilla takeilla on. Kokoja kyllä olisi lupaavasti XXXL-kirjainhirviöön saakka, joten vois kuvitella, että vaikka kyseessä olisi jotkut nihkeät ranskalaiskoot, niin mullekin asti nuo äxät voisi riittää. Onko kellään kokemusta kyseisestä merkistä?

vaijytyt

 

Ja taas yhdet kengät.. Mahtaakohan mennä päivääkään, etten mä ajattelis kaikkia ihania kenkiä joita mun kaapista vielä puuttuu. Tuskinpa. Tää alkaa jo tuntua riippuvuudelta.

Tällä hetkellä en saa mielestäni noita Air Step Saint Bike -saappaita. En pysty edes kuvailemaan miten upeat ne mielestäni ovat. Ne vaan on ihan TÄY-DEL-LI-SET. Onkohan punaisten kenkien ylitsepääsemättömälle himolle oma tautiluokituksensa? Mulla on se. Vakava tauti, sanon mä.

Kolmas päässäni viime päivinä pyörinyt punainen on jo pitkään ihailemani Alexander McQueenin leopardi-pääkallo-kuosinen silkki-kashmirhuivi. Tämä muistui mieleeni, kun mamma kyseli olisko minulla hänelle punamustaa leopardihuivia ja alettiin yhdessä haaveilemaan tuosta McQueenin upeudesta. Mamma lupas laittaa Veikkaukselle anomuksia, jos sieltä saatais huivirahat. Meikäläiselle nimittäin tollanen 500 euroa huivista ei ole todellakaan realistista ilman jotain lottovoittoa.

Blogeja lukiessa tulee olo, että joku 400-500 euroa on monille ihan läpihuutojuttu jostain huivista. Siihen malliin ainakin niitä Vuittonin Monogram Shawleja on bloggaajilla näkynyt, mutta itse kuulun siihen porukkaan jolla ei vaan mieli taivu siihen, että voisin tällaisilla perustuloilla pistää tuollaisia summia rahaan yhteen huiviin, oli se sitten miten ihana tahansa. Mutta saahan sitä ihastuneena katsella vaikkei ostaa voisikaan.

Kun mietin tuota hinta-asiaa vielä lisää, niin ei tuollaisen satojen eurojen huivin hankkiminen ole oikeastaan kiinni suoranaisesti rahasta. Kyllä tuollaisen 500 € hinkumaansa tuotteeseen saisi kasaan, kun jättäis hetkeksi aikaa muut shoppailut, mutta itselläni kyse on ihan siitä, että tulee vaan oma pää vastaan. 500 € huivista on mun maailmassani vaan ihan puhdasta järjettömyyttä. Mä en tiedä miten helvetisti ylimääräistä rahaa mulla pitäis olla taskuista putoilemassa ennen kuin mä voisin tuollaisen hankkia.

Oonko mä yksin tän ajatukseni kanssa? Vai pitäiskö sitä vaan ajatella, että jättämällä hankimatta monta halvempaa sais ton yhden kalliin ja ihanan? Mihin saakka jonkin ns. luksustuotteen hinta on laadusta ja missä vaiheessa se muuttuu merkistä ja mielikuvasta maksamiseksi?