Mä muistan miten mä teini-ikäisenä äidin vanhoja 70-luvun vaatteita päälle kiskoessani ja niistä intoillessani mietin, että ”nää mun omat vaatteet ei kyllä varmasti ikinä tule uudelleen muotiin”. Jotenkin se tuntui ihan mahdottomalta asialta, että itse ikinä katselisi kaupassa vaatteita jotka muistuttaisivat nostalgian ja kauhunsekaisia muistoja omasta nuoruudesta. Eihän 14-vuotiaana osannut edes kuvitella olevansa joskus niinkin vanha kuin kolmekymppinen!

Mutta niin ne vuodet vierivät tuoden mukanaan ensiksi nolouden, joka nousee pintaan katsellessa kuvia kymmenen vuoden takaisesta itsestä. (Vuosi 2003 ja Christina Aguileran Dirty-videolta tuttu tyyli baarireissuilla.. I say no more..). Sitten kuluu toinen vuosikymmen ja silmiisi alkaa sattua koko ajan enemmän ja enemmän asioita, jotka tuovat vääjäämättä mieleen sen Tenetin yläasteen jumppasalissa otetun luokkakuvan vuodelta -95.

20130902-230333.jpg

Se hetki, kun omasta teini-iästä tutut asiat ovat jälleen myynnissä muuallakin kuin perähikiän maksipörssitalousmarkkarobinhoodin poistokorissa, on pysäyttävä. Elämä vilisee yhtäkkiä silmien edessä filminauhana kuin sekunti ennen hirvikolaria ja katsoessasi vaatekaupassa seuraavan peiliin, näkee kasvoillaan enemmän uurteita kuin koskaan ennen.

Vagabondin syysuutuudet vuodelta 2013 (kyllä, se on tämä vuosi jota elämme) ovat kuin suoraan yläastetta käyneen Veeran kenkäkaapista. Mustat paksukorkoiset matalat nilkkurit löytyi samoin tuollaiset ruskeat nilkkurit.

Yhtä hyvin kuin, että kengät ovat valmistettu tänä vuonna, ne voisivat olla kotoisin Vagabondin kellarivaraston peränurkasta löytyneestä pölyisestä pahvilaatikosta, jonka kannessa lukee autumn-95. En epäilisi hetkeäkään.

Ainakin nuo mustat varrettomat tolppakorkonilkkurit tuntuvat vielä liian henkilökohtaisilta voidakseni ottaa ne tosissaan nyt vuonna 2013.

Olen varma, että kenkien paksuja kantoja yhteenkopauttamalla päätyisi Ozin ihmemaan sijasta Tenetin pihalle ja olisin taas se pitkätukkainen (kyllä!), pastelliväriseen vekkihameeseen pukeutunut tyttö, joka välituntien loputtua suunnitteli reitin luokkaan sen mukaan missä sen hetkisellä ihastuksen kohteella oli tunti.

Noilla kengillä joutuisin varmasti takaisin pulpetin taakse takapenkkiin tirskumaan sellaisten opettajien tunneille kuin karvajalka, vappu-ukko, activity ja pikku-kalle.

Mä en oo valmis vielä tuohon aikakoneeseen! Milloin musta tuli näin vanha, että tämä on mahdollista?


En tiedä miksi yhtäkkiä kirjoittaminen tuntuukin jotenkin vaikealta. Iso osa blogin historiastas muutti kanssani, blogia päivitetään edelleen samalla tavalla Worpressillä kuin aiemminkin ja minä olen ihan sama ihminen kuin eilenkin, mutta siitä huolimatta on jotenkin hirveät paineet siitä, että miten tämä bloggaaminen täällä uudessa osoitteessa kuuluisi aloittaa.

Olisi varmasti hyvä jotenkin esitellä itseä, jos tänne joku uusikin lukija eksyy, mutta juuri nyt, juuri tänään, mä en itsekään oikein tiedä mikä, kuka ja millainen olen. Mutta kerron sen vähän mitä osaan.

20130827-231727.jpg

Olen siis Veera, asun Porissa ja ikää minulla on kalenterin mukaan 31 vuotta, omassa päässäni huomattavasti vähemmän. Aloitin blogini maaliskuussa 2007 ollessani sairaslomalla ison leikkauksen jälkeen. Blogissa on alusta asti kirjoitettu todella paljon kengistä, niitä on piilotettu asuntoomme toistasataa paria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutenkin blogin keskiössä on kaikenlaiset rättihöpinät: päivän asut, himotukset ja hankinnat. Oman vaatekokoni vuoksi painotus on luonnollisesti plussapalleroiden vaatteissa, mutta shoppailen taspauolisesti niin läskinurkkauksissa, normikokoisten puolella kuin mammaosastollakin.

Paljon muutakin tänne sekaan kuitenkin mahtuu: reissuja, yleistä elämän kiemuroiden ihmettelyä ja tasaisin väliajoin muistutuksia siitä kuinka tärkeää on rakastaa itseään ehdoitta.

Olen ehtinyt blogiurani aikana olla opiskelija, vastavalmistunut, valokuvaajan uran alussa, työn ohessa opiskelija ja seuraavasta statuksesta ei sitten tällä hetkellä olekaan tietoa. Samalla, kun uudet tuulet puhalsivat blogilleni tämän muuton myötä käy hurrikaani myös työn saralla. Blogi on nyt uudessa osoitteessa, mutta minä en tiedä mihin suuntaan elämä minua itseäni kuljettaa. Elämänmuutosten aiheuttamia pohdintoja voi siis olla luvassa täällä blogissakin.

IMG_7780_rajkuva: Nelly Stenroos

Lässytän täällä blogissa enimmäkseen itserakkaasti itsestäni, mutta toisinaan mukana on myös ystäviä (etenkin rakkaita blogityttöjä) ja jo kymmenen vuotta rinnalla pysynyt avomieheni Tommi, josta on vuosien myötä kehittynyt jo ihan varteenotettava bloggajan poikaystävä, kamera pysyy jo räpylöissä.

Kuten en tulevaisuudestani muutenkaan nyt tiedä, niin myöskin se on hieman auki millaiseksi blogini täällä uudessa osoitteessa muodostuu. Tarkoitan lähinnä sitä, että ainakin nyt syksyllä minulla on entistä enemmän aikaa bloggaamiselle ja toivon sen näkyvän positiivisesti. Haluaisin vihdoin ehtiä toteuttaa monet päässäni pyörineet postausideat.

Mutta se siitä ympäripyöreästä itsensä esittelystä. Palaan viimeistään huomenna ihan normaaliin postailuun. Esittelyä odottaa ainakin pari päivää sitten noutamani mittatilauksena tehdyt Nomo-farkut ja pari muutakin Helsingin reissun hankintaa.

Tervetuloa uuteen blogikotiini niin uudet kuin vanhatkin lukijat!

PS.  Mitä blogin arkistoihin tulee, niin täältä löytyvät kaikki Indiedaysin aikaiset postaukset. Sitä vanhemmat oli nyt hyvä heivata menemään, sillä reilun vuoden takaisen Vuodatuksen (blogin eka koti) kämmin vuoksi lähes kaikki 2007-2009 kuvat katosivat eikä niitä tekstejä ole mitään järkeä lukea ilman kuvia. 😛 Eli 2010 alusta tähän päivään tuli historia mukana tänne uuteen kotiin!

PPS. Blogin tiedot päivitetty sekä Blogloviniin, että Blogilistalle. 


Aiemmin ehdin jo esittelemään tyhjiä törppöjä jotka olivat sisältäneet hiuksille ja vartalolle tarkoitettuja mömmöjä. Nyt olisi vuorossa vielä kolme viimeiseen pisaraan asti tiristettyä kasvojen iholle suunnattua tuotetta, jotka olen käytössä havainnut todella toimiviksi.

20130813-191859.jpg

Simple Kind To Eyes eyes -silmämeikinpoistolaput

Ensimmäisen kerran tutustuin Simplen puhdistuslappuihin ja -liinoihin saatuani niitä viime keväänä testattavaksi. Molemmat osoittautuivat niin toimiviksi tuotteiksi, että jäivät pysyvästi käyttööni, joten monta pakettia on tullut itse hankittua tuon testipakkauksen jälkeen.

Parin vuoden takaisen silmäluomet turvottaneen suohirviölookin yhdeksi aiheuttajaksi varmistui melko suurella todennäköisyydellä yhdet Nivean meikinpuhdistusliinat, joten olin pitkän aikaa hyvin hyvin skeptinen kaikkia samanlaisia tuotteita kohtaan. Simplen silmämeikinpuhdistustyynyt ovat kuitenkin nimensä mukaisesti kilttejä silmille ja ovat sopineet loistavasti iholleni.

Raskainkin silmämeikki puhdistuu lapuilla vaivatta ilman kamalaa hinkkaamista eikä herkkä silmänympärysihoni ole sanonut minkäänlaisia vastalauseita. Laput sisältävät monia ihoa hoitavia ainesosia kuten E- ja B-vitamiineja, joten ne eivät kuivata herkkääkään ihoa toisin kuin monet silmämeikinpoistoaineet.

Pikkuinen pakkaus on erityisen kätevä matkoilla, mutta itselläni laput ovat ihan toistuvassa käytössä arjessakin etenkin päivinä jolloin silmämeikkiä on tullut laitettua raskaammalla kädellä.

Louis Widmer Skin Appeal -kuorinta

Pikkuruinen näytekoko Louis Widmerin kuorintavoidetta tuli keväällä Livboxissa, mutta sittemmin sitä on pitänyt hankkia kylppärin kaappiin ihan normikokoinen putelikin.

Ensimmäiset fiilikset tuotteesta oli, että se on ihan todella riittoisa ja että iho tuntui kuorinnan jälkeen ihan uskomattoman silkkiseltä. Tuotteen rakeet kuorivat ihoa mekaanisesti ja hedelmähappoyhdiste kemiallisesti. Skin Appeal Peeling on kuvauksensa mukaan tarkoitettu epäpuhtaalle, rasvaiselle tai sekaiholle. Oma nassuni on herkkä, pintakuiva sekaiho ja olen todennut Widmerin kuorinnan passaavan rauhoittavien ainesosiensa ansiosta hyvin myös itselleni.

En pidä sellaisista kuorintatuotteista joissa geelin seassa on muutama iso rae siellä täällä. Skin Appealin koostumus onkin juuri päinvastaista, eli paljon pienenpientä hienoa raetta, joten mekaaninen kuorinta oikeasti tuntuu tehoavan. Yhtä jos toistakin kuorintaa elämäni aikana kokeilleena totean, että parhaan tuntoisen ihon taikoo ehdottomasti tämä LW:n tuote.

Lumen LAB Age Caring puhdistusvaahto (saatu)

Ensimmäisen törpön tätä helläväraista ja hoitavaa puhdistusvaahtoa saatuani muistan ajatelleeni parin viikon jälkeen, että ”no onpa nopeasti hupenevaa tavaraa”. Syy oletettua nopeammin hupenevalle tuotteelle löytyi kuitenkin ihan kotoa, sillä myös talouden miespuolinen kuivasta ja hilseilevästä ihosta kärsivä henkilö oli tykästynyt siihen ja ottanut sen päivittäiseen käyttöönsä.

Tätä taloutemme yhteistä suosikkia onkin käytetty hartaudella jo purkki jos toinenkin. Tommi on kokenut suurimman osan erityisesti miehille suunnatuista puhdistustuotteista liian ihoa kuivattaviksi, mutta LABin vaahdon on todettu sopivan meidän molempien ihoille etenkin talviaikaan, jolloin kasvojen iho muuttuu helposti kiristävän tuntoiseksi, jos puhdistustuote on liian ”vahvaa”.

Hirvittävän pakkelikerroksen poistoon tämä puhdistusvaahto on turhan hellävarainen ja tarvitsee tuekseen vaikkapa noita edempänä mainittuja puhdistustyynyjä, mutta harvoinpa sitä tällaisella tuotteella yrittääkään mitään silmämeikkejä poistaa. Käytän LABia siis erityisesti meikittömien päivien ihonpuhdistukseen aamuin ja illoin ja pakkelipäivinä käytän sitten järeämpiä aseita.

Koostumus on todella miellyttävä samoin kuin sen hyvin olematon tuoksu. Ja ensisäikähdyksen jälkeen törppö on osoittautunut myös hyvin riittoisaksi. 😀