Mä taisin siinä mun ja Tommin 10v-taipaleesta kertoneessa postauksesssa luvata, että sen sortin ällösöpöilyä ei olisi luvassa seuraavaan kymmeneen vuoteen. No, joudun syömään sanani, sillä en mä voi olla julkaisematta muutamia mun lemppariotoksia meidän muutaman päivän takaisista kuvauksista.

Kuvaajana toimi studiomme toinen kuvaaja Nelly, jonka ottamia asukuvia onkin nähty täällä blogissa aika usein sen jälkeen, kun hän aloitti meillä oppisopimuksen viime vuoden lopulla.

Mun toiveita näiden kuvien suhteen oli urbaani miljöö ja se, ettei niissä olisi turhan jäkkää poseeraamista vaan meille kahdelle tavanomaista läheisyyttä. Ja juuri sitä saatiin! Kuvia on ihan hirmuinen läjä, mutta tässä ehdottomat suosikkini.

IMG_7884_pieni    IMG_7717_ra_pienij

Tommi ei tykkää hymyillä kuvissa, kun näyttää omasta mielestään muka typerältä, mutta kyllä sinne muutama hymykin saatiin osumaan. 😀

IMG_7697_pieni

IMG_7746_pieni

veeratommiblogiin

IMG_7780_raj

IMG_7780_mv_pieni

Kuvat: Nelly Stenroos

Tämä viimeinen kuva taitaa olla ihan suurin suosikkini ja mietinkin, että siitä voisi tehdä kotiin taulun. En vain vielä tiedä olisiko mustavalkoinen vai värillinen parempi… Molemmat hyviä. Pitänee kysellä mitä mieltä miekkonen on.

Mä olen ihan hirveän onnellinen, että saatiin aikaiseksi ottaa nää kuvat. Itse, kun  tahtoo olla juurikin siinä suutarin asemassa jolta puuttuat kengät. Siis onhan mulla blogin myötä ihan hulluna kuvia itsestäni, mutta meistä kahdesta tosiaan aika heikosti ennen tätä. Seuraava operaatio onkin sitten saada uusia perhekuvia isän ja äidin kanssa. Edelliset kun on muistaakseni vuodelta 2005.

Mitäs olette mieltä, onko liian imeliä kuvia vai kehtaako tämmösiä pistää seinälle? 😀


Ai että, niin se kuulkaa elämä vaan on mielenkiintoista, että kun ehtii nillittämään yhdestä asiasta äänee, niin äkkiäkös sitä ilmestyy toinen kurkkua kuristava katastrofi nurkan takaa. Yksityiskohtia sen enempää kertomatta totean vain, että nyt kuulkaa pikkusen huolettaa.

Mutta tämä on oikeastaan tilanne, jossa huolettaa jo siinä määrin, että ajatus kääntyy loppujen lopuksi toisin päin ja alkaa ajatella, että jospa tämä katastrofi olisikin sellainen joka kääntyykiin loppujen lopuksi voitoksi. Yhtä aikaa siis hätääntynyt ja luottavainen fiilis.

Joo, tiedän että tällainen ”mulla on yks juttu josta en voi kertoo” on ärsyttävää, mutta halusin kuitenkin kertoa millaisissa tunnelmissa täällä mennään vaikka syistä en puhukaan. Tämä postaus on nimittäin hyvä esimerkki siitä millaista osatotuutta sitä yleensä blogissaan esittelee. Yleensähän sitä kun ei avaisi juurikaa noita negatiivisia tunnelmiaan, vaan postaisi vaan seuraavanlaiset kuvat.

kengat_morgan2

Ai että, siinä ne on bloggaajalla taas uudet yhteistyökumppanilta saadulla lahjakortilla tilatut korkokengät jalassa. Justhan se esitteli edelliset. On se vaan tuonkin ihmisen elämä helppoa ja kepeää, kun kengät on ilmaisia ja kosmetiikkaakin vissiin pukkaa postiluukusta enempi kuin ehtii käyttää. 

Sillä tavalla on kyllä nyt vähän outo tää bloggaaja, kun ei mitään tonnien merkkiveskaa roiku käsipuolesta. Ehkä se on jo kyllästynyt siihen viime viikolla ostamaansa Vuittoniin. Ja mihin se skumppalasikin on kuvasta unohtunut? Eiks ne bloggaajat juo kuplajuomaa lounaallakin?

Aina se vaan hymyilee kuvissa leveästi! Eikö sillä oo ikinä huono päivä? Mutta hymyilyttää kai se kun itseään kuvaamalla ja kengistä kirjoittelemalla rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Ja se on varmaan menossa taas johonkin ilmaisen skumpan kekkereihin minkä jälkeen saadaan kymmeniä kuvia sen bloggaajakavereista.

asukuvaB

farkut-Lindex Generous/silkkitoppi pitsiliehukkeilla -Coast (ostettu Manchesterista vuonna 2010, käytetty kerran, eilen löysin sen  ja rakastuin) korkokengätMorgan (saatu Spartoolta)

Niin, semmoseltahan kuplivan keveältä ja helpoltahan se saattaa jonkun ihmisen elo blogin perusteella vaikuttaa. Sitä kun kertoo mieluummin niistä ihanista kesäjuhlista joissa näki ystäviä, siitä uudesta lempparihuulipunasta joka maistuu vadelmalta ja niistä näteistä kengistä jotka jalassa tuntee itsensä hetken ajan maailman valtiattareksi.

On helpompaa hymyillä 1/200 sekunnin verran asukuvassa kuin kertoa miltä tänään tuntui, mikä pelotti ja huoletti. Uudet kengät, alennsmyynnistä löydetyt farkut ja omasta kaapista uudelleen löydetty silkkitoppi ovat niitä pikkuisia makeita rusinoita tässä arjen pullataikinassa.

On helpompi nyppiä pullasta se rusina ja esitellä sitä kuin maistattaa ihmisillä itse taikinaa, joka voi toisinaan olla raakaa ja joskus taas täysin pilalle palanutta. (ai että minkä metaforan siinä leivoin!! 😀 )

kengat_morgan1

Tämän postauksen alussa kerrotut fiilikset ja parin päiväinen avautumispostaukseni koskien (mielen)terveyttä kuitenkin nyt ehkä osoittavat, että siitä ainaisesta blogikuvissa hymyilemisestä ja ystävien kanssa kilistellyistä skumppalaseista huolimatta sinne taustalle mahtuu hirvittävästi asioita, myös niitä elämän ikäviä puolia. Että vaikka tyyppi bloggaisi korkoja, kolttuja ja kikatusta, niin se saattaa silti itkeä.

Mm. muotiin, tyyliin, kauneuteen ja sisustukseen keskittyviä blogeja lukiessa saattaa hämääntyä luulemaan, että niiden kirjoittajien elämän pahimpia kriisejä ja ongelmia ovat luksuslaukun ratkennut vetoketju, talvisaappaiden irronneet korkolaput, myynnistä poistettu lempi huulipuna ja designesineiden järjestys olohuoneessa.

veeratommiblogiin

Mulla ei ole tällä hetkellä mitään noista edellä mainitsemistani ongelmista, mutta pari-kolme muuta vähän eritasoista kyllä. Niistä huolimatta aion edelleenkin keskittyä blogissa pääosin hymyilemään ja iloitsemaan kengistä ja koltuista. Haluan pitää n. 99% blogin sisällöstä kepeänä ja hymyilevin otoksin kuvitettuna.

Minulle on kuitenkin tärkeää, että te lukijat tiedätte myös sen, että vaikka kotini pursuilee kenkiä, mahtuu sinne myös huolia. (Mutta onneksi sinne mahtuu myös haleja ja rakkautta! Monta ihanaa kuvaa tuli eiliseltä, mm tuo raatihuoneen portailla otettu halipusikuva)

Kiitokset muuten kaikista tsemppi- ja vertaistukikommenteista kilpirauhaskitinään! Mä jatkan nyt vähän murehtimista muilla asioilla, mutta voitte olla varmoja, että aina välillä mä pistän huolet hetkeksi ajatuksista sivuun ja lepuutan aivoja selaamalla netistä mitäs muutakaan kuin kenkiä!

PS. Postauksen kengät tosiaan siis tarjosi Spartoo. Härskisti siis mainoshommia kaiken ”on mullakin välillä vaikeeta” -kitinän keskelle.


Tuon ahdistusta ja epätoivoa tursuavan postauksen jälkeen on hyvä laittaa eetteriin tämä hymyn huulilleni tuova kuva.

20130809-003350.jpg

Sään epävakaisuudesta huolimatta saatin kuin saatiinkin toteutettua tänään meidän 10v -kuvaus työkaverini Nellyn puuhatessa kameran takana. Haaveilin kylläkin ihanan lämpimänsävyisestä ilta-auringosta, mutta jouduin luopumaan tuosta ajatuksesta, kun haluttiin saada kuvaushoidettua nyt alta pois.

Hirveen hyvin jaksoi ukkokin tunnin pussailla ja halailla käskystä. Niin oli reipas poika, että vein sen kuvauksen jälkeen palkkioksi oluelle. Lähes sama palkitsemismetodi kuin vanhemmilla aina lapsiensa kanssa kuvauksissa.. ”Otetaan vielä pari kuvaa ja mennään sitten heseen/jäätelölle (ehdottomasti suosituimmat lahjontakeinot)”

En malta odottaa aamua ja studiolle pääsyä, että saan nähdä kaikki kuvat! Jospa sieltä edes joku ruutu olisi astetta parempi kuin aiemmin nähdyt yhteiskuvamme. 😀