27.06.2013 Krapulahämäys

Kello on jotakuinkin 03.30 ja ajellaan jossain päin Pohjanmaata Kainuuta ja mun kotia kohti. Ympärillä avautuu kauniit auringonnousun pehmeästi valaisemat maisemat ja auton stereoissa soi Queens of the stone age. ”I wanna suck, I wanna lick”, ja silleen.

Murun hoitaessa ajohommat mulla on näppärästi aikaa kaivella iPadin syövereitä ja tajusin, että yhdet ihanat jo muutama viikko sitten napatut kuvat on jääneet julkaisematta.

Toukokuun lopussa järjestetty Indiedaysin luokkaretki ajoittui sopivasti samalle viikonlopulle Fashion Stock Sales -tapahtuman kanssa ja tokihan me sinne sitten Iina kanssa suunnattiin saman aaikaisesti innoissamme ja lompakkojemme puolesta peläten.

Itsellä oli myyjien joukossa lähinnä yksi kiinnostuksen kohde ja se oli Kirsi Nisonen. Tai tarkemmin ottaen tietenkin hänen upeat päähineluomuksensa. Ja eihän se turha reissut ollut..

Olen sovitellut Nisosen hurmaavia turbaaneja jo kerran jos toisenkin, mutta rahatilanne ja sovittelutilanteet eivät vaan ole koskaan siihen malliin natsanneet, että olisin päässyt kassalle saakka.

Tuota mustaa muutamalla paljetilla somistettua rusettiupeutta muistan sovitelleeni jo varmaan nelisen vuotta sitten Stockalla ja postailleeni siitä kuviakin tänne blogiin. Että ei siis ainakaan heräteostoksesta ollut kyse. 😀

Koska mustia päähineitä ja tukkahärpäkkeitä löytyy kokoelmista jo useampia, alkoi siinä turbaaneja sovitellessa myös tuo ohuesta mesh-kankaasta tehty punainen rusettiverme kinnostamaan.

Sillä välin, kun minä veivasin ”pipoja” edes takaisin päähän ja pois ja tuijottelin itseäni peilistä, ehti Iinuska jo salamaakin nopeammin shopata yhdet Minna Parikan korkkarit.

Ennen kuin ehdin tehdä päätöstä kumman ihanuuden hankkisin, yllätti Kirsi minut sanomalla, että hän ottaa minulta rahat vain toisesta turbaanista ja lahjoittaa toisen. En alkanut hirmuisesti vastustelemaan. Ninpä siis sain kaksi upeaa ja näyttävää päähinettä todella edullisesti. Hurjan suuret kiitokset siis Kirsille!

Nyt juuri tätä kirjoittaessani tajusin, että olisi pitänyt pakata tuo musta turbaani mukaan reissuun, sillä se olisi voinut passata vihreän mekon kaveriksi häihin mikäli tuskastun tukanlaittoon. Mutta kotiin se nyt valitettavasti jäi.

Turbaaneissa on parasta se, että niiden ilme muuttuu melkoisesti sen mukaan miten päin ne päähänsä asettelee. Juteltiin Kirsin kanssa siitä miten hän esimerkiksi tykkää kääntää rusetin yleensä melko alas korvan vierelle, kun taas itse yritän usein tasapainottaa kasvojeni pyöreyttä asettelemalla rusetin aika ylös.

Olipa näiden päähineiden asento lähes mikä hyvänsä, niin makeelta näyttää!

Kuvat: Nelly Stenroos

Mutta ihan tosiaan sekä juhla, että arkikäyttöön passeleita asusteita nuo molemmat. Hienosti esimerkiksi Indiedays-kemuja seuraavana päivänä naamioin darraisen olemukseni huulipunalla ja rusettiturbaanilla siedettävämmäksi. Tai siis ennemminkin hämäsin katsojia.

Jos päässä on hervottoman iso ja näyttävä rusetti ja huulissa kirkasta punaa, ei vastaantulijat älyä/ehdi kiinnittää huomiota kalman kalpeisiin kasvoihin taikka verestäviin silmiin joita reunustaa edellisen illan meikit.

Näyttävä ja kauniis turbaani päässä olo kohoaa lähes väkisinkin ylvääksi ja upeaksi. Ja tuollainen pieni boosti on tietenkin useimmiten vain hyväksi.

Voiko siis olla mahtavempia asusteita kuin sellaiset joita voi käyttää showstopperina lähes tilanteessa kuin tilanteessa, oli sitten juhla, arki taikka kaamea krapula? No, ei voi!

Tykkään ihan hirmuisesti! Entäs te?