14.11.2012 Huippuvalokuvaajan opissa

Mä en ihan rehellisesti voi kuvitella paljoa hienompaa päivää kuin tämä kulunut. On ihan uskomatonta, että ole saanut viettää kokonaisen päivän huippuvalokuvaajan opastuksessa upealla studiolla Berliinissä. Ja homma oli kuvata kuumaakin kuumempaa ja vielä kaiken lisäksi todella mukavaa mallia.

Olympuksen järjestämässä PEN-worksopissa oli ohjaajana saksalainen muoti- ja mainoskuvaaja Joachim Baldauf. Ihastuin suunnattomasti niin herran töihin kuin hänen ystävälliseen ja karismaattiseen persoonaansakin. Kuvasin Joachimista itsestäänkin muutaman pikaisen muotokuvan ja otoksistani pidin ehdottomasti eniten tuosta yläpuolellakin näkyvästä naurukuvasta.

Noin upea ja täydellisen spontaani nauru irtosi kuvattavasta ihan hänen omilla ohjeillaan. Hän sai itse minulta säteilevän hymyn kehuessaan minua kauniiksi. Herra itse puolestaan räjähti tähän upeaan nauruun minun kertoessa hänen näyttävän todella komealta ja älykkäältä tänään. 😀

Joachim esitteli aamupäivällä meille hieman töitään ja kertoi tarinoita niiden takaa. Oli ihan hurjan inspiroivaa nähdä ja kuulla millaisia kuvia hän oli millaisillakin toimeksiannoilla tehnyt. Erityisesti hänen tapansa sisällyttää kuviin useita merkityksiä ja useammalla katselukerralla avautuvia yksityiskohtia sekä taito katsoa aiheita yllättävistä näkökulmista innosti minua todella kovasti.

Valokuvausteknisesti työpaja ei tarjonnut minulle varsinaisesti mitään uutta, mutta sen anti olikin vielä paljon parempi ja huomattavampi. Upean ammattimalli Jovanin kanssa työskentely oli tietenkin hieno (ja kuolaa erittävä) uusi kokemus, mutta tärkeintä ja parasta minulle oli kaikki se aika, kannustus ja palaute jonka sain itse valokuvaajamaestrolta.

Herra Baldauf istui useaan otteeseen keskustelemaan kanssani kahden kesken ja sain tilaisuuden näyttää hänelle portfoliotani. Sain kuulla tarinoita hänen uransa varrelta ja sain myös paljon arvokasta palautetta ja hienoja vinkkejä ja ideoita omaan työskentelyyn. Hän myös kiinnitti huomioni erääseen valokuvauksen alueeseen, johon minun kannattaisi hänen mielestään kuvien perusteella ehdottomasti panostaa lisää. Ja kyllä, aion ottaa tästä neuvosta vaarin.

Muiden valokuvaajien tapaaminen ja heidän kanssaan työskentely on aina todella hedelmällistä, mutta tämä päivä tapahtumineen ja keskusteluineen oli minulle aivan ainutlaatuinen ja todella mieltä avartava.

Olenkin siis ihan hurjan kiitollinen Olympukselle, joka tarjosi tämän upean ja mieleenpainuvan kokemuksen! Ensin Amorphis ja nyt tämä. En voi tajuta onneani. 🙂

PS. Lisää kuvia tuosta kuumiksesta vielä tulossa. Mä lupaan! 😉

13.11.2012 Väsyneen reissaajan asu

Roomasta ostamani nilkkurit ovat vihdoin pehmenneet riittävästi, jotta uskalsin ottaa ne mukaan reissuun. Olen ihan suunnattoman ihastunut noihin Felmini-merkkisiin kenkiin niiden syksyisen värin ja varsien taittamisen ansiosta iloisesti pilkistävän vuoren vuoksi.

Vaikka kengät ovatkin jo melko mukaviksi taipuneet,niin ihan ilman vammoja ei eilisestä päivästä selvitty. Mietin jossain vaiheessa iltapäivällä, että taitaa hieman sukkahousujen teräosien saumat hinkata pikkuvarvasta hieman vielä napakoissa kengissä, mutta en vaivautunut korjaamaan asiaa. Olis ehkä kannattanut, nyt on nimittäin molempien pikkuvarpaiden päät ihan yhtä kammottavaa vesikelloa. Iso auts.

Matkalaukussa on taas mahdollisimman mukavia ja rentoja vaatteita. Eilinen meni kuvan mukaisesti niittiminihameessa, kashmirneuletakissa ja pulsupipo päässä. Aamuisin väsyttää niin hitosti, että nukkuu mieluummiin senkin kaksi minuuttia jonka voisi käyttää hiusten laittoon.

Iltapäivään asti seikkaillaan vielä täällä Tukholmassa ja sitten muut tytöt palaavat laivalla kotimaan kamaralle. Minä puolestaan hyppään Arlandalta lentokoneeseen ja suuntaan vielä pikapyrähdykselle Berliiniin. Seuraavaan kerran minusta kuuluu siis varmaan hotellihuoneesta saksanmaalta!