-mainosyhteistyö-

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on tarjolla liikaa hyviä vaihtoehtoja ja päätöksenteosta tulee lähes mahdotonta. Itse aina välillä toivon esimerkiksi ravintolassa, että kunpa olisikin vain yksi ”vaihtoehto” ja meininki olisi sitten ota tai jätä. Eipähän tarvitsisi vatvoa niin mahdottomasti.

No mitäs muutakaan minä olisin nyt sitten viime aikoina vatvonut kuin kenkiä! Mulla olis nyt pari lahjakorttia käytettävänä tuonne blogissani jo useaan otteeseen esillä olleelle Spartoolle ja päätin jo ajat  sitten, että lopetan pikkuisten kesäkenkien katselemisen ja tilaan syksyn ja talveen sopivia nilkkureita tai bootseja. No sittenhän se homma vasta käsiin onkin levinnyt.

Ehdin jossain vaiheessa jo olla varma, että hankin ehdottomasti jotkin Air Stepin reteät maiharit joista intoilin jo aiemmin. Mutta kun sen jälkeen on löytynyt vielä läjittäin muita toinen toistaan mahtavampia maihareita ja bikereita. Oon ollut ihan pyörällä päästäni, kun niin hurjan monet näistäkin upeuksista huutaa minun nimeäni.

20120828-215004.jpg

Sen olen jo vuosien aikana oppinut, että minulla punaisille kengille on ihan yhtä paljon käyttöä kuin mustillekin, joten ainakin yhdet uudet punaiset syyssaapikkaat taitavat muuttaa luokseni.

20120828-214957.jpg

Vaikka monia mustia niittibikereita jokin aika sitten kuolasinkin, niin olen alkanut kallistua mustasta lempeämpään ruskeaan. Alan melko varmasti kallistua noihin Air Stepin kääntövarrellisiin maihareihin. Ne olis vielä -40% alessakin.. Noita Pare Gabian glitterhilesaappaita puolestaan en kyllä ihan tosissani ole edes harkinnut, mutta saivat kyllä hymyn huulille, kun ne bongasin. Ne vois ihan selvästi olla Helinä Keijun talvisaappat. 😀

Huomenna mä sen ihan oikeasti teen. Päätöksen nimittäin. Ehkäpä vastaus tulee minulle unessa.


Pikaiset terkut kesken työpäivän tällä tavalla kaksoisleualle armollisesta lintuperspektiivistä napatun asukuvan muodossa!

Nuo H&M:n reisitaskuhousut löytyivät mun omasta kirpputorikasasta ja päätin antaa niille vielä yhden mahdollisuuden.Mutta ei, ei ne vaan jotenkin miellytä vaikka niin mukavat ovatkin. Nuo karmivan kokoiset taskut vievät jotenkin ihan tarpeettoman paljon huomiota reisiin ja tekevät jaloista epätaapainoisen näköiset. Mikä lie päässä viirannut, kun olen nämä joskus hankkinut. Väri olis kiva, mutta kyllä se taitaa tämän duunipäivän päätyttyä olla bye bye näille pöksyille.

 

Kävin muuten tänään toistamiseen sokeroinnissa. Se oli nyt toisella kerrallakin edelleen yhtä kivutonta ja kivaa (oon outo, I know..) kuin aiemminkin. Viisi viikkoa ehti siis kulua edellisestä kerrasta ja niistä noin kolme viikkoa sääret ja kainalot pysyivät sellaisena, ettei karvat häirinneet vielä lainkaan. Jossain parin viikon paikkeilla säärten iho oli toisinaan  etenkin suihkussa käydessä hieman arka ja kihelmöivä, ihan kuin ne uudet säärikarvat olisivat siellä poranneet reittiään ihon läpi vapauteen. 😀

Viime viikolla sitten alkoi olla jo sen verran mittaa, että turkista eroon pääseminen rupesi tuntumaan oikeasti ajankohtaiselta etenkin, kun edessä on matka hellelukemilla hemmoteltuun Roomaan, missä tulee varmasti heiluttua kintut paljaina.

Parasta sokeroinnin jälkeisessä karvankasvussa on ollut ehdottomasti se, että esim. bikinirajat eivät missään nimessä olleet ikävästi kutisevat kuten terällä vedetyn sängen jälkeen. Säästyin siis ikäviltä pistelyn tunteilta ja myös toisinaan höyläilyn jälkeen esiintyviltä karvatupentulehduksilta. Myös kainaloissa pehmeänä takaisin kasvavat karvat eivät tuntuneet yhtään niin ikävältä kuin sellainen raapiva sänki yleensä tekee.

Eli vaikka sokerointi karvanpoistometodina vaatiikin sen, että ne jouhet aina ehtii kasvaa välillä sellaiseen mittaan, että myös tarttuvat sokeriin, niin ainakin omasta mielestäni tämä tuntuu ehdottomasti parhaalta tavalta päästä eroon karvoista. Tämä on siis tästä lähtien pakollinen meno, joka on tavalla tai toisella sovitettava kuukausibudjettiin. 😀

Nyt ahkerana takaisin töiden kimppuun. Vielä olisi tämä ilta ja pitkä huomispäivä edessä ja sitten koittaa reilun viikon loma!

 


Tässäpäs nyt sitten heti perään yksi kuva missä edellisen postauksen mummobukleejakku on päässyt päälleni. Halusin samalla näyttää miten kivalta nuo vajaapunttiset Lindexin farkut näyttävät korkkareiden kanssa. Paljaat nilkat nyt vaan ovat yksi lempiasioistani pukeutumisessa.

Onhan toi jakku nyt edelleen vähän mummo, mutta kyllä se esimerkiksi noin pillien ja korkkareiden kanssa näyttää mielestäni oikein käyttökelpoiselta. Eiköhän niittimummis pääse käyttöön ainakin sen kustantamansa vitosen edestä.

Ulkona sataa muuten tällä hetkellä ihan käsittämättömän paljon vettä. Alkoi ehkä tämänpäiväinen trikoomaksimekko + sandaalit -asu tuntua ehkä hieman väärältä valinnalta. Mutta kun mä päätin aamulla, että koska nyt on vielä elokuu, mä haluan pukeutua kesävaatteisiin! Töistä kotiin saattaa polkea märkä ja kylmettynyt nainen.