01.07.2012

Posted at 19:57h in Yleinen by
0 Likes

Terkut täältä vaarojen sylistä Sotkamosta! Vietän täällä kesälomaa mamman ja isin hyvässä hoidossa. Rakkaiden ihmisten näkemisen lisäksi Sotkamossa käydessä on yksi sellainen ohjelmanumero, joka on pakko toteuttaa joka vierailulla ja mielellään vielä useamman kerran, ja se on käynti maailman parhaassa kahvilassa.

Omasta ja todistetusti monen muunkin ihmisen mielestä maailman paras kahvila löytyy tätä nykyä Sotkamon torin laidalta ja on nimeltään Murunen. Jos ikinä liikut tällä suunnalla Suomea, niin älä aja tämän paikan ohi, vaan ota hetki aikaa itsellesi ja omistaudu herkulliselle kakkupalalle ja nauti kahvilan lämpimästä ja ystävällisestä tunnelmasta.

Puolitoista vuotta sitten avattu Murunen on kaikkea sitä mitä itse toivon kahvilalta. Tunnelma on leppoisa, iloinen ja asiakas tuntee aina itsensä todella tervetulleeksi. Tarjolla olevat tuotteet ovat joko itse tai ainakin lähileipomoissa leivottuja, eikä tarjolla ole takuulla yhtään tusinapakastepullaa. Tuotevalikoima vaihtelee ja kehittyy ja joka vierailulla voi vastaan tulla jokin ihana uusi kielen mukanaan vievä kakku. Tiedän aivan liikaa kahviloita jotka luottavat vuodesta toiseen tasan samaan puuduttavaan valikoimaan.

Syy miksi Murusesta on tullut Sotkamossa jo nyt lyhyen olemassaolonsa aikana suoranainen ilmiö, ei kuitenkaan selity pelkästään makoisilla kakuilla ja viihtyisällä interiöörillä. Murusen todellinen sielu on sen työntekijöt ja ennen kaikkea omistaja Kalle. Voin ihan täysin liioittelematta sanoa, että harvoin näkee ihmistä, joka tekisi työtään yhtä innostuneena, iloisena ja koko sydämellään.

Kallelle jokainen asiakas on ystävä jonka näkemisestä hän ilahtuu. Vähänkään useammin vierailevat asiakkaat tunnetaan nimeltä ja kuulumisia kysellään kuin vanhalta tuttavalta. Vaikka tiskille ulottuisi jono ovelta saakka, niin jokaista asiakasta palvellaan ilman ikävän hopun tunnetta ja dialogi sisältää aina muutakin kuin liukuhihnalta tulevan ”ole hyvä, viis kuuskymmentä”.

Viimeksi juuri tänään kuulin, kun tiskillä minua ennen olleista naisista toinen sanoi ystävälleen, että ”täällä Murusessa on kyllä aina jotenkin niin erityisen lämmin tunnelma!”

 Suolaisten ja makeiden purtavien lisäksi tarjolla on myös mm. paikallisen valmistajan jäätelöitä. Arjen keskelle hieman luksusta kaivatessa voi kakun kyytipojaksi tilata lasin viiniä tai jopa shampanjaa. Arvostan.

Juuri tällaista paikkaa rakas kotipaikkakuntani olikin ollut vailla jo vuosia. Ja moni paikkakunta ja kaupunki on edelleen. Esimerkiksi Porista ei todellakaan löydy yhtään ainutta kahvilaa jonka nostaisin millään mittapuulla samaan kastiin Murusen kanssa.

Pienellä paikkakunnalla kaikki ihmisiä yhdistävät ja kylälle elämää tuovat ilmiöt ovat suunnattoman tärkeitä. Murunen ei ole tyytynyt olemaan pelkkä syömistä ja juomista tarjoava perinteinen kahvila, vaan se on pyrkinyt piristämään kylän elämää tavalla jos toisellakin. Esimerkkeinä vaikkapa torille joululoman ajaksi rakennettu luistinrata, missä lumiprinsessa luistelutti lapsia ja lomalaisia musiikin tahtiin, perjantain teemamusiikki-illat kuohuviinin kera ja lauantai aamupäivien askartelutuokiot lapsille. Ja meidän mamma on osallistunut Murusessa myös barista-kurssille ja odottaa jo innoissaan sille jatkoa.

Myös livemusiikkia on toisinaan tarjolla, viime talvena tuvan vetäisi täyteen ainakin Haloo Helsinki! Ei ehkä ihan normaaleimmasta päästä esiintyjä kun kahvilasta kuitenkin puhutaan. 😀

Ai niin, eikä sovi tietenkään unohtaa tiistai-iltapäivien neulemiittejä mihin paikkakunnan puikkojen kilisyttelijät kokoontuvat yhdessä herkkujen äärellä pistämään lankaa mutkalle. Mukaan voi toki tulla ilman neulettakin!

Kahvilatuotteiden lisäksi Murusessa on myynnissä myös kotimaisen Muru-merkin luomupuuvillaisia lastenvaatteita ja muita ihania lasten tuotteita. Joten kahvin ja pullan lisäksi täältä saattaa tarttua mukaan jotain muutakin. Ja jos ei muita ostoksia, niin takaan, että hyvä mieli ainakin!

Jos siis liippaat lomareissullasi hiemankaan Sotkamon suuntaan, niin suuntaa ihmeessä nokka kohti toria ja Murusta. Kannattaa kiepaista jopa vähän kauempaakin vaikkei ihan reitin varrelle osuisi. Itse aion suunnata herkuttelemaan ja hyvää mieltä hakemaan jälleen huomenna!


30.06.2012

Posted at 22:24h in Yleinen by
0 Likes

-mainosyhteistyö-

Miten meillä äiti ja tytär viettää keskenään laatuaikaa? No selailemalla netistä rätei ja lumpui ja kenkiä kans!

Mamma totesi, että punaisten kenkien himoni on mulla geeneissä, sillä äidillä on itsellään ihan sama himo. Muistankin elävästi jo lapsuudessa ihastelleeni esimerkiksi äidin upeita tulenpunaisia käärmeennahkakorkkareita. Ne olivat yhä aikaa upeat ja jotenkin vaaralliset, juuri sellaiselta tuntuvat kengät minäkin halusin itselleni isona.

Tänään me ei mamman kanssa kuitenkaan haaveiltu huikeista piikkareista, vaan molempien ostoslistalla olisi monikäyttöisiä nättejä kesäkenkiä ja kummankin mielestä nuo tarpeet täyttäviä kenkiä on balleriinat.

Äiti on jo moneen kertaan viime päivinä ihastellut minun vuosikausia vanhoja punaisia baltsujani, jotka ovat jo melko nuhjaantuneet, mutta vielä toistaiseksi käyttökelpoiset. Mitä nyt pohjat ovat kuluneet kuudessa (vai jopa seitsemässä) vuodessa niin sileiksi ja liukkaiksi, että ne varmasti pian lennättävät minut nokalleni. Tuoreemmat punaiset balleriina-ystävät olisivat siis tervetulleet viimeistään ensi kesäksi.

Ensimmäiseksi tarkastettiin blogini yhteistyökumppanin Spartoon valikoimat ja sieltä kahden naisen raatimme nosti palkintopallille yllä näkyvät rusettipäät. Itselleni iskivät parhaiten nuo molemmat laiturit, eli perinteisen hillityt versiot. Vasemman puoleiset Betty London ja oikean puoleiset Buffalo.

Nuo sekä sisältä, että ulkoa nahkaiset Buffalot voisivat hyvinkin olla vuosikausia palvelleiden luottoballeriinojeni seuraajat. Niissä kun natsaa niin materiaali, värisävy kuin hintakin joka on alessa vain reilut neljäkymppiä.

Mamma puolestaan iski silmänsä keskellä koreileviin C. Petulan alennuksessakin vielä toista sataa maksaviin rusettihörhelöihin ja julisti, että ”nuo voisivat hyvinkin tyydyttää minun punaisten kenkien himoni taas hetkeksi!”. (Hetksksipä tosiaan.. syksyllä aletaan sitten himoita taas punaisia syyskenkiä. 😀 )

Äidin silmiin pistäneitä kenkiä katsoessa sai kyllä taas kerran todeta sen jo moneen kertaan huomioimamme asian; mamman maku on kallis! Se bongaa aina kaupasta kuin kaupasta kaikista kalleinta ja ihastuu siihen. Nytkin kenkiä selatessamme äidin huomio kiinnittyi aina sellaisiin balleriinoihin joiden hinta alessakin oli useamman satasen. ”Miksi minun silmään ei osu yksiäkään kahden tai kolmen kympin kenkiä?”, se kyseli. Minä tein diagnoosin, että äidillä on joku sellainen ”vika” silmissä, että esim noin nettikauppaa selatessa kaikkien edullisempien tuotteiden kohdalla mamma näkee vain pelkkää tyhjää.

Että liekö se sitten vika vai taito? Kun niinhän sitä sanotaan, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Äippä onkin nimittäin aina osannut ostaa hyvää ja kestävää (niin käyttöä kuin aikaakin) ja kuulenkin usein esim. juuri joidenkin hänen kenkiensä kohdalla lausahduksen ”ne on kuule melkein yhtä vanhat kuin sinä!” Että kyllä se on vissiin kalliin ostaminen kannattanut. 😀

Myöhemmin tällä lomalla sitten vuorossa mun ja mamman kashmirneulelempparit!


28.06.2012

Posted at 12:57h in Yleinen by
0 Likes

LomalomalomalomaLOMA! Mulla on sellainen meneillään juurikin nyt ja sitä riemua riittää vielä yli pari viikkoa. Alkuviikko on mennyt ihan vaan kotona lepäillen ja pyykkiä pesten sillä viimeisten työviikkojen aikana oli ehtinyt kertyä melkoinen vuori sekä väsymystä, että pyykkiä. Kotona makoilun lisäksi olen ehtinyt myös pyörähtää pikaisesti tarkastamassa lähikauppojen alerekit ja löytyihän sieltä jotain varsin käyttökelpoista.

Musta trikoomekko. Kuinka mielikuvituksellista ja villiä heittäytymistä! Mutta kun tämä Lindexiltä alle parillakympillä löytynyt mekkonen nyt vain sattui tuntumaan päällä ihan suunnattoman mukavalta  ja mallikin on itselleni lähes justiinsa eikä melkein. Ajattelin, että tämä vaate voi pelastaa melko montakin  kesän”mulla ei oo mitään päällepantavaa”-päivää.

Kaula-aukko on melkoisen antava, joten ainakin näin kirkkaalla päivänvalolla kaupungilla kuljeskellessa on parempi pitää toppia alla. Mutta sopivassa tilanteessa mekkoa voi kenties käyttää joidenkin pientä vilauttelua kestävien liivienkin kanssa.

Tokihan kolttu on malliltaan tuollainen ikävä etupuskurin korostaja, mutta samallahan se tarkoittaa sitä, että mekon leikkaus myös luo illuusiota vyötäröstä, jota minulla ei todellisuudessa ole. Tuon positiivisen aspektin vuoksi koitan sietää sen negatiivisenkin.

Hihat ovat pituudeltaan juurikin rakastaamaani 3/4-mittaa vaikkakin kuvassa ovat ruttaantuneet lähes kyynärtaipeisiin. Ja helman pituudestakin tykkään, passaa niin matalien kuin korkeampienkin kenkien kanssa. Kaikin puolin siis oiva perusmekko! Ja sehän tarkoittaa, että mekko pääsee ehdottomasti mukaan reissuun.

Tai itse asiassa pääsi jo, sillä nyt kun jatkoin latauksen loppuun kirjoittamista, istun jo junassa kohti Kainuuta.

Lähtiessämme eilen murun kanssa syömään sujautin lompakon ja muut välttämättömyydet kauniin krokolaukun uumeniin. Ostin laukun talvella blogikirppiksellä Uinolta, joka luopui elukasta vitosella. Aito krokotiiliveska muutamalla eurolla on huippulöytö!

Minähän en noin niin kuin muuten siedä matelijoita lainkaan, mutta näin laukkuina käärmeet ja krokot ovat kyllä kovin kauniita. Voin myöntää, että tieto siitä, että noita eläimiä tapetaan puhtaasti tällaisten tuotteiden materiaaleiksi, ei hetkauta minua tippakaan. Pelon ja inhon tunteet hakkaavat kaiken säälin ihan 6-0. Olen siis julmuri, jolla on kaunis laukku ja useampikin.

Vielä pari tuntia junailua jäljellä. Palaankin sitten tänne pelipaikalle seuraavan kerran vaarojen kupeesta isin ja äidin luota!