-mainosyhteistyö-

Kuinka monen vuoden taakse sitä ihminen voikaan muistaa kirpputorille heittämiään kenkiä? Olen tänä keväänä huomannut useaan kertaan kaipailleeni haikein mielin eräitä yläasteella omistamiani Vagabondeja. (Ja siis mun yläasteajoista on kuitenkin jo yli viistoista vuotta. )

Ne oli sellaiset ihanat kirjavaraidalliset matalat kävelykengät remmillä. Voi miten minä niistä nyt taas tykkäisin jos ne vielä omistaisin! Mutta mulla on tosiaan sellainen ikävä käsitys, että olen ne jossain teiniaikojen rahapulassani tunkenut kirpparille.

(Ihan pieni ja hento ääni päässäni kyllä piipittää, että saattaiskohan mitenkään olla mahdollista, että sittenkin lymyilisi vielä jossain ullakolla.. Mammaa!!! voitko kurkata vinttikomeron lattiat?) Bongasin samanlaiset kengät jopa  jokin aika sitten huuto.netistä, mutta olivat hiivatti kaksi numeroa liian suuret. 😛

Eihän ne uudet raidat vanhoja teininostalgiaa tihkuvia versioita korvaa, mutta kovasti minua nyt jostain syystä kirjavat jalkineet kiinnostavat. Spartoolta löytyi parit erityisen herkulliset.

Ballerinat on ehdottomasti mun kesän ykköskenkiä, joten siksi nuo Nine Westit pistivät silmääni. Mutta kun sitten taas Rocket Dogin korkkarisandaaleissa on mun mielestä kivempi raidoitus! Kunpa nuo kengät voisi sujauttaa pussiin ja ravistaa ja ulos tulisi ballerinamalliset kengät tuolla pirtsakammalla värityksellä.

Kirjavat herkkukengät olisivat niin omiaan piristämään oikeastaan ihan kaikkia mun supertylsiä kesäasuja. Farkkushortsit ja raitaballerinat, toimii! Minkä tahansa värinen kesämekko ja raitakorkkarit, toimii! Mun uusi hieno musta haalari (jo neljättä päivää putkeen päällä.. pitää muistaa pian kuvata tännekin) ja kummat tahansa noista raitakengistä, toimii! Tai siis ei ikävä kyllä toimi, vaan toimiSI, jos raitakaunokaiset omistaisin.

Täytynee ehkä pitää silmät auki ensi viikon Tukholman reissulla, jos siellä kävisi niin uskomaton munkki, että löytyisi ne täydelliset raitakengät.

Alussa mainitsemistani nuoruusvuosien raitakengistä tuli muuten mieleeni, että olen saanut huomata nyyhkineeni jopa kaksien eri Vagabondin kenkien perään näin reilut kymmenen vuotta myöhemmin. Sitä ei todellakaan silloin alle kakskymppisenä tullut mieleenkään, että mikään niistä jutuista jotka menivät muodista voisi enää koskaan kiinnostaa itseä. Mutta näin sen iän tulon sitten huomaa.. kyllä vaan olisi raitakenkien lisäksi myös ne mustat tolppakorkoiset ja paksupohjaiset nilkkurit olleet taas enemmän kuin ajankohtaiset jo viime syksynä.

Eli tästä lähtien en heitä enää ikinä pois ainakaan yksiäkään Vagabondin kenkiä! 😀


Lenny Kravitzin keikkaliput on nyt arvottu ja onni kohtasi lukijaa nimeltä………. (pärrpärrrpärrr…. rumpujen pärinää)… EMILIA! Voittajalle on laitettu sähköpostia.

Ja ne keitä onni ei nyt kohdannut, voivat klikata itsensä Live Nationin sivuille, sillä liput ovat tulleet myyntiin juuri tänään! Hintakaan ei ole paha tuollaisen upeaäänisen komistuksen näkemisestä ja kuulemisesta, sillä tiketit irtoavat alle kuudella kympillä.

Mukavaa maanantaita kaikille!


Pyörähdin eilen murun kanssa Viikkarin Kyläjuhlassa ja minä istahdin Sibeliuspuistossa ensimmäiseksi Kirjoittajapiiri Tapiirin runoilijoiden eteen runomuotokuvaa varten.

Noin 15 minuutin istuskelu vieraan ihmisen tarkkailevan katseen alla tuntui aika jännittävältä. Pelkäsin kovasti, että runoon ikuistuu kasa epäimartelevia piirteitä kuten epävarmana pälyilevä katseeni ja rää tursuava ja tuhiseva olemukseni. Huoleni oli turha, runosta tuli kauniimpi kuin mallinsa. Satakunnan Kansaan päätynyt valkuva puolestaan näytti mallinsa juuri ikävän totuudenmukaisesti.

 

Olkapäiden takana sateenkaaret,
puiston viimassa viidakon värit.
Pysäytät kuvan tähän:
musta kangas ei peitä
pantterin katsetta.
Pinkkien porttien takaa
kaukaisen kynän muisto,
vahvaksi kasvanut matka,
kissaeläimen silkki ja
hiipivä voima.
 

19.5.2012 Viikkarissa

Aija Amee

Olisin kovin mielelläni jäänyt kuulemaan myös millaisen runon toinen kirjoittaja kynäili viereni istahtaneesta tuulipukuisesta naisesta joka kantoi kädessään vakuumiin palattuja viimeisen myyntipäivänsä kohdanneita possun suikaleita. Uskoisin runoilijan nähneen hänessä paljon sellaista mitä minä en.

PS. Vielä muutama tunti aikaa osallistua Lenny Kravitz-lippujen arvontaan!