05.03.2012

Posted at 11:24h in Yleinen by
0 Likes

Meidän kämpässä on sisustushommat on edelleen ihan kesken vaikka muutosta on jo puoli vuotta. Tänään saatiin sentään anopin muuttokuormasta saatu kristallikruunu makkarin kattoon, oltiinkin tosiaan tuo puoli vuotta jo oltukin ilman makuuhuoneen kattovalaisinta. Mutta esimerkiksi olohuone on ihan levällään ja keskeneräinen. Ei oo tauluja seinillä ja joku tyylikäs vitriinikin tarvittais, mutta sellaiset maksaa ihan maltaita.

Mä en ikinä löydä just niitä juttuja mitä tarvittaisiin, esim. se vitriini on ollut hakusessa nyt jo kuukausia, mutta ei vaan löydy miellyttäviä. Mutta tarpeellisten juttujen sijaan vastaan tulee röykkiöittäin sellaisia huonekaluja ja sisustuselementtejä jotka vaan on ihan superihania, mutta joille ei ole enää tilaa majatalossa.

 Viimeisimmäksi minulle kolahtivat nämä Hobby Hallin mainosmeilissä vastaan tulleet industrial-henkiset kalusteet.

Miten loistavasti tuo hyllykkö passaisikaan yhteen meidän olohuoneen sohvapöydän virkaa toimittavan armeijan vanhan arkun kanssa! Ja paikkakin minulla tuolle hyllylle kyllä olisi mielessä, mutta sitä 529 euroa ei valitettavasti taskussa jonka kaunotar kustantaisi. Ja niin ihana kuin tuo metalliarkku olisikin, niin meiltä löytyy erinäköisiä arkkuja jo kaksin kappalein, joten sitäkin saa vain kuvasta ihailla.

Mutta kuvien katseluhan on jo lähes puoli sisustusta, vai mitenkä se olikaan. Uusista huonekaluista haaveilun sijasta minä voisin ottaa nyt ihan ensiksi sellaisen askeleen, että tekisin kunnon suursiivouksen ja katsoisin millainen sisustus tästäkin kämpästä löytyy kaiken tämän rojun ja sotkun alta!

PS: Olen ollut viikonloppuna melko ahkera joten vilkaiskaahan ihmeessä muutama edellinenkin postaus, jos ette ole niitä vielä huomanneet!


04.03.2012

Posted at 21:43h in Yleinen by
0 Likes

Viikko sitten lauantaina tapahtui jotain itselleni todella ihmeellistä ja uutta. Minä nimittäin menetin sydämeni kissalle, ja vielä ihan aikuiselle sellaiselle.

En ole koskaan ollut oikein kissojen ystävä vaikka muuten kaikenlaisille karvapalleroille yleensä lämpenenkin. Yhtenä syynä tähän ”negailuun” on varmasti ollut se, että juuri kissat ovat olleet mulle aina yksi pahimpia allergianoireiden aiheuttajia, mutta mä olen myöskin aina pitänyt kissoja jotenkin liian vaikeasti lähestyttävinä. Ne on sellaisia viekkaita kyräilijöitä ja mä taas tykkään sellaisista seurallisista ja avoimista söpöistä eläimistä. 😀

Mutta kuten jo sanoin, niin viikko sitten mä tapasin kisun joka tassutteli suoraan mun sydämeen. Ja mikä parasta, vaikka olin tuon kissaeläimen seurassa useamman tunnin ja silittelinkin sitä, niin en saanut minkäänlaisia allergiaoireita. Haluatteko nähdä millainen ihana kissi sai mut puolelleen?

Hän on Fiona!

Tapasin Fionan siis Jussin luona, kun menimme kangaskauppavierailun jälkeen hänen luokseen ottamaan minusta mittoja.

Olin nähnyt Fionan kuvia jo aiemmin facebookissa ja miettinyt, että siinäpä on oudon näköinen kissa. Tuollainen karvaton ruttunahka kun on. Mutta luonnossa se oli aivan ihana ilmestys. OIkein seurallinen ja hellyydenkipeä tapaus. Jussi kutsuikin Fionaa lempeästi omaksi rakkauspakkauksekseen.

 Fiona oli heti ihan minunkin kaveri otti kovasti kontaktia. Erityisesti minun villasukat tuntuivat kovasti kiinnostavan. Siitä piti kuitenkin hieman pikkuista torua, kun hän olisi kovasti halunnut tarrata sukkahousuihini sillä välin kun Jussi yritti ottaa minusta mittoja.

Laitettiin hänet sitten ehkä kolmeksi minuutiksi oven taakse eteiseen odottamaan, että saadaan tehdä mittailut rauhassa, niin Fiona oli takaisin tullessaan jo surkeana ihan kuin hänet olisi hylätty pidemmäksin aikaa. Oikea drama queen. 😀

Yritin kovasti miettiä fionaa silitellessäni, että miltä se ihanan pehmoinen nahka oikein tuntuu ja Jussi sen osasi sitten pukea sanoiksi. Fiona on ihan kuin lämmin persikka! Ihana, ihana, lämmin persikka! Ja mä olen nyt sitten Fiona nimisen lämpimän persikan kummitäti. 😀

 Ja ettei tyyliasiat nyt ihan unohtuis, niin huomiokaa myös tuo Fionan upea toppi. Se on kotoisin American Apparelilta ja rakkauspakkauksella oli niitä oikein kolmessa värissä. Mikäli jonkun teidän pikku kisu tai hauva olis vailla trendikkäitä ja värikkäitä puseroita, niin nuo fleecea sisäpuolelta olevat topit  maksavat  tällä hetkellä AA:ssa vain vaivaiset 2 € kipale! Ja värejä on tarjolla vaikka kuinka. Fiona ainakin kuulema viihtyy omissa paidoissaan oikein mainiosti.


04.03.2012

Posted at 16:41h in Yleinen by
0 Likes

Jokaiselle on varmasti ainakin joskus käynyt niin, että on tullut ostettua alennusmyynnistä jotain sellaista jonka ihanuudesta ei ole ollut edes ostohetkellä ihan täysin varma. Jotain hyvää ja jotain epäilyttävää, mutta hullun halpa hinta kuittaa epäilykset ja hipsit kassalle.

Ostos voi osoittautua joko oikeaksi helmeksi jonka upeus avautuu vasta hetken tutustumisen ja sovittelun jälkeen, tai sitten hudiksi jonka matka jatkuu vuoden kaapissa lymyilyn jälkeen kirpputorikasaan hintalappu edelleen saumassa roikkuen.

Tai sitten voi kohdalle sattua ns. pitkän kypsymisajan kaipaava ihanuus, jonka suhteen on jo ehtinyt luovuttaa, mutta mieli muuttuu vielä juuri hetki ennen kuin kirppiskassi lipuu ulos kotiovesta. Minä tein viime viikonloppuna löydön omasta kirpputorikasastani ja pelasti sieltä kuvassa näkyvät Hiawatha-tossut.

Ostin mokkanahkaiset hapsunilkkurit viime syksynä (vai oliko se keväänä..) Ratsulan Toripäiviltä kympillä. Ihastuin kenkien malliin ja mukavuuteen, mutta vaalea leijonankeltainen väri oli se joka epäilytti. Mietiskelin josko mokkaa pystyisi jollain konstilla värjäämään ja haaveilin kenkien muuttamisesta ruskeaksi. Koska hinta oli niin halpa, uskaltauduin ostamaan kengät ja tuumin ettei hommasta tule hirveää konkurssia vaikka kenkien värjääminen ei onnistuisikaan.

No niinhän siinä kävi etten koskaan saanut aikaiseksi lähteä etsiskelemään värjäyshommaan sopivia aineita ja löysin jo tyystin unohtamani, edelleen keltaisena hohtavat kengät eteisen kaapista noin kuukausi sitten ja nakkasin kirppiskasaan. Viime viikonloppuna sitten lajitellessani tavaroita blogikirppikselle, näinkin inkkaritossut ihan uusin, väreistä innostuneen ihmisen silmin. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, leijonankeltaisten nilkkureiden ihanuus avautui minulle ja nappasin ne pois myytävien tavaroiden pinosta.

Tässä kävi siis jotakuinkin samalla tavalla kuin minulle ja murulle aikoinaan. Vuoden se pyöri jollain tavalla kuvioissa mukana, mutta moni muu tuntui kiinnostavammalta. Paljon oli tyypissä hyvää, mutta jotenkin sen vaan ei ajatellut olevan itselle sopiva, ”niin vanhakin vielä..” Mutta niin ne vaan silmät eräänä päivänä aukesivat, eikä komistusta tehnytkään enää mieli päästää kenenkään muun löydettäväksi ja siitä asti onkin asuttu kimpassa. Jo lähes yhdeksän vuotta. Toisinaan rakkaus tarvitsee syttyäkseen aikaa ja tuumailua.

Pirteät hapsutossut piristivät eilen ihanasti muuten kovin synkkää shortsiasuani ja niiden mukavuus varmisti sen, että tulemme kulkemaan tänä keväänä yhdessä usemmankin kilometrin. Ja niin se on kuulkaa tuon vieressä tässä sohvalla istuvan murunkin kanssa: aina silloinkin kun minä pelkään ja stressaan ja olen muuten vain synkkä, niin murun poikamainen hymy ja suuri syli piristävät kokonaisuutta.  Aika ihania ovat molemmat, sekä muru, että aurinkoiset hapsutossut.