02.10.2011 Viikon ihanat sekalaiset
Yääh. Olen maannut viime aikoina illat vaan kipeänä sohvalla niistäen ja vinkuen mieheltä erilaisia hoitotimenpiteitä kuten ”lämmitä mulle omenapiirakkaa!”, ”voitko vähän silittää mua”, ”ois ihana jos hieroisit mun jalkoja” jne. Aivotoiminta ja energia on riittänyt niinkin vaativiin toimintoihin kuin nettikauppojen ihanuuksien kuolaamiseen ja rikossarjojen tuijottamiseen. Jälkimmäinen on kyllä kieltämättä ollut rään täyttämillä aivoilla jo vähän turhan haastavaa. Yhden nenänniiston aikana kun ehtii tietysti mennä ohi juuri ne ratkaisevat sekunnit jolloin laboratoriossa selviää jokin juonen kannalta olennaisen tärkeä asia. Onneksi on tallentava digiboksi ja takaisinkelausnappula.
Vaatteiden, kenkien, asusteiden tai ihanien kotijuttujen selainikkunashoppailuun ei kuitenkaan onneksi tarvita juuri sen kummempaa ymmärrystä kuin tietokoneen hiiren käyttötaitoa. Keräsin tähän muutamia menneen viikon aikana ihastusta, himoa ja halua herättäneitä asioita.
MAINIOTA MUSTAA
Sekä Monki, että Cos avasivat hetki sitten verkkokaupat, joten pitihän ne valikoimat tutkia perin pohjin. Ketään ei taida kovasti yllättää, että iskin silmäni yllä oleviin synkän viehättäviin yksilöihin. Mustat kauniisti rypytetyt ja notkeasti laskeutuvat vaatekappaleet iskevät minuun aina vaan enkä tunnu saavan niistä tarpeekseni. Pitänee ehkä ensi viikonlopun Helsingin reissulla käydä tarkastamassa olisiko tuota Monkin takkia liikkeessä, jotta pääsisi sitä sovittamaan.
ASIALLISIA ASUSTEITA
Cos on merkki jota ole monen kuullut hehkuttavan, mutta jonka valikoimaan en itse ole koskaan aiemmin tutustunut. Näin ensi tutustumisen perusteella voin kuitenkin jo todeta, että olisihan siellä melkoisen paljon omaankin tyyliini sopivia simppeleitä, mutta silti mielenkiintoisia vaatteita ja asusteita. Vaatteiden kokopolitiikka kuitenkin hieman mietityttää.. Joistain vaatteista on tarjolla kokoja 44 saakka, mutta osasta taas on kokovalikoima XS-L. Hieman siis epäilen, että minä niihin mahtuisin. Pitänee joskus uskaltaa tilata jotain kokeiluun.
Mutta onneksi mun mottoni pätee edelleen ja laukut tosiaan mahtuu aina! Miestenpuolelta löytynyt iso canvaskassi nahkayksityiskohdin muistuttaa ihanalla tavalla hieman lapsuuden kerholaukkuna toiminutta jenkkikassia. Koko, ulkonäkö ja hinta on kaikki ihan balanssissa, mutta mä en ole vielä keksinyt sitä spesifiä tarvetta jonka varjolla saisin itseltäni luvan laukun hankintaan. 😀
Unelmanpehmeän ja lämpimän kashmirpipon hankintaan ei puolestaan tarvita sen kummempia syitä kuin se, että mulla ei vielä ole kashmirpipoa! Luulen, että tästä innostuu äitikin. Joko niin, että sekin haluaa tilata oman pipon tai sitten se ilmoittaa, että ”kyllä minä voin sinulle kashmirpipon neuloa, ei sitä tarvii muualta ostaa”. 😀 Jään odottamaan kumpaan vaihtoehtoon minuun kashmirrakkauden tartuttanut mammani kallistuu.
River Islandin (Asos) karvavuorisista nilkkureista sanon vaan, että ihanat! Ja että oon kade Sallalle, joka kertoi ne tilanneensa.
LÄMPÖÄ JA LAMPPUJA
Näin sohvalta nuhaisena katsottuna kaikkein eniten ihastusta ja kiinnostusta herättivät kuitenkin kodintavarat. Niistä kun on iloa kipeänä kotona maatessakin toisin kuin ihanista kengistä ja laukuista jotka odottavat ulos menoa ja tärkeää kannettavaa.
Kolmijalkaisen näyttävän lampun himo ei ole edelleenkään laantunut. Upeiden teatterin ja mm. armeijan käytössä olleiden spottivalaisimien lisäksi hollantilainen 360volt kauppaa monen muunkinlaisia vintage industrial -valaisimia. Rujosta ja rähjäisestä teollisuusestetiikasta pitävien sisustajien kannattaa ehdottomasti vilkaista putiikin tarjonta, sillä yoimitus onnistuu myös Suomeen. Itselleni noiden aarteiden hinnat ovat turhan korkeita, joten se lamppuhimotus taidetaan ratkaista lähempää löytyvällä tuotteella. Ja vieläpä melko pian… Kuka arvaa?
Kuumeen nousun aiheuttamassa palelussa minua on lohduttanut mammalta saatu, jo vuosia palvellut harmaa kashmirhuopa. Jos kuitenkin olisin vielä ilman sellaista ihanuutta, voisin harkita talven pelastajaksi tuota H&M:n torkkupeittoa. Tätä nuhapeikkoa olisi voinut ilahduttaa kovasti myös suloinen Urban Outfittersin teepannu mikäli sellaisen omistaisin. Ei varmasti voisi olla hymyilemättä edes kaiken rään keskellä, kun noin iloinen Punahilkka tarjoilisi kupposen kuumaa.
Nyt tilanne vaatii iltapalaa, lisää nenäliinoja ja murun turvallisen kainalon!
