07.09.2011

Posted at 12:59h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen aina ollut sellainen tyyppi, että en pysty käymään edes missään marketissa taikka sekatavarakaupassa ostamassa pesujauhetta/vessapaperia/kumilenkkejä/tai muutakaan sillä hetkellä akuuttia tarpeellista ilman, että ihan vaan nopeasti tsekkaan läpi myös puljusta mahdollisesti löytyvät vaatteet ja asusteet. Koskaan ei voi tietää millainen aarre yhtäkkiä odottaakin juuri sellaisessa kaupassa josta sitä ehkä vähiten odottaisi löytyvän. Sama pätee myös nettikauppoihin. Siinä samalla kun tsekkailee kodintarvikkeita uuteen kämppään voi tilaukseen kätevästi livauttaa myös jotain kivaa omaan vaatekaappiin.

Olen mukana Indiedaysin ja NetAnttilan kampanjassa, missä meitä bloggaajia haastettiin etsimään omia suosikkivaatteita NetAnttilan uudesta syysmallistosta. Itselleni tämä verkkokauppa on jo entuudestaan tuttu kodinhankintojen lisäksi myös vaateostoksien puolesta (olen tilaillut esim. lähes kaikki Nanson vaatteni täältä), mutta tiedän että monelle muulle heidän muotitarjontansa on ihan vierasta.

Voitte varmaan kaikki yhtyä mielipiteeseen, kun sanon, että aikalailla mun näköisiä juttujahan sieltä syksyn tarjonnasta löytyi ja paljonkin. Ja miten sattui tuo kollaasin värimaailmakin ihan blogin ulkoasuun sopivaksi. 😀

 

1. Accessories lierihattu 2.Fransa Jakku 3. Line Collection neulostunika 4. Line Collection nahkalaukku 5. Line Collection duffelitakki 6. Dune neulospusero 7.Hofler, nahkakäsineet 8. Brooklyn nahkaratsusaapas 9.Line Collection tvillihousut

Ehdottomiksi ykkössuoikeiksi nousi tuo Fransan valuvaliepeinen jakku ja Line Collectionin ryhdikkään näköinen nahkalaukku. Ihan sen näköisiä juttuja, että mietin miksei ne jo oo mun. Jakku olis aika killeri mun uusien keinonahkahousujen kaveriksi. Ja mä en tiedä mikä ihme rakkaus mulla on tuollaisia yksinkertaisia mustia nahkalaukkuja kohtaan etenkin kun niiden ainoana yksityiskohtana komeilee ronskit hopeanväriset vetoketjut. Mä olen heti ihan heikkona. Mä en mitenkään voi mennä lupaamaan, etteikö tuota laukkua tultaisi vielä joskus näkemään mun käsivarrellani.

Tarviiko mitään noita muitakaan oiekastaan paljoa selitellä miksi niihin ihastuin? Musta mekko, punaiset housut, pitkät nahkasaappaat, kaikki passais mulle kuin nenä päähän. Paitsi, että noita mustia trikoo-/neulemekkoja mä en ehkä tarttis enää yhtäkään.. mutta punaiset housut on kyllä olleet etsinnässä!

Mulla on tiiättekö sellanen kauhee vamma sielussa, että mulla raukalla ei oo koskaan ollut duffelitakkia. Tai no on joskus ihan pienenä saattanut olla, mut en itse kyllä muista. Miten sellainen tyttö voi kasvaa muuta kuin kieroon jolla ei oo ollut söpöä, pehmoista ja ihanan värisä duffelia? No niinpä, siks kai mä oo tällanen kuin oon.. Pitäis ehkä korjata tilanne. Minä assosioin duffelit aina sellaisiin aina hymyileviin, kiltteihin lettipäisiin koulutyttöihin joiden elämässä sujuu kaikki. Kai minustakin tulis heti tosi reipas ja aikaansaava punaposkinen tyttölapsi kun kiskoisin tuon makeanpunaisen duffelin päälleni. Pitäisköhän harkita takkia ensiavuksi nurkan takaa hiipivän kolmenkympin kriisiin. Punaisessa duffelissa ei voi tuntea oloaan yli 17-vuotiaaksi, eihän?

Mulle siis kyllä löytyi NetAnttilasta himotuksia vaikka kuinka, mutta mites on teidän laita? Nyt on nimittäin sellainen mukava tilanne, että mä saisin arpoa yhden 150 € lahjakortin tuonne NetAnttilaan kaikkien niiden lukijoiden kesken, jotka klikkaavat itsensä tuonne nettikaupan vaatetarjonnan syövereihin ja etsivät sieltä oman lempparituotteensa (yhden tai useamman) ja kertovat sen täällä kommenttiboksissa vaikkapa linkin kera.

Jos haluat voittaa 150 € lahjakortin, niin toimi seuraavien ohjeiden mukaan:

  1. klikkaa itsesi NetAnttilan muoti- ja kauneusosastolle TÄSTÄ
  2. etsi sieltä omat suosikkituotteesi
  3. tule kertomaan ne tänne kommenttiboksiin
  4. täytä vastausken lisäksi myös kohdat nimimerkki ja sähköpostiosoite
  5. tee tämä kaikki sunnuntaihin 25.9. mennessä
  6. pidä peukkuja omasta puolestasi ja toivo parasta

Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla!

EDIT! Kilpailun osallistumisaika on nyt päättynyt. Arvonta suoritetaan maanantaina.


06.09.2011

Posted at 21:27h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen melkoinen takinkääntäjä ja sanojeni syöjä mitä tulee pukeutumiseen ja hankintoihin. En usko enää itsekään mihinkään mitä blogissani julistan. Esimerkiksi reilu viikko sitten kirjoitin näin: Kesällä hankitut vaatekaapin väripilkut, kuten oranssit topit tuntuvat nyt vain kaukaiselta muistolta. Taivaan pikkuhiljaa tummuessa ja tuulen puhaltaessa hieman viileämmin tuntuu turvalliselta kietoutua tuttun mustaan. Siis joo, tuntuu turvalliselta kietoutua mustaan, mutta keskellä Stockmannin naistenosastoa lahjakortin poltellessa lompakossa minä sen tajusin, ei mun tarvitse hylätä niitä väripilkkujakaan!

Ja mikä oli se vaate, joka sai minut ymmärtämään, että myös syksyn viimaan ja talven tuiskuihin sopiva lämmin villavaate voi olla muutakin kuin mustaa ja harmaata?

neule/Whyred, mekko/mamman vanha, nahkarotsi/Saki, laukku/Alternative, hattu/Pieces, bikerit/Clou, ristikoru/Antti Asplund

Whyredin ohut merinovillaneule vangitsi katseeni juuri sillä oikealla, loistavasti itselleni sopivalla oranssinpunaisella sävyllä. Tämä kaunis väri yhdessä hohtavan smaagdinvihreän kanssa ovat hyvin vahvasti esillä Whyredin tämän talven vaatteissa. Kiinnitin väreihin huomiota jo Whyredin tammikuisessa näytöksessä Tukholmassa, mutta en todellakaan silloin vielä osannut kuvitella itseäni pirteässä oranssissa. Mutta niin se mieli muuttuu. Tämä neule tuo auringon talven pimeimpiinkin päiviin.

Neuletta ei ollut pilattu edes kammottavalla hinnalla, vaan se irtosi piirun alle satasella. Minulla oli lahjakortissa saldoa n. 85 € enkä joutunut pulittamaan puserosta itse kuin vajaan kympin. Olen siis todella iloinen uuden väripilkun omistaja. Olenkin ehtinyt tunustaa väriä jo useita kertoja viikon aikana ja asukuviakin tästä on luvassa varmasti lisää.

Tänään väritin neuleella mamman kesäisen maksimekon astetta lämpimämmäksi syysasuksi. Mekossa aiemmin vallinnut muumien mörkö -fiiliskin talttui kummasti kun yläosa muuttui. Ja sen lisäksi, että mieli on muuttunut hieman noiden värien suhteen, niin on ne ajatukset saaneet uuden suunnan näköjään noiden pitkien helmojenkin suhteen. Koskaan ei siis pitäisi sanoa ei koskaan. (mutta sanon silti:  oon ihan varma, etten koskaan opi puhumaan ruotsia, en koskaan aio sisustaa kotiani millään sinisellä, en koskaan pukeudu raidalliseen poolopaitaan, enkä koskaan opettele juomaan kahvia. Nih. Oon tosi kapinallinen)

 

Alla vielä muutamia ottamiani kuvia Whyredin tammikuisesta näytöksestä Tukholman muotiviikoilta. Valitsin tähän juurikin sellaisia asuja joissa näkyy noita kauniita punaisen, oranssin ja korallin sävyjä. Näin sinisen vihaajana ihan hävettää sanoa, että tuo toisessa kuvassa näkyvä tiilenpunaisen ja sinisen yhdistelmä näyttää aika hämmästyttävän hyvältä. (toisiko joku minulle kuumemittarin!)

Whyredin AW-mallistosta aiemmin postaamani kuvat olivat lähinnä tummemmanpuhuvista asuista. Kuvat löydät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.


05.09.2011

Posted at 10:30h in Yleinen by
0 Likes

Koneen kätköistä löytyi tasan kaksi viikkoa sitten otettuja asukuvia jotka eivät olleet vielä päätyneet tänne saakka. Hattu on siis keikkunut lähes yhtäjaksoisesti päässä jo ainakin sieltä asti ja muistaakseni hieman pidempäänkin. Nukkumaan mennessä sentään useimmiten raskin luopua knallista. Sanon useimmiten sen vuoksi, että viimeisen viikon aikana on kyllä tullut ainakin pariin otteeseen torkuttua hatun lieri vinoon junassa. Maailman kohtaaminen mustan huopapotan alta kurkistellen tuntuu vaan jotenkin turvallisemmalta kuin paljain päin.

Mutta oli minulla asukuvien päivänä jotain muutakin päällä kuin pelkkä hattu. Hoikat huippumallit pystyvät toki esiintymään valokuvissa pelkän knallin kanssa paljastamatta siltikään ythään intiimiä osaa itsestään, mutta meikäläisen ruhosta ei tuolla hatulla taitaisi saada piiloon yhtä tissiä enempää. Vai mahtaisko peittyä sekään. Ette ehkä halua nähdä kuvia joissa testaan. 😀

Asu ei ole kokonaisuutena ihan sitä ominta ja tutuinta itseäni, mutta kyseessä onkin ”mitä jätesäkeistä ekana käteen sattuu” -mallinen asu, eli ajalta ennen kuin vaatteet oli purettu uudessa kodissa kaappeihin. Mutta tunnettuani hetken aikaa oloni ensin hieman oudoksi, sitten Pirjo-Riitaksi ja sen jälkeen vielä vähän wannabe-taiteilijamaiseksi, tajusin että pitäisi ehkä useamminkin alkaa vetämään päälleen muutakin kuin niitä kaikista ilmeisimpiä yhdistelmiä. Eli aina kun alkaa tuntumaan siltä, että sama housut+paita -yhdistelmä on jo syöpynyt peilin pintaan, voikin pakata vaatteensa sikin sokin säkkeihin ja viettää pari viikkoa jänniä asuarpajaisia aina aamuisin.

Jos midimittainen hame ja sen kaverina ollut huitula aiheuttivatkin minulla kevyitä ”Pirjo-Riitta kollegan viiskymppisillä” -fiiliksiä, niin asusteet onneksi virittivät kokonaisuuden astetta nuorekkaammaksi (siinä vaiheessa, kun alkaa käyttää jostain omista kamppeistaan tai itsestään sanaa ”nuorekas”, tietää pelin olevan jo menetetty…), ei kun tutummaksi.

Knallia ja Alternativen mahtavaa laukkua olettekin nähneet jo aiemmin, mutta Biancon kauniit puupohjaiset sandaalit ovat jääneet esittelemättä. Paljastin yhdessä postauksessa soittaneeni Jonnalle hätäpuhelun, kun jäin pohtimaan ottaako mustat vai ruskeat. Häpeissäni tunnustan ottaneeni molemmat. Eli nuo nahkaa kauniisti jalan ympärille punovat sandaalit löytyvät minulta nyt kuvissa näkyvien ruskeiden lisäksi myös mustana. -70% alenuksen ansiosta maksoin niistä yhteensä vain n. 45 €.

Harmikseni sandaalikelit taitavat vedellä nyt todella viimeisiään, joten monesti eivät käyttöön ehtineet enää tänä kesänä. Mutta onneksi kesä on joka vuosi. Ja mikään ei ole niin ihanaa, kuin kaivaa kaikki talviunilla olleet kesäkengät laatikoistaan heti kun ulkona alkaa tuoksua aurinkoinen kevät. Enkä minä ihan vielä aio luovuttaa, siirrän sandaalit lopullisesti talviteloille vasta kun varpaat alkavat sinertää.