06.06.2018

Posted at 19:48h in Yleinen by
0 Likes

Onko elämässä muuta sisältöä kuin työ? Just nyt oma vastaukseni on, että eipä juuri. Jotenkin olen onnistunut saattamaan itseni tilanteeseen missä päivätöiden päättyessä alkaa seuraava työvuoro omien keikkojen ja kuvien parissa. Ja jos kalenterissa uhkaa tullavastaan yksikin tyhjä päivä, niin kyllä siihenkin jostain keikkaa pukkaa. Eli toisin sanoen en älyä kieltäytyä mistään.

No, pankkitilille tämä tekee toki hyvää. Mutta olis varmaan fiksua välillä pitää vähän vapaatakin, että vois tehdä tienesteillään jotain. 

Viikonloppuna mulla olis lähes tulkoon ihan oikeasti vapaata. (riippuen siitä miten pitkän päivän jaksan tehdä huomenna). Mietinkin nyt, että saisinko itsestäni niin paljon irti, että lähtisin lauantaina oikein festaroimaan. Vaihtoehdot olis Sideways missä kiinnostais Vesta ja A Perfect Circle tai sitten Tampereella South Park, missä voisi käydä katsomassa Amorphiksen ja Mustachen.

Mitään seuraa mulla ei kyllä ole tiedossa, mutta itseksenihän mä muutenkin viihdyn, niin kai sitä muutamat keikankin omassa seurassaan pärjäis. Pitää nyt pari päivää koittaa psyykata itseään, että lähtisin enkä jäis vaan kotiin. Viime kesänäkin jäi niin kaikki kivat kesäpuuhat väliin, että vois koittaa nyt vähän petrata. 

Kun kerran on koko ajan töissä, niin kuvissakin sitten työpäivän releitä. Olen hiippaillut monta päivää putkeen noissa Tokmannista löytyneissä Polan leveälahkeisissa pöksyissä. Kivan kepeät ja mukavat pöksyt, jotka on samalla kuitenkin suht siistin näköiset. Näyttää ihan yllättävän siistiltä tuo housujen ja trikoobleiserin yhdistelmä vaikka kaikki on päätynyt päälle ihan puhtaasti mukavuus edellä.

housut – Pola, Tokmanni / t-paita – Lindex / bleiseri – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – OTZ / korvikset -Lindex

Kengistä mun jalkaan ei ole viime viikkoina päässyt juurikaan mitään muuta kuin joko OTZit, Crocsin kiilakorot tai sitten yhdet matalat sandaalit. Miksi ihminen, jonka kenkäkokoelma on kolminumeroinen, pyörittää jaloissaan vain muutamaa hassua paria? 😀

Sanoin keväämmällä pitkään etsineeni täydellisen punaista huulipunaa. Ei liian sinistä, ei liian oranssia, vaan just sitä peruspunaista. Ja sitten niitä tuotiin lähes tarjottimella eteeni kaksin kappalein. Toinen oli YSL:n hieman kiiltävä Rouge Pour Couture -puna (sävy 01) ja toinen sitten näissä kuvissa huulilla oleva MACin Ruby Woo. (molemmat huulipunat saatu) Se on mattapuna, mutta lisäsin eilen päälle kiiltoa.

Pidän enemmän YSL:n punan koostumuksesta, mutta pysyvyyden kohdalla tämä MACin tuote kyllä vie eräpisteet. Mutta loistavan värisiä peruspunia molemmat! Pitäisi ehkä kuvata molemmat punat huulilla vähän lähempää ja tehdä kunnon pysyvyysvertailu.

Ja nyt sitten takaisin kuvankäsittelyn kimppuun! Mut on onneks niin kivat henkilökuvat yhteen lehtijuttuun tuossa työn alla, että en malta jättää niitä huomiselle.

 


04.06.2018

Posted at 17:44h in Yleinen by
0 Likes

Käsi ylös kaikki, joiden vaatekaapista puuttuu edelleen laadukas ja perus t-paita? Sellainen joka ei ole liian jäykkä teltta, mutta ei myöskään turhan ihonmyötäinen, vaan just silleen sopivasti istuva ja rento yhtä aikaa. Mulla on tuohon puutteeseen yksi vinkki!

Tämä Kude Designin t-paita ei paita tietenkään voi olla mitään muuta kuin huippu, koska sitä on niin loistavalla nimellä paiskattu. Paidan nimi on nimittäin Veera. (paita saatu)

Veera on kauniisti laskeutuva ja todella mukava viskoositrikoosta valmistettu t-paita, joka sopii malliltaan ainakin omalle vartalolleni mainiosti. Istuu kivasti rinnoista, mutta on sitten alaosastaan juuri sopivan löysä. Omaan makuuni Veera hihat ovat hieman pitkät, mutta alleista ahdistujille tuo lähes kyynerpäähän yltävä hiha on varmasti todella tervetullut.

Ei siis haittaa pidempi hiha itseänikään, mutta saadakseen multa arvosanaksi täyden kympin, ottaisin teepparin hieman lyhyemmällä hihalla. Nyt Veera saa pisteitä 9/10, eli kunnossa on kyllä moni asia, kuten materiaali, pituus, pääntie.

Kude Designin vaatteet on suunniteltu Suomessa (kurveja kunnioittaen, kuten he itse sanovat)  ja valmistettu tuotteesta riippuen joko Suomessa tai Virossa. Veerasta on saatavilla mustan lisäksi mustikansininen ja metsänvihreä versio ja koot ovat S-XXXL. Minulla käytössä koko XXL. 

Itselläni on ollut pari muuta Kude Designin vaatetta jo usean vuoden ajan ja ovat kyllä pitäneet niin muotonsa kuin värinsäkin loistavasti, vaikka pesukertoja on kertynyt hurjasti. Kannattaa siis tsekata myös esimerkiksi ihanan yksinkertainen Perho -mekko!

Herkullisen väriset tupsukorvikset löytyivät Glitteristä.

hame – 2-Biz / t-paita – Kude Design (saatu) / farkkutakki – Junarose (saatu) / sandaalit – H&M / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Glitter

Minulla oli eka kesätyöpäivä jo perjantaina, mutta tänään toimitukseen saapuivat myös kesätoimittajat. Ollaan nyt illalla suuntamassa syömään kesuriporukalla ja ajattelin, että voisin laittaa tämän viime viikolla Ratsulasta ostamani pliseeratun hameen. Asiassa on vaan yksi mutta. Täällä Porissa on käynyt tänään melkoiset puhurit ja silloin saattaa helposti käydä näin:

Kesän paras asukuva taitaa olla tässä! Pitäiskö ostaa sellaiset pöytäliinan painot? Miten hienot olis jotkut sitruunat roikkumassa helmasta. 😀

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!


02.06.2018

Posted at 22:02h in Yleinen by
0 Likes

Valmistujaispäivä lakkipäineen tuo joka vuosi aina mieleen ne omat sekavat tunnelmat ylioppilaskeväänä. Se pelon ja innostuksen sekoitus ei ole unohtunut ainakaan vielä 18 vuodessa. 

Mutta mitä toivoisin tuolloin tienneeni?

Mietin tätä viime päivinä somessa pyörinyttä #olisinpatiennyt -haastetta tässä moneen kertaan. Toki mieleen tulee sellaisia asioita kuin ”olisinpa tiennyt, että siitä ensirakkaudesta pääsee yli” ja ”olisinpa tiennyt, että epäonnistumisiin ei kuole” ja paljon sellaisia lohdullisia lauseita, jotka kertovat niistä peloista, joita tuolloin alle parikymppisenä päässä pyöri. 

Mutta sitten ajattelen, että kyse on kuitenkin asioista, joita ei vaan voi tietää kuin kokemuksen kautta. On täysin utopistista toivoa, että elämää kovin kokemattomana olisi voinut tietää sellaisia asioita, jotka oppii kokemuksen kautta vasta kotipesästä lennettyään ja omilla siivillä hetken räpyteltyään.

Millaista elämä olisi, jos kaikki karikot ja kasvuun pakottavat tapahtumat ja tunteet pystyisi väistämään, koska tietäisi jo kaiken? Arvostaisiko valoa, jos ei kokisi välillä varjoa?

Enemmän hyötyä kuin sen miettimisestä, että mitä nyt sanoisin menneisyyden minälle, olisi siitä että miettisin mitä tulevaisuuden minäni sanoisi tämän hetkiselle minulle, jos pystyisi kirjeen lähettämään. Mutta kuten ei saanut ylioppilas-Veera aikamatkailevaa kirjettä aikusemmalta minulta, en tule nytkään saamaan ohjeita tulevaisuudesta.

Joka ikinen valinta ja niistä seuraavat ilon hetket tai elämän tummat sävyt on vaan elettävä ilman varmaa tietoa tulevasta. On toimittava parhaan kykynsä mukaan ja yritettävä kohdella itseään hyvin.

On muistettava, että kaiken harmaankin keskellä, koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa ihanaa. Sen minä ehkä toivoisin tienneeni jo nuorena. Ja sen minä toivoisin muistavani edelleen.

 

Kuva: Arja Teikola