Meillä sattui ystäväni Pauliinan kanssa tänään yhteinen vapaapäivä javietimme päivän oiken perinteisesti lounas + shoppailua -ohjelman merkeissä. Käyn useimmiten pyörimässä kaupoissa yksikseni joten olikin ihan hauskaa vaihtelua ahtautua sovituskoppeihin (tai vaatekomeroon kuten Pauliina sanoi) yhdessä ystävän kanssa.

Samaan sovituskoppiin voi mennä sellaisen ihmisen kanssa jonka edessä ei joudu häpeämään edes silloin, kun ne suurimmatkin kaupasta löytyneet housut jämähtävät reisiin eikä yksikään koppin raahamistasi mekoista mahdu kiinni. Toisen edessä haavoittuvaksi heittäytyminen vaatii täydellistä luottamusta siihen, ettei toisen kasvoilla välähdä pienintäkään pilkan häivähdystä noina nöyryytykseltä tuntuvina hetkinä.

Sovituskoppi on raadollinen paikka ja sinne seuraksi pääsevän on osattava olla yhtä aikaa empaattinen, kannustava ja sopivalla tavalla huumorintajuinen. Minulla ja Pauliinalla on onneksi täydellinen sovituskoppi ystävyys, sekä kannustus, että tyrmäykset osataan esittää ja ottaa puolin ja toisin sopivalla tavalla.

Ja kun kerran hyvällä tiimillä oltiin liikenteesä, niin tulihan sitä onneksi koettua myös onnistumisia pelkkien nöyryytysten sijaan. Uusia ostoksien sijaan tässä postauksessa esitellään kuitenkin vain työstä käyneen shoppailureissun asu ja palataan ostoksiin joskus myöhemmin.

110411_sulka

110411_laukku

110411_kengat

110411_asu

Hihan alla piilossa oleva ukin vanha Seiko ei tällä kertaa ollut asun ainoa esihistoriallinen perintöasuste. Isosiskon vanha lehmälaukku kahdeksankymmentäluvulta on ollut minulle rakas jo teinivuosista lähtien. Välillä lehmä lepää jopa kuukausikaupalla naulakossa kunnes taas muistan sen olemassaolon ja rakastun uudelleen.

Kuten kengistä ja laukustakin voi huomata, niin ruskean sävyt ovat alkaneet taas salakavalasti kiehtomaan minua viime viikkoina ja tämänpäivän ainoa vaateostos olikin ainaisen mustan sijasta hiekansävyinen. Hieman yllättävää, eikö?


Huhuu! Jos sinulla on koon 37 jalka ja H&M:n Swedish Hasbeensit kiinnostaa, niin lukaisepa tämä.

Nyt olisi arvottavana alla olevan kuvan mukaiset 20.4. myyntiin tulevan H&M:n ja Swedish Hasbeensin yhtesityömalliston vaaleanruskeat puukkarit koossa 37. Huomaathan, että kyseessä tosiaan vain koko 37!

image003

Hasbeens_1_highres

Jos haluat olla mukana kenkien arvonnassa, niin toimi seuraavasti:

1. Kerro 19.4 mennessä kommenttiboksissa millaiset ovat sinun unelmiesi kesäkengät.

2. Muista täyttää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttää, jotta saan voittajaan yhteyden. (osoite ei näy muille kuin minulle)

3. Pidä peukkusi pystyssä 20.4. saakka jolloin voittaja julkaistaan.

Vaikka en itse tähän arvontaan voikaan osallistua, niin kerronpa silti millaisista kengistä itse haaveilen täksi kesäksi. Ykköstoiveena olisi ehdottomasti löytää unelman pehmeät nahkaballerinat ainakin mustana ja mielellään myös jossain kesäisessä karkkivärissä. Noiden lisäksi haaveissani kummittelee edelleen Vagabondin kiilakorkoiset Korfu-nilkkurit..

PS: Jos tuo koko 37 sattuu olemaan itsellesi liian pieni, niin 38-jalkaisten kannattaa suunnata Nelliinan blogiin, missä puolestaan arvotaan yhdet punaiset sandaalit koossa 38!

EDIT: Osallistumisaika on nyt päättynyt! Voittaja julistetaan keskiviikon 20.4. kuluessa. Kiitos kaikille osallistujille!


Perjantai-illan kunniaksi kipaistiin murun kanssa ulkona syömässä ja minä kiskaisin niskaani hieman kyseenalaisen nutun. Viime vuoden lopulla ostamani H&M:n neulemekko on nähty päälläni aiemmin ainakin uutenavuotena. Tuolloin helma oli vielä lähes kunniallisen naisen mitoissa, mutta pesu teki koltulle melkoiset tepposet.

reissulla kiskoin mekon suoraan pesun jäljiltä päälle, mutta jouduin hetken kuluttua palaamaan takaisin hotellihuoneesen vaihtamaan ylle jotain säädyllisempää. Noudatin sitten mamman neuvoja  ja kostutin mekon ja koitin venytellä helmaa hieman pidemmäksi ja eilen sitten kokeilin uudelleen julkista esiintymistä näillä helmoilla. Hieman se venyttely auttoi, mutta onhan tuo nyt edelleen kohtuullisen härski. 😀

080411_asu

Mut riittävän peittävät sukkahousut jalkaan ja leuka pystyyn, niin kyllä mä rohkeesti tuossa kipitin ravintolaan ja takaisin. Mutta olin kyllä koko ajan hyvin tietoinen siitä säären määrästä jonka helman olematon mitta jätti esiin. Harmittaa pirus, että se noin meni vetämään itsensä kasaan vaikka pesty ihan ohjeen mukaan. 😛 Tykkään nimittäin todella paljon mekon napakasta materiaalista ja yläselässä koristeena olevista metallihakasista. Pitänee ottaa pääsisäisenä tuo mukaan kotiin ja katsoa osaisiko mamma tehdä venytystemput minua paremmin, hänellä kun on melkoisesti kokemusta noista neulematskuista.

Helman mitasta huolimatta tykkäsin kuitenkin kokonaisuudesta paljon. Tuo asun yhtenäinen musta väritys hieman häivyttää tuota helman hävyttömyyttä. Myös asennetta tuova rotsi ja maltillinen meikki auttavat asiaa, ettei yleisilme mene ihan överisti hutsuksi. Mutta, saisi siinä kyllä kaikista lieventävistä asianhaaroista huolimatta olla omaan makuuni edes muutama sentti enemmän helmaa. Täytyy kuitenkin aina koittaa löytää pukeutumisestaan jotain positiivista, niin täytyy sanoa, että näissä vaatteissa mun kintut näyttää kyllä ihan kohtuullisen pitkiltä.

dune_mustat

Oman osansa jalkojen optiseen harhaan antoivat nämä ensimmäistä kertaa ulkoilutetut nilkkurit. Jos ne jonkun mielestä näyttävät kovin tutuilta, niin oikeassa on sillä samaiset Feudin nilkkurit on nähty jalassani jo kullan värisenä. Hurmaannuin kengistä niin kovin, että alennusprosentin vielä hieman kasvettua kengät matkasivat luokseni myös mustina. Tuo kenkien löysä varsi imartelee mukavasti nilkkoja saaen ne näyttämään todellista kapeammilta ja kaunis korko ja nahan rypytykset tekevät mustista nilkkureista todella herkulliset ja mielenkiintoiset. Love.

Että sellaista hutsuilua ja itsensäpaljastelua tällä kertaa. Ja ah niin kovin kauniisti taas ryönäisessä eteisessä vessan oven edessä kuvattuna. Kyllä on varsin hurmaavaa kaikin puolin. 😀

Tuohon postauksen otsikkoon liittyen on muuten pakko vielä kertoa eräästä farkkujen ostoreissusta vuosia sitten. Olin silloin melkoiseti nykyistä hoikemmassa kunnossa, mutta silti ensimmäinen asia jonka superhoikka naismyyjä minulle sanoi kerrottuani etsiväni farkkuja oli, että ”niin..sulla näyttää olevan noita reisiä vähän reippaammin” ja sitten hän hävisi hyllyille etsimään jotain reidestä tilavampia yksilöitä.

Että sellaista. Ihan omassa tiedossa olevaa informaatiotahan tuo toki oli, mutta olisin ehkä voinut elää ilman, että hänen olisi tarvinnut tätä yksityiskohtaa erityisesti ääneen kommentoida. Mutta onhan se kiva kun myyjä on tarkkanäköinen ja suorasanainen. 😀