Vierailtuani tammikuussa H&M:n showroomilla katselemassa kevät-uutuuksia, vinkkasin teille myös nettikauppaan tulossa olevasta Inclusive-mallistosta, jonka kaikki 20 vaatetta ovat saatavilla kokoskaalalla 32-54. Tuolloin osasin sanoa aikataulusta vain ympäripyöreän ”maaliskuun alussa”, mutta otin asiasta tarkemmin selvää ja ajankohta onkin jo varsin lähellä.

Naisellinen ja 50-lukua henkivä erikoismallisto tulee myyntiin H&M Onlineen 10.3. eli tämän viikon torstaina!

Kuten jo aiemmin totesin, niin kukkia, pilkkuja, röyhelöitä ja hempeitä värejä sisältävä mallisto ei tyyliltään ole minua varten, mutta täytyy sanoa, että ihan mielenkiinnosta tekisi mieli päästä sovittelemaan muutamia malliston vaatteita jotta selviäisi minkä mallisille tyypeille vaatteet on tehty. Toimiiko tuollainen mallisto oikeasti monessa koossa?

Inclusive_08

Inclusive_06

Mallisto sisältää myös alusvaatteita ja lupasinkin selvitellä, että millaisia kokoja rintaliiveistä on saatavilla. H&M:n markkinointi- ja viestintäosastolta vastattiinkin sähköpostiini pikaisesti ja vastaus oli ihan sitä mitä epäilinkin. Eli muun malliston laajasta kokoskaalasta huolimatta rintaliiveissä mennään melko perusmeiningillä. Inclusive-malliston rintaliivikoot kun näyttävät tältä: 70 ABCD, 75-ABCD, 80-ABCD, 85-BCD, 90-B, 95-B.Että ihan hyvä, ettei alusvaatteetkaan innostaneet minua sillä ihan vaan sellaiset + 3-4 kuppikokoa uupuu valikoimista. 😀

Itse siis jätän väliin tämän malliston, mutta kaikki mallistosta kiinnostuneet lähes kokoon katsomatta ylihuomenna nettikauppaan väijymään!


Viikonloppuna vietettiin hilpeää tyttöjeniltaa missikisakatsomon Singstarin parissa. Porukassa oli myös yksi kampaamoalan ammattilainen ja osa meistä saikin sitten nauttia hänen osaamisestaan.

Minä valittelin, että haluaisin pitää hiuksiani useammin poissa kasvoilta ylöspäin nostettuna, mutta olen kokenut tupeeraushommat todella työläiksi enkä ole kokenut saaneeni kovin hyviä tuloksia aikaiseksi. Ihana Virpi sitten avasi silmäni ihan uudelle jutulle, nimittäin kihartamiselle!

kiharrettu_tukka1

Olin pistänyt pohjalle vain hieman hiuspuuteria jonka jälkeen loistava kampaajamme otti suoristusraudan käteensä ja kohotti tukkani kohti taivasta kihartamalla pieniä osioita kerrallaan. Sen jälkeen kiharoita harottiin auki ja kampaus viimeisteltiin lakalla. Ja voi vitsi miten mä tykkäsinkään! Ihan mahtavaa, kun uuden ihmisen käsittelyssä saattaa joskus saada tällaisia  yllättäviä uusia näkökulmia omiin rutiineihin.

kiharrettu_tukka3

Minä urpo en jotenkin ollut ikinä edes osannut ajatella, että suoristusrautaa voisi minun lyhyessä tukassakin käyttää muuhunkin kuin suoristamiseen. Tuollainen kihartamalla hiusten kohottaminen ei todellakaan ollut edes käynyt mielessäni. Tämä ehkä kertonee karua kieltään mun melko onnetomista tukanlaittotaidoista. Se on yleensä pesu, kuivaus ja ravistus tai jotain sinne päin..

Suoristusraudan monipuolisempi käyttö menee nyt ehdottomasti harjoiteltavien asioiden listalle. Harjoituskappaleiden kuvia nähdään kenties täälläkin.

Toinen mahtava uusi tuttavuus oli kakkoskuvassa kanssani poseeraavalta ihanalta blondilta lainattu Rimmelin infinite colour huulipuna + kiilto -kombo. Ei jumalauta ikinä ole mikään väri pysynyt huulissa yhtä tiukasti kuin tämä. Puna kesti siiderin lipityksen lisäksi melko hienosti myös meikinpoistoliinan ja 12 h unetkin. Ja tuo sävykin oli juurikin sopivan raikas kirkas punainen.

Mitään käsitystä ei ole onko kyseistä tuotetta vielä saatavilla, mutta aion kyllä koittaa metsästää. Mä nimittäin tahdon huulipunan joka pysyy kuin tauti ja tässä se nyt olisi. Peukut pystyyn, että löytyy vielä.

Ja kun nyt tuli baarireissun ja 12 h unet kestävistä asioista puhetta, niin mainittakoon, että myös kampaus kesti saman setin. Toisin kuin omaat tukkaviritelmäni, jotka yleensä valuvat ryhdittöminä pitkin päätä viimeistään korttelin päässä kotoa ellei tehnyt niin jo lähtiessä. Minulla on siis vielä runsaasti opittavaa.


No niin.. Edellisessä postauksessa oli siis Vagabond-tunnustukset osa 1/2 ja nyt on vuorossa ne loput.

Tammi-helmikuun vaihteeseen ajoittuneella muotiviikko-reissulla Tukholmassakin ehdittiin kiireisestä näytösaikataulusta huolimatta juosta Nelliinan kanssa muutamat kaupat läpi. Omat ostokseni rajoittuvat yhden Benettonin ale-huivin lisäksi ainoastaan Vagabondin alehyllylle. Soviteltiin Nelliinan kanssa samoja ruskeita mokkasaappaita minä hieman lyhyemmällä varrella ja matkakumppanini piirun pidemmällä varrella ja ihastuttiin molemmat. Ensimmäisestä kaupasta löytyi oikea koko Nelliinalle ja minun 37 perässä kiidettiin myyjän opastamana sitten toiseen Vagabond-storeen. Puoleen hintaan tarjolla olleet saappat kustansivat n. 60 €.

vagabond_mokkasaappat

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut löysä- ja pehmeävartisista bikersaappaista joten nämä Nelliinan värinsä vuoksi myyräsaappaiksi nimeämät ihanuudet täyttivät sen toiveen enemmän kuin mainiosti etenkin kun värikin oli hyvällä tavalla jotakin muuta kuin mustaa. N’mä kuuluvat jälleen siihen sarjaan kenkiä jotka saavat olon tuntumaan jotenkin reteältä ja itsevarmalta. Niissä on juuri sellaista huolettomuutta ja rähjäisyyttä mitä rakastan yli kaiken.

vagabond_buutsit

Hyvin erilaisista tyyleistämme huolimatta minä ja Nelliina jaamme monia samoja intohimoja kenkien ja vaatteiden suhteen ja meidän yhteiset shoppailureissut sujuvatkin sen vuoksi loistavassa yhteisymmärryksessä. Ruskeat tiimisaappaat eivät suinkaan jääneet ainoiksi samis-ostoksiksimme, vaan Vagabondilla ihasteltiin muitakin samanoloisia kenkiä ja sen lisäksi kotona odottaneet miekkoset saivat tuliaisiksi samoja boksereita. 😀

Toisia tasan samoja kenkiä ei sentään matkalaukuistamme paluumatkalla löytynyt, mutta western-hengessä sentään mentiin molemmat. Nelliina vei ihastui palavasti pienellä korolla varustettuihin ketjukoristeisiin  varrettomiin buutseihin (jotka saattoi bongata Tukholmasta tekemästäni kenkäpaparazzi-postauksesta), kun taas minä kuljetin kassan kautta jo viime syksynä sovittelemani tylppäkärkiset nilkkabuutsit. Täydellä hinnalla en näitä lännensankarin jalkineita raskinut hankka vaikka kovasti houkuttivatkin, joten nyt -50% lapulla varustettuna olivatkin todella mieluinen löytö. Hintaa buutseille jäi siis vajaat kuuskymppiä.

Koska reissuun oli jo kotoa pakattu vähän useammat kuin yhdet kengät, niin voin sanoa, että pienoista paniikkia oli ilmassa, kun laukun pakkaamisen aika koitti ennen kotiin lähtöä. Ehdin jo kysellä Mintulta josko hän voisi postittaa mulle kengät tai parit, jos en saisi kaikkea mahtumaan matkatavaroihini. Hilkulla oli, mutta postittamiseen ei sentään tarvinnut ryhtyä, mutta voin kertoa, että ikinä en ole matkalaukkua pakannut yhtä hartaasti pala palalta. Joka ikisen sukan paikka piti tarkasti miettiä jotta kaikki kengät saatiin mahtumaan. Mutta kyllä kannatti! 🙂

Puuh! Olipa melkoinen homma tunnustaa tämä kaikki. Olen siis syntinen, viidet Vagabondit neljässä viikossa.. että semmosta. Mitäpä siihen sit lisäämään. Nyt on mimmillä muutamat kengät. (ihan niin kuin ei olis ennen ollut..)

Montako Ave Mariaa sitä pitäis lausua, että sais kaiken tämän sovitettua?