Posted at 20:49h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
No mihin se sunnuntain pakkauskriisi sitten johti? No tietenkin siihen, että paiskasin laukun täyteen yhteensopivia mustia palasia, parit housut, hameen, huituloita, alustoppeja jne. ja mausteeksi liian monet kengät ja kasan koruja. Ja loppujen lopuksi tajusin paikan päällä, että oikeastaan kaikki stressaaminen oli turhaa. Kun pakkaa mukaan juuri ne vaatteet mitä muutenkin koko ajan käyttää, niin ei voi mennä pieleen ja juuri niin minä tein. Näytin itseltäni ja tunsin oloni hyväksi enkä kokenut alemmuuskomplekseja vaikka ympärillä pyöri upeammin pukeutuneita fashionistoja.
Ja totuushan on kuitenkin se, että vain pieni osa näytöksissä hengailleista tyypeistä oli jotenkin super mahtavasti pukeutunut. Suurin osa tallusteli ihan samalla tavalla kuin minäkin, melko neutraalisti ja huomiota herättämättömästi mustissa rennon näköisissä asuissa ja näyttivät ihan yhtä tavallisilta pulliaisilta kuin minäkin. Ja suurin osa ihmisistähän olikin siellä nimenomaan töissä ja pukeutui sen mukaisesti. Esimerkiksi mukavat matalat kengät olivat itselleni ainoa oikea valinta hektiseen näytöksestä toiseen juoksemiseen. En ikinä olisi kyennyt siihen koroilla useamman kilon kamerareppu selässä keikkuen.
Tässä siis pari päälle päätynyttä asua maanantailta.
Nämä vaatteet olivat itse asiassa mun matkustusasu niin mennessä kuin tullessakin. Mennessä vaan koneemme sattui olemaan sen verran myöhässä, että ehdimme Filippa K:n näytökseen vain komean mersu-kuskimme raskaan kaasujalan ansiosta, joten lookki on tasan se millä olen aamulla lähtenyt ajamaan kohti Tamperetta.Mutta ai että rakastan kaikkea tuota mitä minulla on päällä.
On muuten ihanaa kun mulla on vihdoin ja viimein myös tuollaiset housukengät. Mulla nimittäin on tahtonut aiemmin olla se ongelma, ettei mitkään mun kengistä passaa housujen kaveriksi, kun lahkeet on aina jotenkin törpösti, enkä haluaisi piilotella kenkiä typerästi lahkeiden alla. Mutta nyt rakkausbikerit pelastivat minut!
Muutaman näytöksen jälkeen ehdin onneksi pikaisesti käydä hieman siistiytymässä ja vaihtamassa vaatteet ennen illalista ravintola F12 Studiossa. En sitten aiemmin ollutkaan syönyt ravintolassa, jolla olisi Michelin tähtiä. Illallispaikallamme oli yksi.
Päällä siis jälleen kerran ihan täällä blogisssa jo moneen kertaan nähtyjä kamoja. Henkkamaukan viime viikolla ostetut housut, Monkin huitula ja Feudin korkkarit. Onneksi älysin lähteä matkaan rakkaalla nahkarotsillani, joka passasi sujuvasti asuun kuin asuun.
Matkan tärkein pukeutumisopetus siis oli, että olipa paikka ja tapahtuma mikä hyvänsä, niin tärkeintä on tuntea olonsa kotoisaksi, silloin näyttää, jos ei nyt ihan kaikkien mielestä tyylikkäältä, niin ei kyllä ihan tyylittömältäkään. Liika yrittäminen ja itselle vähänkään vieraat asut johtaisivat vain epämiellyttävään oloon, joka näkyy yleensä myös ulospäin.
