02.11.2010

Posted at 23:50h in Yleinen by
0 Likes

Tämä viikko on melkoista hullunmyllyä, eivätkä kaikki suunnitelmissa olevat blogipostaukset siis oikein löydä aikaa päästäkseen tänne saakka. Viikonloppuna on nimittäin luvassa mun kolmas ja toiseksi viimeinen näyttö ja arvatkaa vaan kenellä on vielä portfolion kasaus ja näytön ennakkotehtävät kesken!! Ahdistaa ja stressaa ja kaikkee.

98% ajasta valokuvaaminen tuntuu maailman tympeimmältä hommalta ja lähes kaikki kuvat näyttää ihan karmivalta sonnalta. Eilen photoshoppasin studiolla ilta yhdeksään ja tänään rääkkäsin itseäni kymmeneen saakka. Seuraavat illat menee varmaan samaan malliin, ja kuvien lisäksi kesken on myös kirjalliset tehtävät. Tulee kuolema!

Mutta onneksi väliin mahtuu silloin tällöin myös ilonpilkahduksia. Tänään oli nimittäin ohjelmassa kuvata muutamia mamman neuleita ja sain mallikseni niin älyttömän mukavan ja iloisen tytön, että kuvaussessiosta tuli suunnattoman hauska. Nauraa kikatettiin molemmille pari elinvuotta lisää.

Ja koska asiakas,jolle kuvat menee, on oma äiti, en kokenut paniikinomaista ja ahdistavaa onnistumisen pakkoa , vaan saatoin ottaa rennosti. (siis toki pitää saada hyvät kuvat, mutta äiti on mun äiti eikä hylkää vaikka tuliskin huonoja kuvia :D)Sellaista mä olen kaivannutkin, jotain kuvausilon pientä esiintymää kaiken pakkopuurtamisen välissä.

Vaikka kuvaukset olivatkin täynnä naurua, niin jaan siltikin kanssanne yhden vakavan ruudun. Alina-huivi yhdessä mallin silmien kanssa olivat kuin tehty pientä lähes puolivahingossa syntynyttä Steve McCurry -pastissia varten. Yksinkertaisuus on  usein todella kaunista, myös valokuvissa.

alina_mccurry

Taisin jo aiemmassa Alina-huivi -postauksessa kertoa kuinka paljon tuota huivia rakastan, mutta kun se  vaan on  niin I-HA-NA! Ja mamma lupasi loihtia samanmoisen minulle mustana jahka saan aikaiseksi tilata langat. Mahtavuutta. Ja neulojille muistutuksena, huivin ohjetta on edelleen saatavilla. Linkin huivin ohjeen ostoon löydät Alina-postauksen lopusta.

Ja nyt te kaikki siellä, olisitteko ihania, ja pistäisitte kaikki peukut pystyyn, jotta mä saisin jälleen kerran kouluhommani ajoissa kasaan ja pääsisisin vielä näytöstäkin läpi! Siihen nimittäin  tarvitaan kaiken puurtamisen lisäksi hieman onnea ja kenties ihmettäkin. 😀


31.10.2010

Posted at 23:17h in Yleinen by
0 Likes

Valitin tuossa jokunen viikko sitten siitä, että tukka oli taas ehtinyt ihan kamalaksi reuhkaksi ja sainkin sitten vihdoin ja viimein aikaiseksi mennä hakemaan asiaan parannusta. Vaikka uusi tukka jo hieman vilahtikin Alina-huivia esitelleessä postauksessa, niin ajattelin vielä laittaa ihan erikseen pari tänä aamuna nappaamaani lärvikuvaa asiaa selkiyttämään.

tukkalokakuu_2010_1

Kuten huomaatte, kampaus ei ole näissäkään kuvissa mitenkään huolellisesti laitetun näköinen, vaan sojottaa vähän suuntaan jos toiseenkin, mutta se on kuulkaa ihan just mun todellisuutta. En jaksa normiaamuna käyttää aikaa ja anergiaa hiusten laittoon juurikaan 30 s kauempaa. Juuri sen aikaa kestää, kun pörröttää tukkaa vahaisilla käsillä. Ja kuten olen jo joskus aiemminkin kertonut, niin takatukkaahan mä en edes vilkaise peilistä. Kyllä se siellä mukana tulee. 😀

tukka_lokakuu_2010_2

(vaikka noista silmänalusista voisi luulla, niin kuvassa ei ole mun halloween maski, vaan ihan raaka todellisuus. On pikkasen alkanut tuo ikä mennä silmän ympäryksiin..)

Minä siis päädyin siihen ratkaisuun, että annan nyt talvea vasten tuon etu- ja pääliosan hieman kasvaa, koska hattuja ja pipoja käyttäessä on kiva, että sieltä edes hieman näkyy jotain karvaa alta. Muuten näyttää ihan pallonaamalta. Ihan lyhkäiset frisyyrit passaa paremmin sitten kesään.

Tylsyyttä vastaan taisteltiin kuitenkin leikkaamalla toinen sivu hieman lyhyemmäksi ja päällysosan värin vaihdolla. Tuota lyhyempää sivua pitää nyt sitten koittaa käydä siistimässä melko ahkerasti, jotta kontrasti sen ja etuosan välillä säilyy.

Kunhan etutukka saa hieman lisää mittaa, haluaisin taas vaihteeksi vetää toisen sivun ihan lyhyeksi sängeksi. Nyt se kuitenkaan ei olisi vielä ollut oikea ratkaisu, joten pitää vaan koittaa malttaa mieleni.

Tyvi värjättiin tummaksi värillä joka tehoaa myös harmaisiin ja päällysosaan puolestaan tehtiin kevyt värinpoisto joka taikoi entisen mustan tilalle hieman lämmintä kinuskin sävyä. Ihan kuin mun naamakin olisi samalla saanut astetta lämpimämmän sävyn. Se on kumma miten tuo tukan väri vaikuttaa siihen minkä väriseltä muuten näyttää. Mut jotenkin vaan on hehkuvampi olo, kun on lämpimämpi ja hieman vaaleampi ilme.

Kuten aina ennenkin kampaajalta lähtiessäni, olin tyytyväinen tälläkin kertaa. Tukka on just niin helppo kuin tällaisella laiskimuksella pitääkin olla, mutta mikäli viitseliäisyyttä jonakin päivänä löytyy, niin karvoja pystyy vääntelemään suuntaan jos toiseenkin. Ihan oon siis itseni näköinen jälleen kerran. 🙂

Mitäs te tykkäätte tällä kertaa?

Kuvissa muutes mun esittelemättä jääneet viimeaikojen superlemppari-korvikset! Ihanuudet löytyivät kirpparilta mahtavaan euron hintaan. Lyhyt tukka ja suuret korvikset vaan jotenkin kuuluvat mielestäni yhteen.


30.10.2010

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Kun pomoni vinkkasi minulle eilen Markkinointi ja Mainonta -lehden nettisivuilta löytyneestä uutisesta otsikolla ”Ikean uusi aluevaltaus: muotivaatteet”, en voinut muuta kuin revetä hihittämään. Mieleeni tulvi kuvia pienissä pahvilaatikoissa myytävistä vaatteiden ’tee se itse’ -pakkauksista. Niissä olisi nätisti pinossa valmiiksi leikatut mekon taikka housujen palaset plus kaikki tarvittavat langat ja napit sekä hieman ontuvat, mutta välttävät tarvikkeet tuotteen kokoon kursimiseen.

Mukana tuleva piirrosohje olisi hieman vaikeaselkoinen ja tuotteen saisi kasattua oikein vasta kolmannella yrittämällä syljettyään ulos kaikki osaamansa kirosanat vähintään viiteen kertaan. Perinnöksi jälkipolville vaatteesta ei  tietenkään olisi, mutta ”viiden euron topiksi tää on ihan kiva ja välttää siihen asti, kunnes on vara ostaa joku parempi”.

Odotin siis Ingvar-sedän luoneen huonekaluimperiuminsa rinnalle vähintään henkkamaukan kilpailijan, jonka ansiosta viimeistään 2/3 osaa maailman kansasta pukeutuisi länsinaapuriemme kaukoidässä teettämiin kamppeisiin. Totuus ei sitten kuitenkaan ollut ihan yhtä kunnianhimoinen. Mutta kohtuullisen mielenkiintoinen mainos- ja myyntitempaus kylläkin.

ikea

Ikea järjesti tänä vuonna ikeagarderob.se -sivustollaan avoimen suunnittelukilpailun , johon kuka tahansa saattoi osallistua omalla kokoelmallaan. 370 osallistuneen kokoelman joukosta valitut 25 finalistin tuotteett ovat nyt nähtävillä ja ostettavissa tämän viikonlopun ajan avoinna olevassa popup -myymälässä Tukholmassa.

Finalisteihin ja heidän kokolemiinsa voi tutustua myös IKEA Garderob -sivustolla. Kaikkia en jaksanut selata, mutta kyllä sieltä silmiin osui monta mielenkiintoistakin juttua. Kilpailun voittajaa oli valitsemassa raati, johon kuului mm. bloggaaja Elin Kling ja suunnittelija Ann-Sofi Back.

ikea2

Virallisen lausunnon mukaan Ikea haluaa tällä tempauksella  tukea ruotsalaista muotoilua ja nuoria suunnittelijoita ja auttaa heitä esille. Varmasti tätäkin, mutta tärkeintähän on tietenkin huonekalujen myynti. Vaatteita arvokkaampi myyntiartikkeli kun popup-liikkeessä sattuu olemaan Ikean PAX-vaatekaapit, joita saa tänä viikonloppuna ihanasti kolme kahden hinnalla. Suunnittelijoiden vaatteet saa valmiiksi kasattuna, toisin kuin ne vaatekaapit.

PS. Laskujeni mukaan kilpailun pääpalkinnolla 50 000 kruunulla, eli noin 5000 eurolla voittaja voi ostaa esimerkiksi 10 PAX-vaatekaappia.

lähteet: M&M ja Dagens Media