Kyllä se on niin, että joskus sitä vaan tarvitsee elämäänsä sitä, että lähtee isolla porukalla kuuntelemaan hyväntuulista musaa, juo skumppaa, ajelee vähän limusiinilla ja raahautuu parhaan ystävän kanssa kotiin vasta, kun aurinko nousee. Ja just niin me eilen tehtiin!

Ja fiilistä voi vähän nostattaa lisää vetämällä niskaan tiimiasut. Niinkin me eilen Iinan kanssa tehtiin. Ei ollut mitenkään sen enempi suunniteltu meidän kukka-asusynkkaus, mutta kun kaivoin laukustani tuon HM+:n kukkahaalarin, kiskoi Iina kaapistaan KappAhlin housupuvun ja kun nähtiin ne vierekkäin, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa. 

Tämä ei suinkaan ollut eka kertamme tekstiilikaksosina. Nämä releet puimme päälle ihan toisistamme tietämättä.

Laitan huomenna lisää kuvia tuosta omasta asustani, sillä tein sen kohdalla yhden melkoisen myönnytyksen omia pukeutumissääntöjäni koskien.

Meidän eilisen illan ensisijainen ohjelma oli siis Antti Tuiskun keikka Hartwallilla. Ja olihan se Anatude nyt ihan sairaan viihdyttävä! Yksi oma toivebiisini jäi puuttumaan. Olisin kovasti halunnut, että soimaan olisi pärähtänyt ”no se missä ne istuttaa jonku hiton puun”. Mua infottiin, että biisi on on nimeltään Juuret. Nytpä tiedän. 

Ilta jatkui vielä Skohanissa, mistä kuvittelimme lähtevämme kotiin yhdet skumpat juotuamme. No, ei ihan mennyt niin. Me porukan viimeiset viihdyttiin viiteen saakka. Käveltiin auringon noustessa kotiin kenkiä kipeiden jalkojen vuoksi keskenämme vaihdellen. Siinä oli hetken aikaa ystävän kanssa nauraessa maailmassa kaikki palaset paikoillaan.

Mutta olipa kaikin puolin todella hauska ilta! Sain viettää aikaa tuttujen ystävien kanssa, mutta tutustuin myös uusiin ihmisiin. Oli siis kaiken tämän päivän väsymyksen ja kevyen darran arvoista. En edes muista koska olisin viimeksi ollut oikein yökerhossa. Joskus vuosi sitten ehkä. On jäänyt viime vuosina kyllä kemutushommat todella vähälle. Mutta siksi juuri se taisi niin hauskaa ollakin, kun oli niin harvinaista. 

Kiitokset illasta menee sen tarjonneille Zadaalle ja tapahtumajärjestäjä Starsquadille!

 


”Höh, ei tullut otettua kameraa mukaan, tää olis ollut niin kiva paikka asukuville”, ehdin jo harmitella viime sunnuntaina Kallossa piipahtaessa. Mutta tuskinpa siihen kukaan kuolee, jos joskus kuvat blogissa onkin vähän rosoista kännykkälaatua. Hyvin näkyy näissäkin otoksissä sekä asu että sumuinen fiilis.

Sumuinen fiilis on kyllä päässäkin. Mieliala ei vaan tunnu lähtevän oikein nousuun. Mutta onnistuu tätä perusarkea onneksi suorittaa robottimaisesti ilman intoa ja iloakin. Ei se toki pidemmän päälle hyvää tee, mutta sitä parempaa tunnelmaa odotellessa auttaa vähän, kun koittaa hyväksyä sen tosiasian, että elämässä säät vaihtelee. Joskus vaan on harmaata. En oikein tiedä onko ajatus alistumista vai hyväksymistä. 

Aloin kyllä tuossa yksi päivä miettimään, että pitäisi varmaan pitkästä aikaa käydä tsekkauttamassa kilpirauhasarvotkin. Voihan nimittäin olla, että tää sumu on osittain sitäkin et arvot oliskin taas ihan pielessä. Mulle on käynyt joskus ennenkin niin, että ihmettelin vaan kesän kynnyksellä kun olin niin pohjattoman väsynyt ja sitten verikokeissa ilmeni, että kilppariarvot oli lähtenyt ihan alamäkeen. Ehkäpä otan maanantaina luurin kouraan ja varaan ajan. 

farkut – Junarose (saatu) / pusero – Boohoo, Asos / kengät – Vans (saatu) / rotsi  – Samoon / laukku – Rebecca Minkoff / aurinkolasit – Glitter / korvikset – Lindex

Olen muuten jumittunut tuohon Minkoffin pikkulaukkuun viime aikoina niin pahasti, että sorruin tilaamaan saman veskan vielä toisessa värissä. (Alennuksen lisäalesta, en normihinnalla olisi raskinut) Se on vaan justiinsa täydellisen kokoinen ja mallinen!

Tämä päivä onkin mennyt itse asiassa lähetin tuloa kyttäillessä, paketti kun aiottiin toimittaa tänään klo 10-16.30 välillä. Toi on niin raivostuttavaa, että aikaikkunat on aina tuollainen koko päivä. Sitten mietit, että uskaltaako tästä nyt vartiksi kauppaan poistua vai käykö se pakettipoika just silloin soittamassa ovikelloa. Veikkaan, että niin on tainnut tänään päästä käymään, silä kello on jo 16.45 eikä pakettia ole näkynyt. Ja minä pösilö  poistuin pelipaikalta juurikin sen about vartin ajaksi keskellä päivää.

Tää asia ärsyttää senkin takia, että olin vastannut UPSin tekstariin, että haluan noutaa paketin noutopisteestä. Jostain syystä se toimitustavan vaihto ei kuitenkaan ollut onnistunut ja siitä huolimatta tuli ilmoitus, että ”toimitetaan sinulle kotiin huomenna plaa plaa”. Joten täällä mä nyt olen ollut kotini vankina haluamattani ja näköjään turhan takia. Ei oo helppoa nettishoppailijan elämä! 😀

****Ja nyt sitten soitin uudelleen sinne kuljetusfirmaan tätä kirjoittaessani, niin selvisi, että paketti on kuin onkin viety sinne noutopisteeseen. Eli olen istunut ihan turhan päiten koko päivän täällä kotona odottamassa. Ja tätä asiaa mä yritin siis päivällä varmistella soittamalla UPSille ja sanottiin, että kotiin tulee, vaikka olin muuta pyytänyt. Hieman olis tehnyt mieli avautua aiheesta äskeiselle asiakaspalvelijalle, mutta kun eihän tämä hänen vikansa ole, joten pitelin hermoni. Mutta sanonpa vaan, että voi nyt p***a* 

Miten tää asia voi olla näin vaikeeta tällaisena informaatioteknologian aikakautena? 

YSL:n Rouge Pur Couture huulipunan sävy (01) mätsäsi ihan täydellisesti korviksiin! Täydellisen peruspunan löytäminen ei ole helppoa, joten tämä YSL:n kemuissa huulipuna-automaatista itselleni osunut väri oli todella iloinen ylläri. Ei taita tippaakaan siniseen, mutta ei ole myöskään liian oranssi. Täydellistä siis!

Huomenna on muuten pikkuisen piristystä luvassa tähän harmauteen. Suuntaan Helsinkiin ja Anatuden Hartwall-keikalle! Sen on pakko olla hauskaa ja piristävää. Yhtään vähempää en Antilta odota. Mutta mitä ihmettä mä laitan päälle? Ei Anatuden keikalle voi ihan harmaavarpusena mennä! 


Ensi viikolla on luvassa yksi kevään odotetuimmista päivistä, kun Hotelli Clarion täyttyy vaikuttajamarkkinoinnin parissa puuhaavista ihmisistä. PING Helsinki -festival kerää yhteen satoja bloggaajia, tubettajia sun muita somevaikuttajia sekä vaikuttajamarkkinoinnista kiinnostuneita yritysmaailman edustajia.

Olen itse osallistunut Pingiin joka kerta sen nelivuotisen historian aikana ja tapahtuma on aina ollut hurjan inspiroiva niin puhujien puolesta, mutta erityisesti yhteen kokoontuvan huikean jengin vuoksi. Luvassa on siis jälleen ahkeraa verkostoitumista, kokemusten vaihtoa ja ehkä vähän skumppaa.

Aloin tässä PING-meininkeihin pikkuhiljaa valmistautuessa kaivelemaan viime vuotisia kuvia ja hokasin heti kuvakansioon päästyäni, että ”höh, mullahan on jäänyt sen päivän asukuvat kokonaan julkaisematta”. Tarkempi perehtyminen paljasti kyllä hyvin selkeästi miksi näin oli päässyt käymään. Tulevan PINGIN kunniaksi siis huikea galleria viime vuoden festariasukuvista. Turhaan sitä nyt näin loistavia otoksia arkistoissa panttaamaan!

Mutta hei, vaikken näihin ruutuihin ikuistunutkaan ihan valokuvauksellisimpana itsenäni, niin täytyy sanoa, että asu oli kyllä varsin loistava pitkään festaripäivään. Joustava haalari ja supermukavat korkkarit veivät mua hienosti koko aamukasista alkaneen ja puolille öin omalla kohdallani kestäneen tapahtuman läpi. En kovin monia korkkareita keksi, joilla jaksaisin veivata noin pitkän päivän, mutta Wonderseilla onnistuu!

haalari – Asos / kengät- Wonders / laukku – Global Essentials

Ensi tiistaiksi pitäisi siis keksiä joku yhtä hyvin menossa mukana pysyvä ja toimiva asu. Harkinnassa on edellisessä postauksessa nähty Piecesin liljamekko. Saattaa hyvinkin olla, että meitä nähdään Clarionissa pari vähän saman oloista muijaa, sillä kävin eilen hankkimassa saman mekon myös bloggaajakollegalleni Nuorgamin Emmille hänen kovasti kuvieni perusteella ihastuttuaan. Meitä kahtahan on jokusen kerran somekuvien perusteella sotkettu toisiimme, joten katsotaan miten kaksosiksi onnistumme laittautumaan! 😀

Kiva asun lisäksi voisin toki koittaa ottaa tällä kertaa mukaan vähän kuvauksellisemman naamankin. (Tai siis, sama naama se on, mutta jos sadasosasekunnin verran keskittymiskykyä jostain etsis.. ) Mutta toisaalta, hyvät hetket ja hauskanpitohan eivät ole kiinni hyvästä naamapäivästä ja näteistä kuvista. Ne ovat kiinni kivasta miljööstä, mielenkiintoisesta ohjelmasta ja ennenkaikkea loistavasta seurasta. Ja PINGissä on luvassa kyllä kaikkea tuota.

Kun on oikein hauskaa, ei ole aikaa miettiä miltä tässä oikein näytetään. Sitä vaan nauraa silmät sikkuralla ja ikenet paistaen ja selittää kavereille juttuja kaksoisleuat hölskyen. Siihen pyritään PING-huumassa tälläkin kertaa! 

Pakkauslistalle ihan ekana kirjoitin kuitenkin, että UIKKARIT! Clarionin ihana katolla sijaitseva uima-allas on nimittäin käytävä kokemassa taas kerran. Lisään listalle nyt Lilja-mekon, mukavat kengät ja läjän käyntikortteja, sillä verkostoitumaanhan sinne mennään. 

Kun fiilis on viime aikoina ollut vähän mitä on, on erityisen tärkeää, että on jotain kivaa mitä odottaa. Onneksi siis tulee PING!

PS. Tähän sopii jälleen muistutus, että Huonoon valokuvaan ei kuole!