19.03.2018

Posted at 18:33h in Yleinen by
0 Likes

Minulle kevään odotetuin päivä on se, kun vihdoin tarkenee pukeutua nahkarotsiin. Omiin hartioihin muotoutuneeseen mustaan nahkatakkiin kietoutuminen tuntuu aina kuin kotiin palaisi. Vuodesta toiseen nahkarotsi on ollut voimavaatteeni, se päällä olo tuntuu aina omalta. Sopivasti huolettomalta ja skarpilta yhtä aikaa.

Tänä vuonna avasinkin rotsikauden vanhan tutun ja itselle muotoutuneen vanhan ystävän sijaan uudella tulokkaalla. Säät eivät varsinaisesti vielä kannusta nahkatakissa hillumiseen, mutta eilen tuli liikuttua autolla ja lämpötilakin oli hintsusti plussan puolella. Niinpä otin pienen varaslähdön nahkarotsivuodenaikaan. 

Oma uusi tulokkaani on tämä plusmerkki Samoonin tämän kevään malliston rotsi, jonka ostin Ratsulasta. Todella pehmoisen nahkansa ansiosta minä ja takki sulimme heti ihanasti yhdeksi. 

Porin Ratsulasta minä nappasin takin viimeisen kappaleen, mutta samaa tuotetta myy ainakin Lorella missä normaalihinnaltaan 349 € maksava rotsi on nyt -20% alennuksessa. 

Samoonin takkia on olemassa ko’oissa 42-54. Koot ovat reiluja ja itselläni onkin koko 44. Jos haluaisin pitää takkia kiinni, olisi koko 46 ollut parempi, mutta vuosien kokemuksella tiedän, että en ikinä koskaan milloinkaan niin tee, joten tämä hartioiden mukaan valittu koko on hyvä. Ja testasin, niin kyllä tästäkin halutessaan just ja just saa vetskarin ährättyä kiinni. Tisseille tosin voi silloin iskeä ahtaan paikan kammo. 😀

Poimin internetin ihmeellisestä maailmasta muutaman muunkin aitonahkaisen klassikkorotsin, joista on saatavilla myös isoja kokoja.

Kollaasissa vasemmassa ylhäällä siis tuo minun päälläni nähty Samoonin takki. 

River Island. Koot UK18-28, hinta 200,00 €

Ellos. Koot 34-46, hinta norm 189,95 €, nyt alessa 142,00 €

Zizzi. Koot 42-50, hinta 399,95 €

Nahka-Albert. Koot 42-56, hinta 179,99 €

Saki, Kekäle. Koot 38-46, hinta 229,00 €

Saman tyyppinen perus bikermallinen rotsi on kesällä tulossa myös Junarosen valikoimiin. Kuvan takki saatavilla heinä-elokuun tienoilla.

Jos vinot vetskarit ja nepparit kauluksissa eivät nappaa, tässä myös muutama muu vaihtoehto:

Sara Lindholm, Klingel. Koot 44-56, hinta 249,00 €. Saatavilla myös ruskea ja punainen.

Junarose. Koot 42-54, hinta 249,99 €.

Saki. Koot 36-54.

Sakilla ei ole omaa verkkokauppaa, mutta merkin lähimmän jälleenmyyjän löydät täältä. Ainakin monesta Moda-ketjun myymälästä löytyy Sakin tuotteita, samoin Sokokselta. 

Alla vielä jälkimmäisen kollaasin Junarose-rotsi päällä kuvattuna.

Edullisimmillaan aitonahkaisen rotsin voi siis hyvällä tuurilla metsästää jopa alle sadalla viidellä kympillä. Jos budjettia löytyy 250 € onkin valikoimaa sitten jo melko hyvin. 

Jos itse olisin nyt vielä nahkatakin tarpeessa, niin tsekkaisin tuon Samoonin lisäksi ensimmäisenä Sakin saatavilla olevat eri vaihtoehdot. Syystä, että tuon merkin takeista minulla on kokemusta ja tiedän ne laadukkaiksi ja kestäviksi. Edullisen hinnan ja jämäkän näköisen mallin vuoksi myös Nahka-Albertin myymä biker vaikuttaa kiinnostavalta. Omaa juuri ostamaani takkiani puolestaan muistuttaa eniten River Islandin rotsi, joka sekin näyttää varsin kivalta.

Tätä postausta varten en muistanut tsekata Mangon Violeta-mallistoa, mutta senkin valikoimissa muutama nahkatakki lähes joka vuosi!

Tässä vielä koko eilisen asu: mekko – Evans / rotsi – Samoon / nilkkurit – Wonders, Zio (saatu) 

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä nahkarotsin metsästäjille!

Jos mielessäsi on nahkan sijaan keinonahkaiset versiot, niin niitä löytää varsin helposti. PU-rotseja tuntuu olevan myynnissä lähes jokaisella merkillä ja kaikissa kaupoissa. Zizzi, Junarose, Asos, Zalando, Ellos, Mango Violeta, Yours, Evans, Marks & Spencer, Evans, River Island… Valikoimaa on vaikka kuinka. Hintahaitari yleensä 50-100 € välillä.

Itse olen ulkonäön puolesta katsellut ihaillen tämän kevään monia kirkkaan värisiä keinonahkarotseja, mutta käyttömukavuuden, tai siis sen puutteen vuoksi, en itse vaan muovitakkiin taivu. Eli klassisella mustalla siis mennään!

 


18.03.2018

Posted at 20:38h in Yleinen by
0 Likes

Yritin ottaa tänään itsestäni asukuvia, mutta koin, että ne olivat aivan kamalia. En pitänyt näkemästäni yhtään. Tämän itselleni kovin harvinaislaatuisen ”rumapäivän” takana taitaa kuitenkin olla lähinnä mieltä mylläävät huolet. On huoli rakkaasta ihmisestä. Menettämisen pelko saa hymyn hiipumaan ja silmät sumentumaan. Ihan elämän kiertokulkuun kuuluvia asioita, mutta itselleni vielä toistaiseksi kovin vieraita. 

Kyyneliä silmiin pukkaavien juttujen sijaan pistetään nyt kuitenkin esille nämä aiemmin tällä viikolla ottamani asukuvat. Ihan sama naama näissä on päässä kuin tänäänkin, mutta silti tänään ei ollut yhtään näin kuvauksellinen olo.

En minä sentään pihalla noissa pikkukorkkareissa paljain jaloin rimpuillut, mutta toimistolla ilahdutin itseäni näteillä kengillä käytännöllisten talviknilkkurien sijaan. Kengät ovat malliltaan samat kuin pitsimekon kanssa nähdyt vihreät. Ne olivat niin mukavat lestiltään ja kauniit malliltaan, etten voinut vastustaa kiusausta hankkia samat myös mustana. Sirot nilkkaremmit sopivat mielestäni loistavasti vajaamittaisten lahkeiden pariksi. 

farkut – HM+ / body – Marks & Spencer / bleiseri – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Marks & Spencer / korvikset – H&M

Tykkäsin kaikin puolin tästä asusta. Korkeavyötäröiset farkut ja musta body ovat kivat ihan sellaisenaankin, mutta bleiserin pääälle heittämällä kokonaisuudesta saa nopeasti asiallisen bisneslookin. Tämä pitää kirjata omiin muistiinpanoihin kohtaan ”ajattomat perusasut, jotka taipuu moneen tilanteeseen”. 

Usein kuulee puhuttavan kuinka jotkut vaatteet ja asut ovat kantajalleen joko armollisia tai armottomia. Armollisia ovat yleensä erilaiset hieman löysät nätisti laskeutuvat vaatekappaleet, jotka häivyttävät yleisesti virheinä pidettyjä asioita kuten pömpöttävää mahaa, alleja, jenkkakahvoja jne. Armottomia puolestaan vartalon muodot herkemmin näyttävät asut. Tämä farkut + body lienee niitä armottomiin laskettavia, mutta keneltä tässä muka pitäisi armoa anella? 

Osallistuin hetki sitten keskusteluun, jossa puhuttiin siitä miten löytää oma tyyli ja sellaisia vaatteita jotka sopivat itselle. Minun kokemukseni asiaan oli se, että oma tyyli on ainakin itselläni löytynyt tasan itseäni kuuntelemalla. Silloin kun vaate tuntuu itsestä hyvältä, se on ”oman tyylinen” ja oikeanlainen.

Toki on tilanteita joissa vaikkapa pukeutumisen ammattilaiset voivat auttaa ja itsekin tykkään kokeilla uusia jonkun muun ehdottamia kokonaisuuksia, mutta sen voiko jossain vaatteessa loppujen lopuksi olla ja tuntea olonsa hyväksi, voi ratkaista vain ja ainoastaan jokainen itse. 

Itselläni on useimmiten hyvä, varma ja oma olo näin, paksun vartaloni muodot ja kummut näkyvillä. Vartalonmyötäiset mekot, tiukat housut ja lyhyet puserot tuntuvat huomattavasti enemmän omalta kuin vaikkapa löysät ja pitkät yläosat. 

Että sitä mä taas kerran vaan koitan sanoa, että pukeudutaan itseämme varten ja omaa fiilistä kunnioittaen ja kuunnellen, ei kenekään muiden odotuksia ja oletuksia täyttäen. Eli pylly esiin, jos siltä tuntuu! Musta usein tuntuu. 😀

 


14.03.2018

Posted at 22:24h in Yleinen by
0 Likes

Maajussille Morsian ohjelman puolisoa etsivistä maajusseista herra nimeltä Mauno meni rehellisesti kertomaan toivovansa itselleen normaalipainoista naista. Hän ei viehäty ylipainoisista naisista. Tämä normaalipainon mainitseminen kumppaniehdokkaita koskevissa toivekriteereissä näytti keskusteluttavan jonkin verran somessa ja Maunoa tietenkin soimattiin pinnallisuudesta ja tuollaisen kriteerin esittämistä pidettiin junttina.

Ja nyt, odotitteko että minä ylipainoinen nainen haukun miehen tässä nyt lausuntonsa vuoksi maanrakoon? Jos näin arvelitte, niin olette väärässä. Minun mielestäni herran toiveessa ei ole mitään väärää tai ylipainoisia ihmisiä loukkaavaa. Asia nyt vaan on niin, että eri ihmisille merkkaa erilaiset asiat. Ja kun puhutaan niinkin isosta ja henkilökohtaisesta asiasta kuin kumppanin etsiminen, niin jokaisella ihmisellä on oikeus ihan mihin tahansa kriteereihin jotka hän kokee tärkeiksi ja tarpeellisiksi.

hame – House, Prisma / neule – Ellos / takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Betty London, Spartoo

Se on sitten eri asia, miten hankalaksi kumppanin etsintä käy, jos on vaikka kilometrin mittainen lista, jonka yhdestäkään kohdasta ei ole valmis joustamaan. Ja voidaan tietenkin kysyä kuinka järkevää on pitää kiinni etenkin jostakin ulkonäöllisestä vaatimuksesta, vaikka kohdalle osuisi tyyppi jonka kanssa muuten natsaa. 

Monelle onneksi on käynyt niin, että pituus-, paino-, kasvojen piirteet, tukanvärivaatimukset ovat unohtuneet sillä hetkellä, kun joku tyyppi on vaan ennakkoluuloista huolimatta kolissut. Mutta kyllä sitä vaan niitäkin löytyy, joille on ehdottoman tärkeää että mies on yli 180 cm pitkä tai että puoliso on hoikka ja pitkätukkainen. Se on kenties pinnallista, mutta toivon mukaan hän löytää kumppanikseen ihmisen, joka ajattelee asioista samalla tavalla. 

Kun kumppania etsitään järjestelmällisesti kuten tv-ohjelman kautta, on minusta aika luontevaa että siinä listataan niitä omia toiveita. Nehän auttaa rajaamaan sitä ehdokasjoukkoa sellaiseksi, jossa ehkä pikkuisen todennäköisemmin olisi joku miellyttäisi ja jonka kanssa natsaisi kuin sillä meiningillä, että arvotaan morsmaikkuehdokkaat ihan summanmutikassa.

Kun Mauno kertoo toivovansa normaalipainoista naista säästää aikaansa kirjeen kirjoittamiselta a) kaikki ylipainoiset ja b) kaikki jotka ajattelevat Maunon olevan kriteerinsä vuoksi pinnallinen juntti. Eli sehän on jo ihan palvelus. 

Joku listaa toivekumppanistaan arvoja, mielenkiinnonkohteita ja luonteenpiirteitä, joku toinen näkee myös fyysiset ominaisuudet itselle merkittävinä tekijöinä parin haun tuossa vaiheessa. Kun kumppania oikein etsimällä etsitään, listamainen kriteerien luettelu usein korostuu. Yllättävissä kohtaamisissa puolestaan voi helpommin käydä niin, että sillä toivelistalla voikin pyyhkiä takamusta, kun huomaa, että siellä ystävän kesäjuhlissa tapaamasi tyyppi saa sut nauramaan ja tuntemaan olosi loistavaksi siitä huolimatta, että hän on väärän pituinen ja painoinen ja tukkakaan ei oo silleen ihanasti kiharalla niin kuin toivoit. 

Minä siis itse olen ehdottomasti niitä ihmisiä, jolle ulkonäkö tulee ihastumisessa vasta monen muun asian jälkeen. Minulle ihmiset alkavat näyttää viehättäviltä siinä vaiheessa, kun alan viihtymään heidän seurassa. Mutta voin ihan helposti ymmärtää ja hyväksyä sen, että jollekin toiselle vaikkapa tuo paino on asia, jolla on merkitystä sen suhteen voiko toisesta viehättyä. 

Näin itse ylipainoisena naisena mulle on ihan ok asia, että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ulkomuodostani viehäty. Ihan samalla lailla joku ei yhtään viehäty parrakkaista miehistä. Tai laita tuohon tilalle ihan mikä tahansa fyysinen ominaisuus. Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikista. Eikä kaikkien tarvitse kokea samoja asioita tärkeäksi kumppanissa. Sillä meitä on maailma täynnä erilaisia ihmisiä. Erilaisia ulkonäöltään, erilaisia ajatuksiltaan ja arvoiltaan. Myös niitä pinnallisempia asioita painottava ihminen ansaitsee rinnalleen kumppanin jonka kanssa menee ajatukset ja arvot yhteen kuin ne vähemmän ulkonäkökriteereitä luettelevat.

Että tsemppiä siis Maunolle ja muille maajusseille sekä kaikille muillekin kumppania etsiville ihmisille. Toiveissa ei ole mitään väärää, mutta kannattaa muistaa myös yllätysten mahdollisuus! 

Miten on, onko Maajussi-Mauno sun mielestä ihan per***stä, kun toivoo normaalipainoista naista? Entä onko itselläsi jotain ulkonäkökriteerejä kumppania ajatellen?

 

Kuvissa eilisen toimistoasu. Ihanaa, kun pitkän pakkaskauden jälkeen saattoi lähteä liikkeelle jo pikkuisen kepeämmissä kamoissa!