Saako kumppania etsiessä kriteerinä olla paino?

Maajussille Morsian ohjelman puolisoa etsivistä maajusseista herra nimeltä Mauno meni rehellisesti kertomaan toivovansa itselleen normaalipainoista naista. Hän ei viehäty ylipainoisista naisista. Tämä normaalipainon mainitseminen kumppaniehdokkaita koskevissa toivekriteereissä näytti keskusteluttavan jonkin verran somessa ja Maunoa tietenkin soimattiin pinnallisuudesta ja tuollaisen kriteerin esittämistä pidettiin junttina.

Ja nyt, odotitteko että minä ylipainoinen nainen haukun miehen tässä nyt lausuntonsa vuoksi maanrakoon? Jos näin arvelitte, niin olette väärässä. Minun mielestäni herran toiveessa ei ole mitään väärää tai ylipainoisia ihmisiä loukkaavaa. Asia nyt vaan on niin, että eri ihmisille merkkaa erilaiset asiat. Ja kun puhutaan niinkin isosta ja henkilökohtaisesta asiasta kuin kumppanin etsiminen, niin jokaisella ihmisellä on oikeus ihan mihin tahansa kriteereihin jotka hän kokee tärkeiksi ja tarpeellisiksi.

hame – House, Prisma / neule – Ellos / takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Betty London, Spartoo

Se on sitten eri asia, miten hankalaksi kumppanin etsintä käy, jos on vaikka kilometrin mittainen lista, jonka yhdestäkään kohdasta ei ole valmis joustamaan. Ja voidaan tietenkin kysyä kuinka järkevää on pitää kiinni etenkin jostakin ulkonäöllisestä vaatimuksesta, vaikka kohdalle osuisi tyyppi jonka kanssa muuten natsaa. 

Monelle onneksi on käynyt niin, että pituus-, paino-, kasvojen piirteet, tukanvärivaatimukset ovat unohtuneet sillä hetkellä, kun joku tyyppi on vaan ennakkoluuloista huolimatta kolissut. Mutta kyllä sitä vaan niitäkin löytyy, joille on ehdottoman tärkeää että mies on yli 180 cm pitkä tai että puoliso on hoikka ja pitkätukkainen. Se on kenties pinnallista, mutta toivon mukaan hän löytää kumppanikseen ihmisen, joka ajattelee asioista samalla tavalla. 

Kun kumppania etsitään järjestelmällisesti kuten tv-ohjelman kautta, on minusta aika luontevaa että siinä listataan niitä omia toiveita. Nehän auttaa rajaamaan sitä ehdokasjoukkoa sellaiseksi, jossa ehkä pikkuisen todennäköisemmin olisi joku miellyttäisi ja jonka kanssa natsaisi kuin sillä meiningillä, että arvotaan morsmaikkuehdokkaat ihan summanmutikassa.

Kun Mauno kertoo toivovansa normaalipainoista naista säästää aikaansa kirjeen kirjoittamiselta a) kaikki ylipainoiset ja b) kaikki jotka ajattelevat Maunon olevan kriteerinsä vuoksi pinnallinen juntti. Eli sehän on jo ihan palvelus. 

Joku listaa toivekumppanistaan arvoja, mielenkiinnonkohteita ja luonteenpiirteitä, joku toinen näkee myös fyysiset ominaisuudet itselle merkittävinä tekijöinä parin haun tuossa vaiheessa. Kun kumppania oikein etsimällä etsitään, listamainen kriteerien luettelu usein korostuu. Yllättävissä kohtaamisissa puolestaan voi helpommin käydä niin, että sillä toivelistalla voikin pyyhkiä takamusta, kun huomaa, että siellä ystävän kesäjuhlissa tapaamasi tyyppi saa sut nauramaan ja tuntemaan olosi loistavaksi siitä huolimatta, että hän on väärän pituinen ja painoinen ja tukkakaan ei oo silleen ihanasti kiharalla niin kuin toivoit. 

Minä siis itse olen ehdottomasti niitä ihmisiä, jolle ulkonäkö tulee ihastumisessa vasta monen muun asian jälkeen. Minulle ihmiset alkavat näyttää viehättäviltä siinä vaiheessa, kun alan viihtymään heidän seurassa. Mutta voin ihan helposti ymmärtää ja hyväksyä sen, että jollekin toiselle vaikkapa tuo paino on asia, jolla on merkitystä sen suhteen voiko toisesta viehättyä. 

Näin itse ylipainoisena naisena mulle on ihan ok asia, että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ulkomuodostani viehäty. Ihan samalla lailla joku ei yhtään viehäty parrakkaista miehistä. Tai laita tuohon tilalle ihan mikä tahansa fyysinen ominaisuus. Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikista. Eikä kaikkien tarvitse kokea samoja asioita tärkeäksi kumppanissa. Sillä meitä on maailma täynnä erilaisia ihmisiä. Erilaisia ulkonäöltään, erilaisia ajatuksiltaan ja arvoiltaan. Myös niitä pinnallisempia asioita painottava ihminen ansaitsee rinnalleen kumppanin jonka kanssa menee ajatukset ja arvot yhteen kuin ne vähemmän ulkonäkökriteereitä luettelevat.

Että tsemppiä siis Maunolle ja muille maajusseille sekä kaikille muillekin kumppania etsiville ihmisille. Toiveissa ei ole mitään väärää, mutta kannattaa muistaa myös yllätysten mahdollisuus! 

Miten on, onko Maajussi-Mauno sun mielestä ihan per***stä, kun toivoo normaalipainoista naista? Entä onko itselläsi jotain ulkonäkökriteerejä kumppania ajatellen?

 

Kuvissa eilisen toimistoasu. Ihanaa, kun pitkän pakkaskauden jälkeen saattoi lähteä liikkeelle jo pikkuisen kepeämmissä kamoissa!


25 Comments
  • JenniN
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Voin ehdottomasti allekirjoittaa kaiken kirjoittamasi! Jokaisella on oikeus etsiä juuri sellaista kumppania, mikä tuntuu itselle sopivaksi. Se, ettei havittele kumppanikseen ylipainoista ihmistä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen jotenkin halveksuu ylipainoisia ihmisiä. Se vaan ei häntä noin ulkonäkötasolla sykähdytä.

    On myös täysin mahdollista, että ko. ihminen joskus päätyykin yhteen ylipainoisen ihmisen kanssa. Mutta kun seuraa haetaan tuollaisessa tilanteessa, jossa on pakko määrittää kriteereitä, tilanne on hyvin erilainen, kuin tykästyä sanavalmiiseen tyyppiin kaverin kotibileissä. Siinä ei ole tilaa sellaiselle sattumalle. Joten kriteerit ovat jo lähtökohtaisestikin eri luokkaa. Se on täysin ymmärrettävää. Mikäli myös on niin, että ylipaino on niin iso nounou, että mikään ei sitä peittoa, niin silloin, kuten itsekin sanoit, on vaan hyvä, että sen sanoo suoraan.

    Komppaan tosin myös, että on hyvä, että antaa edes hieman yllätyksen mahdollisuutta parinvalinnassa. Parhaat asiat elämässä kun ovat ainakin minulle syntyneet jonkinlaisesta kompromissista. Tällä hetkellä olen elämäni onnellisimmassa ja tasapainoisimmassa parisuhteessa. Kuitenkin aluksi mietin, että hmm, ei tää mies ole ihan just sellainen, mitä yleensä olen ihannoinut. Mutta koska annoin mahdollisuuden, sain myös oivaltaa, että juuri nämä ihannoimani ominaisuudet olivat olleet niitä, jotka eivät tosiasiassa pidemmällä tähtäimellä olleet oman luonteeni kanssa toimivia. Näissä tilanteissa oppii yllättävän paljon myös itsestään, jos vaan antaa mahdollisuuden.

    Joillain tutuillani on tosiaan kilometrin lista siitä, millainen kumppanin pitää olla (kerran olen kuullut pakkien tulleen ihan vaan siitä, että kengät oli vääränlaiset ja kättä pidettiin pöydällä ”oudossa asennossa”). Okei, joskus voi lempi roihahtaa heti, mutta usein se vaatii muutakin. Tutustumista ja toisen kuuntelemista. Eli jos odottaa tilannetta, jossa kaikki maagisesti osuu kohdilleen, ilotulitukset räiskii ja kaikki on kuin Kauniista ja Rohkeista, saa ehkä odotella vähän pidempään…

    Mutta tosiaan, jokaisella on oikeus asettaa ne kriteerit, mitkä itse haluaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Niistä kriteereistä ottaa vastuun vain ja ainoastaan itse, kenenkään muun ei kannata niistä pahastua. Me kun ollaan jokainen erilaisia. 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Voin sanoa, että kun 20 veenä tuon miekkoseni tapasin, niin hän ei kohdannut kyllä millään tasolla unelmamies-listani kohtiin. Oli liian vanha ja väärän näköinen ja väärässä työssä jne. 😀 Mutta kyllä ne haaveet pitkätukkaisista rokkikundeista unohtui, kun alkoi tuon seurassa viihtyä. Ja mitä enemmän tyyppin tykästyi, sitä komeammaksi se muuttui. Ja sit siitä tuli kuumin mies maailmassa. 🙂

  • Miia
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Katoin itekin tuon jakson ja vaikka jokaisella on joo oikeus omaan mielipiteeseen niin tarviiko kaikkea möläyttää ääneen ja samalla paljastaa lokeroivansa ihmisiä ulkonäöllisin perustein. Väkisinkin miettii että päteekö tuo lokerointi muussakin elämässä kuin vaan parinvalinnassa. Näin ei välttämättä ole mutta ihan hyvin voi myös olla. Pitääkö Mauno ylipainoista opettajaa huonompana kuin laihaa ja onko ylipainoinen parturi paskempi kuin laiha. Ehkä hän valitsee kaiken tuon perusteella ja se hänelle suotakoon, mutta mun ystäväpiiriin ei tollaisen arvomaailman omaavia ihmisiä kuulu. Tai ainakaan en sitä tiedä 😀

    Mun mies on ihan liian lyhyt mulle mutta muuten tumma, mun mielestä komea ja äärimmäisen hyväsydäminen ja rakastava ihminen. Plussat suorastaan jyrää miinukset. Maunolta jää nyt kyllä monta plussaa näkemättä ja kokematta ihan vaan siksi että on niin jyrkkä ulkoisten asioiden suhteen. 

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      No mut toihan on just hienoa, että Maunon ei tarvii kuulua sun ystäväpiiriin. Kun kertoo ajatuksistaan ääneen, samanlaiset ihmiset löytävät helpommin toisensa. 

      Mä en itse osaa ajatella, että tuo toive heti tarkottaisi hänen kaikkialla koko ajan lokeroivan ihmisiä painon mukaan.  Vai tarkoittaako sulla, jos sanot pitäväsi asiasta X enemmän, että inhoat kaikkia muita vaihtoehtoja etkä siedä niitä silmissäsi missään tilanteessa? 

      • Miia
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Minä pyrin olemaan lokeroimatta, mutta tiedän ihmisiä jotka niin tekee ja ovat periaatteissaan tosi tiukkoja ja se aiheuttaa työelämässä kyllä hankalia tilanteita. Minäkään en välitä pekonista mutta en huutele sitä silti pitkin kyliä ja dissaa kaikkia pekonia syöviä ihmisiä. Tuo esittelyjakso kertoo ihmisestä loppupeleissä tosi vähän ja helposti saa ihmisistä ihan väärän kuvan. Ehkä tässäkin on haettu kommentilla juurikin huomiota että erottuu joukosta.

    • Vierailija
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Kriteerit kumppaninhaussa on mun mielestä vähän eri asia kuin kriteerit muussa elämässä. Jos etsin itselleni nimenomaan _miestä_, tarkoittaako se että olen naisia vihaava piilosovinisti? Tai kun en kelpuuttaisi kumppanikseni 80-vuotiasta, tarkoittaako se että en arvosta vanhuksia? Ihmistä voi kunnioittaa ja arvostaa ilman että häntä haluaa puolisokseen. Kriteerit parinvalinnassa ei kerro suhtautumisesta kaikenkarvaisiin kanssaihmisiin muissa yhteyksissä 🙂

      • Veera
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        No näin nimenomaan. Parinvalintakriterrit on tosiaan aika lailla eri asia kuin se, että mitä ajattelee yleisesti ihmisistä joka päiväisessä kanssakäymisessä.

  • Maalaistyttö
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mitenhän Maunon kävisi, jos löytäisi unelmiensa upean, ihanan ja hoikan naisen, joka sitten jossain myöhemmässä elämänvaiheessa, rakkauden jo kasvettua vahvaksi, lihoisi? Tai jos hän itse, vaikkapa sairauden ja/tai lääkityksen seurauksena keräisi ylimääräisiä kiloja?

    Ehkäpä elämä yllättää 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Uskoisin, että Maunolle kävisi niin kuin monelle muullekin, että vaikka suhteen alkumetrillä ulkoisilla seikoilla on ollut tällaista painoarvoa, niin suhteen myötä se rakas ihminen on kuitenkin tärkeä ennen kaikkea sisältönsä vuoksi. Moni tuntuu nyt näkevän Maunon hirveenä pahiksena ja maalailevan just tollasta kuvaa, että ”oppiipahan sekin”. Hirveen mustavalkoisesti ajateltu.

  • Tiina-
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Jokaisella saa tosiaan olla ihan just ne kriteerit kumppanilleen kuin haluaa. Eri asia, kuinka helpolla löytää esimerkiksi miehen, jonka toinen silmä on sininen ja toinen vihreä, joka ratsastaa takaperin ja osaa kääntää letut ilmassa ja jonka lempikuvio on tähti (pisteet sille joka tunnistaa mistä leffasta tämä kuvaus on). Monesti kumppanin haussa on pakko tehdä joitain kompromisseja, ja kun kunnolla rakastuu, kaikki kriteerit voi unohtaa. Oleellista on se, miten näitä toiveita tuo esille ja miten kohtelee heitä, jotka ”eivät kelpaa”. Vaikka ei parisuhde lihavan naisen kanssa kiinnostaisi, asian voi ilmaista kohteliaastikin. Aina silloin tällöin kun tulee vastaan haukkuja tai totaalikatoamisia, vaikka juttu olisi ennen painopuheita luistanut miten hyvin, mikä on aika tökeröä.

    Tällaisessa formaatissa niitä kriteerejä on kuitenkin pakko jollain tavalla tuoda esille, ja käsitykseni mukaan toive normaalipainoisesta naisesta oli esitetty ihan asiallisesesti. Mauno etsiköön normaalipainoista naista siinä missä kukin etsii omiin kriteereihinsä sopivaa kumppania.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Juuri näin. Mun mielestä on ihan asiallista sanoa, että toivoo normaalipainoista kumppania. Se ei mielestäni sisällä mitään ylipainoisten haukkumista. Se että pitää jostain enemmän kuin jostain muusta, ei ole automaattisesti sen kaiken muun dissaamista. Ja tosiaan tässä vähän formaattikin vaatii jonkinlaisten toiveiden esittämistä.

  • Sonja
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Veera, olen kanssasi täysin samoilla linjoilla! Ja helposti alussa takertuu pinnallisempiin puoliin, kun ei vielä tunne niitä syvällisempiä. Tähänhän voi yhtä lailla lukea esimerkiksi pukeutumisen; onko goottilainen, rento-reiska, luonnolinen yms. Lisäksi Mauno puhui normaalipainoisesta. Se sulkee mielestäni pois myös esimerkiksi liian hoikat ihmiset. Itse olen jutellut aiheesta monenkin tuttavapiiriin kuuluvan miespuolisen kanssa, ja heillä on mielestäni vähän eri käsitys normaalipainosta, kun meillä naisilla. Monen tuntemani miehen mielestä normaalipainoinen nainen on sellainen, jolta löytyy vähän takapuolta, lannetta ja rintaa. Naisten käsittämän normaalin he mieltävät liian laihaksi. Tässä yhteydessä on siis myös hyvä muistaa sukupuolten väliset erot; ne hurjat ulkonäköpaineet, joita meille naisille (usein toisten naisten toimesta) asetetaan, eivät vastaa miehisen sukupuolen näkemyksiä. Esimerkiksi kaikki miespuoliset kaverini pitävät minua normaalina (vaatekoko 46) vaikka itse ostan vaatteeni usein plus-puolelta enkä koe sopivani naisten maailmassa normaalikokoon. Ei siis tuomita, ja tehdä olettamuksia, jos toinen ei ole edes avannut, mitä normaalilla tarkoittaa 🙂

    • Ninna
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      On miehiä, jotka pitävät esim. vaatekokoa 46 lihavana, mutta eivät aina uskalla päin naamaa sanoa vaan sanovat mieluummin selän takana. Olen itse monesti pitänyt jotain naista normaalipainoisena, mutta kuullut miesten kuvailevan kyseistä naista pullukaksi, läskiksi, läskiperseeksi tms… Tai jos painoa ei olla kommentoitu niin puhuttu turvonneesta ulkonäöstä tai rumasta naamasta. Etenkin miesten kesken, kun luulevat etteivät naiset kuuntele niin naisten kuvailu voi olla todella omasta mielestä kauhean raa’an kuuloista. Mutta on mullekin kuvailtu naista esim. läskinä tai rumana. Ruman kriteerinä on pidetty esim. meikkaamattomia kasvoja, miehekästä naamaa, isoa nenää, ulkonäkö virheitä, aknea jne…

      On myös miehiä, jotka huomaavat naisten vartalon virheet ja naureskelevat raskausarville, ketunnokka tisseille ja vatsan läskimakkaroille.

      Kaikki miehet eivät ole kivoja kuten eivät naisetkaan. On itsensä huijausta ajatella, että monet miehet eivät huomaa naisen ylipainoa tai vartalon virheitä, jos ne pornoa tiiraa niin kyllä ne huomaa, mutta monet myöskin tietää omat mahdollisuudet ja tyytyy vähempään.

      Ja kyllä monet miehet tajuavat sen, että jos menee julkisesti sanomaan edes sen, että tykkää normaalipainoisista niin siitä syntyy raivo. On paljon hyväksyttävämpää vaikka valehdella päin naamaa, että tykkää rehevistä naisista tai pitää olla lihaa luiden ympärillä jne…

      Jotkut ovat vaan ulkonäkökeskeisempiä kuin toiset ja joillekin kauneus tai paino tai molemmat ovat tärkeitä. Jotkut ulkonäkökeskeisemmät pitävät myös itse huolta omasta ulkonäöstään, mutta osa on täysin sokea omalle ulkonäölleen. Eikä välttämättä myöhemminkään ulkonäkökriteerit muutu vaan joko tyydytään kumppanin rapistuneeseen ulkonäköön ja valitetaan siitä selän takana tai päin naamaa tai petetään, erotaan tai vai vaihdetaan kumppania jne…

      Naisten lehtien artikkeleissa vaan näkee tätä jankkausta, että miehet ei huomaa ylipainoa, miehet ei välitä eikä huomaa naisten vartalon virheitä (tiikerin raitoja, roikkuvaa mahaa, roikkuvia tissejä jne…) ja alussa ulkonäkö voi olla tärkeä, mutta myöhemmin ei ole. Ja todellisuudessa huomaa, että ei ne artikkelit pidä paikkaansa kaikkien miesten kohdalla. On yksilöitä sekä miehiä että naisia…

      • Siru
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Suomessa on moneen muihin maahan verrattuna paljon painoindeksillä mitattuna ylipainoisia naisia, jotka mieltävät itsensä normaalipainoiseksi. Joten tietysti siltä pohjalta myös miesten käsitys normaalipainosta vaihtelee laidasta laitaan.

        Tietysti aina edes painoindeksi tai yleinen ”normaalien naisten” vartalo ei määritä miesten käsitystä normaalista painosta. Median vuoksi jotkut miehet myös luulevat normaalipainoista naista ylipainoiseksi, kun eroottiset mallit ovat alipainoisia ja silikonirintaisia.

      • Sonja
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Valitettavaa, että näet maailman näin ikävänä paikkana, ja matkallasi on osunut noin ikäviä kommentteja laukovia miehiä ja naisia. Itse voin täysin rehellisesti näin kypsemmällä iällä sanoa, että kyllä tuttavapiirini miehet keskustelevat aidosti paljon mielenkiintoisemmista ja syvällisemmistä asioista. Ja kyllä, osa katsoo pornoa, mutta jokainen tietää, ettei omaa puolisoa kannata näihin esiintyviin oman alansa taiteilijoihin verrata. Kyllä jokainen oman tuttavapiirini mies, joka on synnytyksessä mukana ollut, ja vaimonsa imetystä seurannut, arvostaa mitä nainen on yhteisten lasten eteen tehnyt. Ehkä olen onnekas, kun omaan tuttavapiiriini on tällaisia valioyksilöitä löytynyt. Seura tekee myös kaltaisekseen, kannattaa hakeutua hieman arvostavampien ihmisten lähelle…?

        Ja mitä tulee naisten keskinäiseen toistensa arvostelemiseen, se on ikävää. Itse en ole siihenkään törmännyt. En myöskään ole havainnut naistenlehdissä nähnyt artikkeleita, joissa miehiä väitettäisiin tyhmiksi sillä tavoin, etteivät huomaisi ylipainoa, raskausarpia tms. Nainen on naiselle susi, mutta tässäkin kannattaa valita ympärilleen hieman toisenlaisia ystäviä.

        En ymmärrä myöskään kommentteja kumppanin rapistumisesta ja pettämisestä. Kaikki me vanhennutaan, ja sen mukana vartalo, arvomaailma ja elämäntavat muuttuvat. Ennen kun soimaa puolisoa, kannattaa usein katsoa peiliin ja miettiä mikä itsessä on muuttunut ajan saatossa.

        Kai yritin tällä vain sanoa, että itselleen voi ja kannattaa olla armollinen, ja liikkua sellaisissa piireissä, joissa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet, tunteitasi, ulkonäköäsi tai arvojasi loukkaamatta.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Eiköhän se Maunon syy miksi elää täysillä ja hakee kumppania löydy hänen omasta sairaudestaan. Tuleeko vielä ohjelmassa ilmi jää nähtäväksi.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokainen määrittelee parinvalintakriteerinsä luonnollisesti itse, jos ei tietoisesti ja listaamalla, niin vähintään tiedostamatta. Sitä pidän vähän kyseenalaisempana, miksi niitä kriteereitä on välttämätöntä huudella ääneen – ja mihin asti se on ok. Jotkut synnynnäiset ominaisuudet ovat yleisesti hyväksyttyjä parinvalintakriteerejä, pituus esimerkiksi. Silmienväristä on nähty toivomuksia, harvalla se lienee kuitenkaan ihan ehdoton vedenjakaja. Hiustenväristä useinkin. Entä onko ok määritellä parinvalintakriteereissä rodullisia ominaisuuksia? Jotain ruumiillisia vammoja tai muita terveysongelmia?

    Maajussitapauksessa tietysti tekemällä tiukempaa rajausta estetään hakijoiden tulva, jos sitä sitten pidetään riskinä. Olen sitä mieltä, että on tärkeää, että puoliso viehättää myös visuaalisella tasolla. Jotenkin kuitenkin se, ettei anneta edes mahdollisuutta ihmiselle jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella, tuntuu vähän rajulta. Eikö niistä hakijoista aika mittavaa blokkausta kuitenkin tehdä, miksi siellä haittaisi, jos joku ylipainoinekin olisi yrittänyt? Ehkä hänen hyvät puolensa olisivat voineet häikäistä.

    Toisaalta ajattelen myös, että jos joku ihminen ei haluaisi mua jonkun mun fyysisen ominaisuuteni takia, en mäkään haluaisi tätä ihmistä, vaikka muuten olisi minkälainen timantti, ajatusmaailmat olisivat tällöin liian kaukana toisistaan. Että toisaalta ehkä se määrittely on lopulta plussaa ja vie yhteen samalla tavalla priorisoivia henkilöitä, vaikka se priorisointi tuntuisi muista pinnalliselta/rasistiselta/kylmältä/tms. 

  • JenniS
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    ”Saako kumppania etsiessä kriteerinä olla pano?”, lukivat minun perjantaiväsyneet aivoni. Ja heti aloin kelata että aika ronskisti otat puheeksi, mutta tosiaan onhan tuo seksuaalinen puolikin aika tärkeää parisuhteessa. 😀
     

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Musta Mauno on ihanan rehellinen

  • TiinaN
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mikä ketäkin viehättää. En minäkään pidä laihoja miehiä puoleensavetävinä.

    • Mama
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      En minäkään!

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Go Mauno! Rehellisyys kannattaa aina.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mulle ainakin fyysinen ulkonäkö ON tärkeää. Mulle on tärkeää että mies ei ole liian laiha. Koska olen aina ollut itse urheilullinen sekä kurvivas, eli löytyy niin lihaksia kun tissejäkin, niin en vaan pysty viehättymään miehistä jotka ovat itseäni laihempia. Olin pitkässä suhteessa erään tällaisen kanssa, ja vaikka kuinka yritin rakastaa, ongelmaksi muodostui se että sitä seksuaalista vetovoimaa vaan ei ollut tarpeeksi vaikka toisesta välitti muuten niin paljon. Minullakin on tietysti ollut se unelmamies, vaikka se joka unelmamieheksi paljastui ei ollutkaan ihan täysin sellainen kun ajattelin – hiustenväri ja kotimaa oli eri. Mutta kuitenkin täytyy sanoa että ne peruskriteerit – paino ja kroppa, ammatti, intressit ja luonne oli niitä unelmamieheni piirteitä. Me tavattiin ihan sattumalta aamuyöllä kioskilla, ja lukonäkö ja luonne oli ihan yhtä tärkeitä siinä jutustellessa. Mitä paremmin olen hänet oppinut tuntemaan, sitä enemmän rakastan hänessä sitä mitä ei ihan heti näe, ja vaikka toiselta lähtisi raaja tai naamaan tulisi arpi niin en varmasti rakastaisi yhtään vähemmän. Mutta ei se tarkoita etten silti olisi onnellinen kun nään toisen tallustelevan sänkyyn ja ajattelen että mulla on maailman komein mies, jota en ikinä vaihtaisi kehenkään ja valitettavasti en usko että tuntisin näin joka ikistä kivaa miestä kohtaan ulkonäöstä riipumatta. 

  • Aa
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kyllä mäkin olen ihan pro Mauno tässä asiassa. Jos jokin asia viehättää, se kannattaa sanoa. Ja jos ei viehätä, niin anti mennä, ääneen vaan sekin. Koska oikeasti, miksi se paino on yhtään sen pinnallisempi ominaisuus kuin vaikka uskonto, sukupuoli, ihonväri tai mikään muu? Tokihan sitä voi avoimesti ajatella että rakastun sitten persoonaan, mutta jos oikein mietit otta kuka olisi oman elämän ehdoton hottismies ja ulkonäöllisesti ihan mieletön adonis, niin monellako se olisi vaikkapa keski-ikäinen, keskivartalolihava ja kaljuuntuva intialaismies… 😉

    Musta olisi paljon kamalampaa jos ei uskallettaisi sanoa ääneen, vaan otettaisiin joku jatuksella että ”kyllähän se voi laihtua”. Että haluan sut, jota voin muuttaa sut. Ei helvetti.

    Musta ei oo yhtään pinnallista kertoa ihan suoraan, mikä viehättää. Yhtälailla kun voi kertoa sängyssä, mistä tykkää. Millä keskiajalla sitä eletään, jos tällaisesta ei vois puhua suoraan… 😀

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Sä oot väsynein ja turhin tyyppi kehen oon hetkeen törmännyt.

Post A Comment