Aamulla peilistä näkyi jälleen todella turvonneet yläluomet ja silmänympärykset kutisivat. Aivan tuttuja oireita kerroilta, jolloin olen lätrännyt naamaani kosmetiikkaa, missä on allergisoiva aineosa. 

Minullahan meni varmaan pari vuotta oireiden alkamisesta, ennen kuin yksi selkeä allergian aiheuttaja selvisi. Se on sittemmin jo iholle jätettävistä tuotteista EU:ssa kielletty Methylisothiazolinone ja tuota yhtä myrkkyä olen sittemmin yrittänyt vältellä. Toisinaan kylläkin hieman huonolla menestyksellä.

Kyseistä ainetta on parin viime vuoden aikana päätynyt iholleni mm. ripientaivutuksen aikana käytetyistä suojalapuista ja kerran tai pari on käynyt ihan omavalvonnassa moka kuten vaikka Riikan reissulla käyttämäni meikkivoidenäyte.

Kun tuolle ainesoaslle on kerran allergisoitunut, niin todella pieni ja hetkellinen ihokosketus riittää aiheuttamaan oireet. Toisaalta on todella hyvä, että oireet iskevät hyvin nopeasti ja pienestä, niin sopimattomat tuotteen käyttöä ei ehdi jatkaa pitkään.

Vasemmalla kuva muutaman vuoden takaa, kun en vielä tiennyt mille olen allerginen enkä osannut tuotteita vältellä. Noiden oireiden todennäköiseksi aiheuttajaksi osoittautui sittemmin Nivean puhdistusliinoissa ollut methylisothiazolinone. (en tiedä onko ainesosia myöhemmin muutettu)  Oikean puoleinen kuva tältä aamulta. Luomet eivät siis läheskään niin pahat kuin tuossa vasemmalla, mutta selvästi turvoksissa ja tässä siis kyseessä jokin ihan hetkellinen altistus.

Tämän aamuisten turvonneiden luomien takana ei kuitenkaan ollut tuo itselleni jo tuttu säilöntäainehirviö. Mietin pääni puhki, että mitä oikein olen edellisenä iltana kasvoilleni laittanut, mutta kaikki tuotteet olivat jo pitkään käytössä olleita vanhoja ja turvallisia tuttuja.

Paitsi että… Minähän korkkasin eilen illalla uuden putelin Lumenen silmämeikinpoistoainetta ja se pullo on uuden näköinen. Minä tosiaan kuvittelin uudistuksen koskevan vain tuotteen ulkonäköä, mutta törpön tarkempi zoomailu osoittikin, että kyllähän siinä lukee pienellä että ”NEW Improved”.

Koska muista aineista minulla ei ole tietoa, että mille voisin olla herkistynyt kuin em. methylisothiazolinone, on kaikki vasta arvailua. Mutta inci-listoja vertailemalla selvisi, että puhdistustuotteen uudessa koostumuksessa on luovuttu parabeeneista säilöntäaineena, niitä kun nykyään niin kovasti koitetaan karttaa ja tilalle on tullut sellainen ainesosa kuin sodium benzoate.

Googlailin aikani ja erinäisiä artikkeleita, blogikirjoituksia, keskusteluja sun muita lähteitä luettuani tuo sodium benzoate voisi kuulostaa mahdolliselta syylliseltä oireisiini. Cosmethics appi kuitenkin punaisella vakavaa varoitusta nimenomaan tuon vanhan tuotteen kohdalla, koska siinä on parabeenejä, mutta uuden tuotteen ainesosista ei yksikään ollut varoiteltavien listalla. Mutta niin se menee, että yksi aine on huono yhdelle ja toinen toiselle. 

En nyt tietenkään voi pelkkään netin selaamiseen perustuen olla asiasta lainkaan varma, mutta kaiken lukemani ja näiden uuden ja vanhan puhdistustuotteen sisältöjen vertailun perusteella laitan tuon sodium benzoaten nyt omalla kohdallani seurattavien ja varovaisuutta vaativien ainesosien listalle. Mutta mistäs nyt silmämeikinpoistoaine, kun tähän Lumeneen olen luottanut vuosikausia ja uutta en nyt varmastikaan uskalla enää käyttää?

Onko teistä kellään tiedossa allergia tuolle sodium benzoatelle? Tai onko samanlaisia kokemuksia tämän uudistuneen tuotteen kohdalta?

Jos itselläsi on ollut jotain epämääräisiä oireita, mutta et ole aiheuttajasta kartalla, niin suosittelen ainakin tuon methylisothiazolinonen tsekkaamaan, että löytyykö sitä tuotteista, joita olet käyttänyt. Parabeenien välttelemisen myötä on huomattu, että nousussa onkin uudet allergiariskit.  Metyyli-isotiatsolinonin aiheuttamat kosketusallergiat ovat lisääntyneet huomattavasti.

Mitä tästä taas opimme? Että hyväksi havaittu tuttu tuote, ei välttämättä pysy aina samana. Kannattaa olla tarkkana ja koittaa heti ottaa selvää mistä on kyse, jos allergiaoireita ilmaantuu. 

 


En siis ole menossa naimisiin, vaikka jokunen ehti pelkän otsikon ja morsiuspukusovitukuvan perusteella niin ehättää luulemaan. Pukeuduin pitsiunelmiin siis Porin häämessujen näytöksen vuoksi. Mutta eihän mun toki tarvitse aito morsmaikku olla voidakseni postata nämä päälle saamani puvut myös teidän nähtäväksenne.

Jotta postauksesta ei tulisi ihan hirmuinen kuvaoksennus, säästän yhden puvun + yhden mallikollegan kuvat toiseen postaukseen. Kuvat on otettu kiireessä tapahtumapaikan kirkkaan vihreällä käytävällä karmivassa sekavalossa, joten siitä syystä mustavalkoista settiä.

Näytöksen hääpuvut ovat siis kaikki Porin Juhlavasta, mistä löytyy morsiuspukujen lisäksi kattava valikoima muitakin juhlapukuja sekä naisille että miehille. Pukuja on myös vuokrattavissa. 

Kuten jo aiemmin kirjoitin, en ennen näiden sovitusta ollut ikinä aiemmin kokeillut ainuttakaan hääpukua. Vannehameeseen, tylleihin ja korsettimaisiin yläosiin pukeutuminen oli siis jo elämys sinänsä.

Huiman korkeat korot ja muhkeat helmat hieman pelottivatkin lavalle astuessa, mutta näytökset sujuivat onneksi ilman kompurointeja. Yhden puvun helma meinasi pari kertaa jäädä hieman kengän alle, mutta onneksi oli vierellä mallisulho, jonka käsikynkässä oli tukeva kulkea.

Tämä olkaimeton puku on sama, joka näkyi minulla jo sovituskuvassa. Silloin kokeilimme puvun kanssa myös irrallista pitsiboleroa/viittaa mikä härpäke se nyt olikaan, mutta se päädyttiin jättäämään näytöksestä pois. Keskivartaloon muotoa tuovin rypytyksin varustettu puku on merkkiä Eglantine Creations.

Sovitukseen mennessä iski jännitys ihan kuin varmaan monelle oikeallekin morsiamelle, että mahtaako sieltä löytyä pukuja jotka mahtuvat päälleni. Pelko oli kuitenkin turhaa, Juhlavassa oli laajasti kokovalikoimaa ja moni puku osoittautui hyvinkin säädeltäväksi ja muokattavaksi. 

Hääkuvaajana olen tavannut hirmuisen määrän morsiamia. Yksi asia, joka silmiini on pistänyt, on se miten usein hääpuvuiksi valitaan juurikin tällaisia olkaimettomia mekkoja, vaikka samaan aikaan ne tuntuvat monelle olevan iso epävarmuuden aiheuttaja. Pyynnöt photoshopata sitä sun tätä ja ahdistus alleista, ovat asioita joista on tullut keskusteltua morsianten kanssa paljonkin.

Ja toki minä kuvaajana aina koitan tehdä parhaani, jotta kuvattavat kokisivat olevansa kuvissa upeimmillaan. Osa hommasta hoituu ihan vaan mallinohjauksella, mutta toki niitä selkämakkaroitakin kuvista korjaillaan. Tuollainen olkaimeton puku, kun on helposti siinä kohtaa hyvinkin armoton, että riittävän kireälle laitettessa, syntyy väkisinkin vähän muhkua ja makkaraa (ainakin meille runsaammalla rasvaprosentilla siunatuille), joita ei muunlaisessa vaatteessa tulisi näkyviin.

Itselleni tämä puku istui edestä varsin kauniisti eikä ole mielestäni liian antavan ja avoimen oloinen runsaasta rintamuksesta huolimatta, mutta kyllähän tämä tosiaan takaosan yläreunan päälle tiristi vähän makkaraa esille. Mutta muuten pidin takaosan puolesta nimenomaan tästä puvusta napituksen vuoksi, mikä on minusta kiristysnauhoja kauniimpi vaihtoehto.

Alla lavalla leikkisulhoni kanssa. Kuvista näkyy mun mielestä hyvin noiden pukujen ero sen suhteen minkä kokoiselta niissä näytän. Tässä olkaimettomassa ja hyvin istuvassa puvussa koen olevani siromman näköinen kuin oikean puoleisessa puvussa.

Tämä ero tosin voi johtua siitä, että tuo pitsipuku oli ihan oikeasti minulle huomattavasti liian suuri. Puvusta ei ollut pienempää kokoa, joten 52 koon mekkoa kavennettiin pariin otteeseen, mutta yläosa oli siitä huolimatta liian suuri.

Meni siis ihan hyvin tuolla näytöksessä, kun vaan muistin pitää ryhdin koko ajan ihan tikissä, ettei olkaimet pääse valahtamaan, mutta jos olisi pukua oikeasti hankkimassa, olisi pitänyt tilata pienempi.

Tämä olkaimellinen kermanvärinen pitsipuku on merkiltään Amelie. Tässä kivointa oli nuo keveät olkaimet. Niiden ansiosta pukua ei tarvitsisi kiristää aivan niin tiukalle kuin täysin olkameitonta pukua, joten selkämakkarat pysyvät maltillisempina.

Pisteitä mekolle myös kauniista pitsistä ja vyötärön ohut nauhakin oli kiva pieni yksityiskohta. Pienen laahuksen kanssa eläminen tuntui tottumattomalle vähän hankalalta. Mutta eikös siitä huolehtimista varten ole sitten oikeilla morsiamella ne kaasot. 😀

Sain muuten taas kerran hiuksiini ihan uudenlaisen kampauksen. Porilaisessa Blushissa loihdittu kampaus oli kiva sekoitus itselle tuttuja elementtejä korkeaksi nostettuine pääliosineen ja jotain uutta ollessaan osaksi auki. Tykkäsin!

Puvut – Porin Juhlava / korut – Oona Armia Jewelry / näytöksen kukat – Kukka Ulvila / meikki ja kampaus – Blush 

Kauniita pukuja molemmat ja hyvin voin ne kuvitella itseni kokoisen ja tyyppisen ihmisen päälle, mutta kyllä ne itselle aika lailla rooliasuilta tuntuivat. Mutta vaikka peilistä ei näissä lookeissa katsonut minä itse, niin kyll toki tunsin oloni nätiksi. Silleen klassisella tavalla kauniiksi.

Kaikin puolin kiva kokemus tämäkin mallikeikka ja lupauduin jo mukaan ensi vuodeksi, jos vaan tarvitaan!


 

Vielä löytyi yhdet jo joululomalla kuvatut asukuvat, jotka ovat jääneet julkaisematta! 

Totesin näiden kimaltavien kissapöksyjen kohdalla jo aiemmin, että tuntuvat kaipaavan yläosakseen aina rauhallista mustaa. Kuvissa näkyvä KappAhl XLNTin sifonkipusero tuntuu sopivan lähes kaiken kaveriksi.

Se näyttää yhtä hyvältä niin farkkujen, villahousujen kuin nahkahameenkin kanssa. Ja myös näiden leohousujen kanssa! (Bongasin muuten näitä housuja viime viikolla Helsingin Sokokselta)

Monikäyttöinen yläosa siis. Tätä on tullut puettua myös neuletakkien alle. Löysälinjainen pusero on edelleen myynnissä ja siitä löytyy myös pinkki versio. 

housut – Object / pusero – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Vagabond

Piti taas kuvilla demonstroida miten pienillä jutuilla vaatteen fiilis muuttuu. Itse en vaan osaa pitää noin löysää puseroa noin helma suorana roikkuen kuten vasemmalla. Siitä tulee löysä ja kaapumainen vaikutelma. 

Mutta heti, kun helmaa heittää ihan pieneltä matkalta housujen sisään (tai vyölenkistä läpi, taskuun tai vaikka solmulle), on olo heti enemmän oma. Se vaan tekee kokonaisuudesta hieman ryhdikkäämmän, kun koko yläosa ei tunnu valuvan helman mukana alas.

Silti puseron löysyys säilyy ja se peitää edelleen takamuksen eikä paljasta paljoa edestäkään. Kun usealle se yläosan housun sisään laittaminen tuntuu olevan vähän pelottava juttu, vatsapömpön paljastumisen vuoksi. Tämä siis on sellainen aika turvallinen vähän siltä väliltä -tyyli. 

Suosittelen ainakin kaikkia kaltaisiani tisseviä omenoita testaamaan tätä pikku trikkiä!